Because of your smile, you make life more beautiful.
Hymylläsi teet elämän kauniimmaksi.
--Thich Nhat Hanh--
--Thich Nhat Hanh--
maanantai 26. syyskuuta 2011
sunnuntai 25. syyskuuta 2011
Victoria Marketin herkkuja illalliseksi!
Yksi mummo, yksi granny ja yksi grandpapa matkasivat ratikalla Victoria Marketille, torille, aivan Melbournen keskustan kupeessa. Turha sanoa, ruoasta pidämme kaikki. Ja niinkuin alla näet, merenelävistä, juustoista...uusissa paikoissa hallit ovat ihania tutustumispaikkoja.
Ensimmäiseksi valitsimme ison merikirjolohen (ocean trout)
Ostereita tusinoittain, tuosta raakana suoraan suuhun. Maistetaanko?
seuraavalla kerralla voisimme maistaa kunnon katkarapuja, tai muita rapuja, mustekalaa tai kampasimpukoita
tarkoituksena on tehdä mereneläviä "Marinara" ensi viikolla, tästä sopiva sekoitus...
hummereita...
Mossvale blue, sinihomejuusto on Verityn mieleinen, sitä otettiin
Mountain Goat blue, sinihomejuusto lampaanmaidosta (South Australiasta), sitä Aishalle,
joka ei lehmänmaitotuotteita saa syödä
"Edit" pehmeä vuohenjuusto marjojen kanssa jälkiruoaksi...Verity tuntee
juuston, joka on valmistettu Adelaiden kukkuloilla.
"Noisette", 100 % ruista, hapanjuuri...hm....ostin leivän uteliaisuuttani ja alla se on leikattuna. Tosi hyvä leipä, saattaa sinä hapanjuurtakin olla, mutta ei paljoa hapatettu. Miten rukiista saakaan noin vaaleaa?
Leipä oli erinomainen, maultaan vienon rukiinen, enemmän hyvän sekalaivän maku.
Tässä putiikissa oli "Finnen" leipää: ruista, grahamjauhoja, kurpitsaa, mallasta,
hunajaa...mistä lie tuo nimi saatu!
Vihannesosasto, sieltä mukaan okraa ja tomaatteja, sekä marjoja.
Portviiniä katseltiin, mutta mitä näissä pulloissa on? Ahaa, viinejä. Vanhanajan limsapullon korkit!
Illan menusta tuli tällainen
Okraa a la mummo Jehangir
(sipulia, valkosipulia, inkivääriä, chiliä ja tomaattia)
Biriyani Peshawarin tapaan
(basmati riisiä, sipulia, valkosipulia, inkivääriä, parsakaalia, purjoa, pinaattia, porkkanaa ja itämaisia mausteita, tuoretta korianteria)
Kanaa Tikka
(jugurttimarinadi, valkosipulia, inkivääriä, chiliä)
Valtameren kirjolohta uunissa
(marinoitu valkosipulissa ja inkiväärissä)
Raita
(jugurttisalaatti, tomaattia, sipulia, tuoretta korianteria)
Tuoreita mustikoita, vadelmia ja mansikoita portviinin kera
Pehmeä vuohenjuusto "Edith"
Viinit:
Brown Brothers Pinot Grigio 2010 (King Valley, Victoria, Australia)
Morris Old Premium Rare Tawney Port (Rutherglen, Victoria, Australia)
lauantai 24. syyskuuta 2011
Antaudu valssiin
Take this waltz, kääntäisin sen antaudu valssiin. Sanat ovat Federico Garcia Lorcan, jonka talossa Granadassa Cohen liikkuu tällä videolla, myös Alhambrassa. Alhambra on paikka, jossa vierailisin uudelleen.Linnoituksen itämaiden taika ja mystinen ote pitää vieläkin; se sopii Lorcan runojen surrealistisen sensuelliin maailmaan. Ja siksi juuri Lorca, tai Alhambra kiehtoo uudelleen ja uudelleen; niitä ei voi koskaan kokonaan mielessään hallita tai edes kokonaan ymmärtää, vain pieninä otteina.
Cohen on itse kääntänyt tämän runon englanniksi, ja sanonut, että siihen kului vuosia. Cohen on nimennyt tyttärensä Lorcaksi.
Now in Vienna there's ten pretty women
There's a shoulder where Death comes to cry
There's a lobby with nine hundred windows
There's a tree where the doves go to die
There's a piece that was torn from the morning
And it hangs in the Gallery of Frost
Ay, Ay, Ay, Ay
Take this waltz, take this waltz
Take this waltz with the clamp on its jaws
Oh I want you, I want you, I want you
On a chair with a dead magazine
In the cave at the tip of the lily
In some hallways where love's never been
On a bed where the moon has been sweating
In a cry filled with footsteps and sand
Ay, Ay, Ay, Ay
Take this waltz, take this waltz
Take its broken waist in your hand
This waltz, this waltz, this waltz, this waltz
With its very own breath of brandy and Death
Dragging its tail in the sea
There's a concert hall in Vienna
Where your mouth had a thousand reviews
There's a bar where the boys have stopped talking
They've been sentenced to death by the blues
Ah, but who is it climbs to your picture
With a garland of freshly cut tears?
Ay, Ay, Ay, Ay
Take this waltz, take this waltz
Take this waltz it's been dying for years
There's an attic where children are playing
Where I've got to lie down with you soon
In a dream of Hungarian lanterns
In the mist of some sweet afternoon
And I'll see what you've chained to your sorrow
All your sheep and your lilies of snow
Ay, Ay, Ay, Ay
Take this waltz, take this waltz
With its "I'll never forget you, you know!"
This waltz, this waltz, this waltz, this waltz ...
And I'll dance with you in Vienna
I'll be wearing a river's disguise
The hyacinth wild on my shoulder,
My mouth on the dew of your thighs
And I'll bury my soul in a scrapbook,
With the photographs there, and the moss
And I'll yield to the flood of your beauty
My cheap violin and my cross
And you'll carry me down on your dancing
To the pools that you lift on your wrist
Oh my love, Oh my love
Take this waltz, take this waltz
It's yours now. It's all that there is
Cohen on itse kääntänyt tämän runon englanniksi, ja sanonut, että siihen kului vuosia. Cohen on nimennyt tyttärensä Lorcaksi.
There's a shoulder where Death comes to cry
There's a lobby with nine hundred windows
There's a tree where the doves go to die
There's a piece that was torn from the morning
And it hangs in the Gallery of Frost
Ay, Ay, Ay, Ay
Take this waltz, take this waltz
Take this waltz with the clamp on its jaws
Oh I want you, I want you, I want you
On a chair with a dead magazine
In the cave at the tip of the lily
In some hallways where love's never been
On a bed where the moon has been sweating
In a cry filled with footsteps and sand
Ay, Ay, Ay, Ay
Take this waltz, take this waltz
Take its broken waist in your hand
This waltz, this waltz, this waltz, this waltz
With its very own breath of brandy and Death
Dragging its tail in the sea
There's a concert hall in Vienna
Where your mouth had a thousand reviews
There's a bar where the boys have stopped talking
They've been sentenced to death by the blues
Ah, but who is it climbs to your picture
With a garland of freshly cut tears?
Ay, Ay, Ay, Ay
Take this waltz, take this waltz
Take this waltz it's been dying for years
There's an attic where children are playing
Where I've got to lie down with you soon
In a dream of Hungarian lanterns
In the mist of some sweet afternoon
And I'll see what you've chained to your sorrow
All your sheep and your lilies of snow
Ay, Ay, Ay, Ay
Take this waltz, take this waltz
With its "I'll never forget you, you know!"
This waltz, this waltz, this waltz, this waltz ...
And I'll dance with you in Vienna
I'll be wearing a river's disguise
The hyacinth wild on my shoulder,
My mouth on the dew of your thighs
And I'll bury my soul in a scrapbook,
With the photographs there, and the moss
And I'll yield to the flood of your beauty
My cheap violin and my cross
And you'll carry me down on your dancing
To the pools that you lift on your wrist
Oh my love, Oh my love
Take this waltz, take this waltz
It's yours now. It's all that there is
keskiviikko 14. syyskuuta 2011
Rauhoittavinta iltamusiikkia mitä tiedän sitarilla soitettuna Pakistanista
Ihanan päivän päätteeksi sitar-musiikkia, josta pidän.
Aamulla sain kutsun Sachikon savipajalle. Se oli upea kokemus, Sachiko on japanilais-skottilais-austraalialainen ja on valmistunut Tasmanian School of Visual Arts-oppilaitoksesta taiteen maisteriksi. Saan kaydä siellä useammankin kerran vielä täällä ollessani!
Illansuussa pakkasimme Zoen nukkumaan äidin kantoliinaan ja lähdimme paloasemalle asettuneeseen viihtyisään kahvila-ravintolaan esittelemään Zoen...ja saihan Zoe talon orkesterilta ensimmäisen serenaadinsa! Kiitos Dan, John ja muut soittajat!
Sitten iltapalalle Noodle Kingdomiin ja sen jälkeen vielä vähän mummohommia kotona. Nyt on huomiseksi pienet Zoen pyllypyyhkeet ommeltavana tuossa pöydällä. Pieni nukkuu jo isän ja äidin kanssa, toivottavasti pitkät unet. Pieni mustikkakarhutyttö, mummon hymytyttö. Kuinka tuo pieni murinapurinainen karhuvauva onkaan mummon sydämen ottanut haltuunsa!
Toivottavasti mummo saa joskus soitella suosikkimusiikkiaan Zoelle. Ehkä pitäisi soittaa jo nyt, niinhän sanotaan, että pienelle vauvalle se jää jonnekin aivonystyrään tutuksi muistijäljeksi. Siksikin tallensin juuri tämän kappaleen tänne. Laulutaidoton mummo on kyllä laulellut omia höpöhöpölaulujaan, ehkä niistä jää mummon ääni tutuksi. Kuvatkin videon kera ovat herkkiä kuvia Pakistanin maaseudulta. Mahaja ja Heer on ilmeisesti joku rakastavaisten tarina kaukaisemmilta ajoilta. Googlaaminen ei tuota siihen vastausta.
Sitar Master from Pakistan (linkki). Rauhallista musiikkia illalla juuri ennen nukkumaanmenoa.
(Punjabi Folk) Mahaja & Heer (Sitar) -by Ustad Sharif KhanSaheb Poonchwaley
Aamulla sain kutsun Sachikon savipajalle. Se oli upea kokemus, Sachiko on japanilais-skottilais-austraalialainen ja on valmistunut Tasmanian School of Visual Arts-oppilaitoksesta taiteen maisteriksi. Saan kaydä siellä useammankin kerran vielä täällä ollessani!
Illansuussa pakkasimme Zoen nukkumaan äidin kantoliinaan ja lähdimme paloasemalle asettuneeseen viihtyisään kahvila-ravintolaan esittelemään Zoen...ja saihan Zoe talon orkesterilta ensimmäisen serenaadinsa! Kiitos Dan, John ja muut soittajat!
Sitten iltapalalle Noodle Kingdomiin ja sen jälkeen vielä vähän mummohommia kotona. Nyt on huomiseksi pienet Zoen pyllypyyhkeet ommeltavana tuossa pöydällä. Pieni nukkuu jo isän ja äidin kanssa, toivottavasti pitkät unet. Pieni mustikkakarhutyttö, mummon hymytyttö. Kuinka tuo pieni murinapurinainen karhuvauva onkaan mummon sydämen ottanut haltuunsa!
Toivottavasti mummo saa joskus soitella suosikkimusiikkiaan Zoelle. Ehkä pitäisi soittaa jo nyt, niinhän sanotaan, että pienelle vauvalle se jää jonnekin aivonystyrään tutuksi muistijäljeksi. Siksikin tallensin juuri tämän kappaleen tänne. Laulutaidoton mummo on kyllä laulellut omia höpöhöpölaulujaan, ehkä niistä jää mummon ääni tutuksi. Kuvatkin videon kera ovat herkkiä kuvia Pakistanin maaseudulta. Mahaja ja Heer on ilmeisesti joku rakastavaisten tarina kaukaisemmilta ajoilta. Googlaaminen ei tuota siihen vastausta.
Sitar Master from Pakistan (linkki). Rauhallista musiikkia illalla juuri ennen nukkumaanmenoa.
(Punjabi Folk) Mahaja & Heer (Sitar) -by Ustad Sharif KhanSaheb Poonchwaley
maanantai 12. syyskuuta 2011
Before I start this poem
Before I start this poem,
I'd like to ask you to join me
In a moment of silence
... In honor of those who died in the World Trade Center and the
Pentagon last September 11th.
I would also like to ask you
To offer up a moment of silence
For all of those who have been harassed, imprisoned,
disappeared, tortured, raped, or killed in retaliation for those strikes
For the victims in both Afghanistan and the U.S.
And if I could just add one more thing...
A full day of silence
For the tens of thousands of Palestinians who have died at the
hands of U.S.-backed Israeli
forces over decades of occupation.
Six months of silence for the million and-a-half Iraqi people,
mostly children, who have died of
malnourishment or starvation as a result of an 11-year U.S.
embargo against the country.
Before I begin this poem,
Two months of silence for the Blacks under Apartheid in South Africa,
Where homeland security made them aliens in their own country.
Nine months of silence for the dead in Hiroshima and Nagasaki,
Where death rained down and peeled back every layer of
concrete, steel, earth and skin
And the survivors went on as if alive.
A year of silence for the millions of dead in Vietnam - a people,
not a war - for those who
know a thing or two about the scent of burning fuel, their
relatives' bones buried in it, their babies born of it.
A year of silence for the dead in Cambodia and Laos, victims of
a secret war ... ssssshhhhh....
Say nothing
we don't want them to learn that they are dead.
Two months of silence for the decades of dead in Colombia,
Whose names, like the corpses they once represented,
have piled up and slipped off our tongues.
Before I begin this poem.
An hour of silence for El Salvador ...
An afternoon of silence for Nicaragua ...
Two days of silence for the Guatemaltecos ...
None of whom ever knew a moment of peace in their living years.
45 seconds of silence for the 45 dead at Acteal, Chiapas
25 years of silence for the hundred million Africans who found
their graves far deeper in the ocean than any building could poke into
the sky.
There will be no DNA testing or dental records to identify their remains.
And for those who were strung and swung from the heights of
sycamore trees in the south, the north, the east, and the west...
100 years of silence...
For the hundreds of millions of Indigenous peoples from this half of
right here,
Whose land and lives were stolen,
In postcard-perfect plots like Pine Ridge, Wounded Knee, Sand Creek,
Fallen Timbers, or the Trail of Tears.
Names now reduced to innocuous magnetic poetry on the
refrigerator of our consciousness ...
So you want a moment of silence?
And we are all left speechless
Our tongues snatched from our mouths
Our eyes stapled shut
A moment of silence
And the poets have all been laid to rest
The drums disintegrating into dust.
Before I begin this poem,
You want a moment of silence
You mourn now as if the world will never be the same
And the rest of us hope to hell it won't be.
Not like it always has
been.
Because this is not a 9/11 poem.
This is a 9/10 poem,
It is a 9/9 poem,
A 9/8 poem,
A 9/7 poem
This is a 1492 poem.
This is a poem about what causes poems like this to be written.
And if this is a 9/11 poem, then:
This is a September 11th poem for Chile, 1971.
This is a September 12th poem for Steven Biko in South Africa, 1977.
This is a September 13th poem for the brothers at Attica Prison, New York, 1971.
This is a September 14th poem for Somalia, 1992.
This is a poem for every date that falls to the ground in ashes
This is a poem for the 110 stories that were never told
The 110 stories that history chose not to write in textbooks
The 110 stories that CNN, BBC, The New York Times, and Newsweek ignored.
This is a poem for interrupting this program.
And still you want a moment of silence for your dead?
We could give you lifetimes of empty:
The unmarked graves
The lost languages
The uprooted trees and histories
The dead stares on the faces of nameless children
Before I start this poem we could be silent forever
Or just long enough to hunger,
For the dust to bury us
And you would still ask us
For more of our silence.
If you want a moment of silence
Then stop the oil pumps
Turn off the engines and the televisions
Sink the cruise ships
Crash the stock markets
Unplug the marquee lights,
Delete the instant messages,
Derail the trains, the light rail transit.
If you want a moment of silence, put a brick through the window of
Taco Bell,
And pay the workers for wages lost.
Tear down the liquor stores,
The townhouses, the White Houses, the jailhouses, the
Penthouses and the Playboys.
If you want a moment of silence,
Then take it
On Super Bowl Sunday,
The Fourth of July
During Dayton's 13 hour sale
Or the next time your white guilt fills the room where my beautiful
people have gathered.
You want a moment of silence
Then take it NOW,
Before this poem begins.
Here, in the echo of my voice,
In the pause between goosesteps of the second hand,
In the space between bodies in embrace,
Here is your silence,
Take it.
But take it all...
Don't cut in line.
Let your silence begin at the beginning of crime.
But we,
Tonight we will keep right on singing
For our dead.
by EMMANUEL ORTIZ, 11 Sep 2002
Emmanuel Ortiz is a third-generation Chicano/Puerto
Rican/Irish-American community organizer and spoken word poet residing
in Minneapolis, MN. He is the author of a chapbook of poems, The Word
is a Machete, and his poetry has appeared in numerous publications,
including two books published in Australia: Open Boat - Barbed Wire
Sky (Live Poets' Press) an anthology of poems to aid refugees and
asylum-seekers, and Passion for Peace: Exercising Power Creatively
(UNSW Press). His poetry will also appear in the forthcoming
FreedomBook, an anthology of writings in support of Puerto Rican
political prisoners. He currently serves on the board of directors for
the Minnesota Spoken Word Association, and is the coordinator of
Guerrilla Wordfare, a Twin Cities-based grassroots project bringing
together artists of color to address socio-political issues and raise
funds for progressive organizing in communities of color through art
as a tool of social change.
I'd like to ask you to join me
In a moment of silence
... In honor of those who died in the World Trade Center and the
Pentagon last September 11th.
I would also like to ask you
To offer up a moment of silence
For all of those who have been harassed, imprisoned,
disappeared, tortured, raped, or killed in retaliation for those strikes
For the victims in both Afghanistan and the U.S.
And if I could just add one more thing...
A full day of silence
For the tens of thousands of Palestinians who have died at the
hands of U.S.-backed Israeli
forces over decades of occupation.
Six months of silence for the million and-a-half Iraqi people,
mostly children, who have died of
malnourishment or starvation as a result of an 11-year U.S.
embargo against the country.
Before I begin this poem,
Two months of silence for the Blacks under Apartheid in South Africa,
Where homeland security made them aliens in their own country.
Nine months of silence for the dead in Hiroshima and Nagasaki,
Where death rained down and peeled back every layer of
concrete, steel, earth and skin
And the survivors went on as if alive.
A year of silence for the millions of dead in Vietnam - a people,
not a war - for those who
know a thing or two about the scent of burning fuel, their
relatives' bones buried in it, their babies born of it.
A year of silence for the dead in Cambodia and Laos, victims of
a secret war ... ssssshhhhh....
Say nothing
we don't want them to learn that they are dead.
Two months of silence for the decades of dead in Colombia,
Whose names, like the corpses they once represented,
have piled up and slipped off our tongues.
Before I begin this poem.
An hour of silence for El Salvador ...
An afternoon of silence for Nicaragua ...
Two days of silence for the Guatemaltecos ...
None of whom ever knew a moment of peace in their living years.
45 seconds of silence for the 45 dead at Acteal, Chiapas
25 years of silence for the hundred million Africans who found
their graves far deeper in the ocean than any building could poke into
the sky.
There will be no DNA testing or dental records to identify their remains.
And for those who were strung and swung from the heights of
sycamore trees in the south, the north, the east, and the west...
100 years of silence...
For the hundreds of millions of Indigenous peoples from this half of
right here,
Whose land and lives were stolen,
In postcard-perfect plots like Pine Ridge, Wounded Knee, Sand Creek,
Fallen Timbers, or the Trail of Tears.
Names now reduced to innocuous magnetic poetry on the
refrigerator of our consciousness ...
So you want a moment of silence?
And we are all left speechless
Our tongues snatched from our mouths
Our eyes stapled shut
A moment of silence
And the poets have all been laid to rest
The drums disintegrating into dust.
Before I begin this poem,
You want a moment of silence
You mourn now as if the world will never be the same
And the rest of us hope to hell it won't be.
Not like it always has
been.
Because this is not a 9/11 poem.
This is a 9/10 poem,
It is a 9/9 poem,
A 9/8 poem,
A 9/7 poem
This is a 1492 poem.
This is a poem about what causes poems like this to be written.
And if this is a 9/11 poem, then:
This is a September 11th poem for Chile, 1971.
This is a September 12th poem for Steven Biko in South Africa, 1977.
This is a September 13th poem for the brothers at Attica Prison, New York, 1971.
This is a September 14th poem for Somalia, 1992.
This is a poem for every date that falls to the ground in ashes
This is a poem for the 110 stories that were never told
The 110 stories that history chose not to write in textbooks
The 110 stories that CNN, BBC, The New York Times, and Newsweek ignored.
This is a poem for interrupting this program.
And still you want a moment of silence for your dead?
We could give you lifetimes of empty:
The unmarked graves
The lost languages
The uprooted trees and histories
The dead stares on the faces of nameless children
Before I start this poem we could be silent forever
Or just long enough to hunger,
For the dust to bury us
And you would still ask us
For more of our silence.
If you want a moment of silence
Then stop the oil pumps
Turn off the engines and the televisions
Sink the cruise ships
Crash the stock markets
Unplug the marquee lights,
Delete the instant messages,
Derail the trains, the light rail transit.
If you want a moment of silence, put a brick through the window of
Taco Bell,
And pay the workers for wages lost.
Tear down the liquor stores,
The townhouses, the White Houses, the jailhouses, the
Penthouses and the Playboys.
If you want a moment of silence,
Then take it
On Super Bowl Sunday,
The Fourth of July
During Dayton's 13 hour sale
Or the next time your white guilt fills the room where my beautiful
people have gathered.
You want a moment of silence
Then take it NOW,
Before this poem begins.
Here, in the echo of my voice,
In the pause between goosesteps of the second hand,
In the space between bodies in embrace,
Here is your silence,
Take it.
But take it all...
Don't cut in line.
Let your silence begin at the beginning of crime.
But we,
Tonight we will keep right on singing
For our dead.
by EMMANUEL ORTIZ, 11 Sep 2002
Emmanuel Ortiz is a third-generation Chicano/Puerto
Rican/Irish-American community organizer and spoken word poet residing
in Minneapolis, MN. He is the author of a chapbook of poems, The Word
is a Machete, and his poetry has appeared in numerous publications,
including two books published in Australia: Open Boat - Barbed Wire
Sky (Live Poets' Press) an anthology of poems to aid refugees and
asylum-seekers, and Passion for Peace: Exercising Power Creatively
(UNSW Press). His poetry will also appear in the forthcoming
FreedomBook, an anthology of writings in support of Puerto Rican
political prisoners. He currently serves on the board of directors for
the Minnesota Spoken Word Association, and is the coordinator of
Guerrilla Wordfare, a Twin Cities-based grassroots project bringing
together artists of color to address socio-political issues and raise
funds for progressive organizing in communities of color through art
as a tool of social change.
lauantai 10. syyskuuta 2011
Brunswick Street 2, Melboourne
Tässä muutama kuva vielä Brunswick Streetiltä.
Ullalle edelliseen postaukseen kommentti, jotenkin en saa itse laitettua kommenttia lootaan.
Kiva että blogista on iloa! Meet Me at Mike´s taitaa sulkea ovensa, sanoo Aisha ja lähettää vauvan syöttöpuuhista sinulle terveisensä. Kuulema Pip aikoo keskittyä muihin puuhiinsa. Menemme joku päivä tutkimaan tilannetta Brunswickilla. Aishalla on tekeillä pieni virkattu karhu MMM´n kirjasta.
Jos MMM alkoi kiinnostamaan satunnaista lukujaani, kinkitin blogin. Se on siis kauppa ja blogi.
Ullalle edelliseen postaukseen kommentti, jotenkin en saa itse laitettua kommenttia lootaan.
Kiva että blogista on iloa! Meet Me at Mike´s taitaa sulkea ovensa, sanoo Aisha ja lähettää vauvan syöttöpuuhista sinulle terveisensä. Kuulema Pip aikoo keskittyä muihin puuhiinsa. Menemme joku päivä tutkimaan tilannetta Brunswickilla. Aishalla on tekeillä pieni virkattu karhu MMM´n kirjasta.
Jos MMM alkoi kiinnostamaan satunnaista lukujaani, kinkitin blogin. Se on siis kauppa ja blogi.
Brunswick Street, Melbourne
Brunswick Streetillä on kiva kävellä, kurkistella ikkunoihin, valita viihtyisin katukahvila, ostaa luomuvihanneksia, katsella mitä ihanimman paperitavarakaupan tarjontaa, piipahtaa sisään hm...mikä kauppa se olisikaan, aivan uutta minulle, täynnä parikymppisten suosimaa tyyliä, missä käsilaukussa on luurankoja tai muita kauhukuvia ja glitteriä, sievät mekot tiukalla vyötäröllä, kirkkaan punaista, mustaa, lilaa glitteriä...Aisha sanoo Ed Hardy tai sittenkin rockabilly-tyyli. Vähän se myyjäpoika katsoi pitkään. Moikkasin vaan reippaasti.
Kadulla kulkijat ja kahviloissa olivat selväti vanhempaa taiteisiin vinksahtavaa vaihtoehtoporukkaa, enimmäkseen.
perjantai 9. syyskuuta 2011
Turisteja näkyvillä St. Kildan rannalla
- Jos joku St. Kildan rannalla ui, takuulla se on turisti.
Yks joku ui keväisellä rannalla. Hieno hiekkaranta. Miksei muita ui? Koska vesi on niin saastunutta. Valtavalta Port Phillip-lahdelta on vain kapea salmi valtamerelle. Merenkulku on saastuttanut parissa sadassa vuodessa lahden. Saku toi äitinsä aurinkosena päivänä tutustumaan Melbournen huvittelurannalle. Ajelimme ratikalla, söimme rantabulevardilla porterhouse steakit ja seafood marinarat, söimme gelatot, joimme herkkusmoothiet, joimme oluet, äiti ja poika yhdessä.
Joskus 1900-luvun alussa St. Kildan laajalla hiekkarannalla uitiin ja vietettiin kesäpäiviä. Nyt rannalle, tai aaallonmurtajalle sen eteen ovat asuttautuneet pienet pingviinit, jotka jostain käsittämättömästä syystä ottivat omakseen isoista kivenmurikoista kasatun aallonmurtajan kolot. Kotikoloina ne ovat voittamattomat, mutta on ihmeellistä, että pingviinit hakivat asuinpaikan näin lähellä keskustaa. Pingviinit eivät näyttäneet näiriintyvän turistijoukoista kameroineen.
Kävin varta vasten uudelleen eräänä iltana ennen auringonnousua aallonmurtajalla pingviinejä bongailemassa ja heti kun tulin tarkkailijoille rakennettuun laiturirakennelmaan ja katsoin kaiteen yli, siinä suki pieni pingviini itseään topakasti. Kohta näin pari lisää ja yhden uimassa kovaa vauhtia poikastensa luo. Pingviinivanhemmat saattavat olla kalanhakureissulla parikin päivää ennenkuin tulevat saaliinsa kanssa kotiin poikasten luo. Täällä asuu pari sataa, suurempi määrä pingviinejä asustaa Phillip Islandilla samaisen lahden suulla. Sieltä asti jotkut pingviinit ovat keksineet aallonmurtajan ja muuttaneet pesueineen tänne. Aikuinen pingviini on vain noin 30 cm korkuinen.
St. Kildan ranta on kyllä huvittelupaikka saastuneesta rantavedestä huolimatta, kävelijöitä toki rannalla on ja aivan rannalle on rakennettu uimala ja spa. Teitä reunustavat viehkeät sata vuotta sitten rakennetut huvilat, nyt asuintoina tai baareina. Eikö tunnu väärältä, että hieno ranta on ensin pilattu ja sen alle on rakennettu valtavat parkkialueet ja päälle tuo uimala. Iltaelämä on vilkasta. Tämä kuvien ilta oli paikallisittain kylmä eli ei juuri ihmisiä, toisen kerran lämpimänä iltana kadut olivat täynnä ja rannoilla oli piknikkejä, onkijoita, kävelijöitä, rakastuneita, pallonpotkijoita.
Luin paikallista lehteä, jossa kerrottiin, että turistikiertoajelut vievät juuri St. Kildaan bongailemaan prostituoituja ja Brunswick Streetille bongailemaan kahviloita. Nyt olen tutustunut molempiin paikkoihin, ja ihan tietämättä näistä mainetta tuovista ominaisuuksista. Bongasin itse Brunswick Streetin ratikka-ajelun aikana ja päätin tulla jalan tutustumaan eläväiseltä vaikuttavaan katuun. Siitä enemmän toisessa postauksessa.
Juuri tuolla taustalla kulkee aallonmurtaja, missä pienet pingviinit asuvat.
Kana-fenkoli-appelsiinisalaatti
Aisha on löytänyt tämän Weightwatchersien ruokaohjeista ja on tehnyt usein vähän muokaten mitä tykötarpeita talossa on pääruoka-aineitten lisäksi. Luomufarmilta tilatussa laatikossa oli fenkolia, ja siinä sitä ihastellessani päätimme tehdä salaatin saman tien. Fenkolia olen kasvattanutkin ja se on yksi suosikeistani.
Laatikossa oli suomalaisittain tuttuja vihanneksia, ne ovat ilmeisesti kasvaneet täällä hyvin "talvella".
Perunoita, punajuuria, purjoa, kurpitsaa (ihanaa kurpitsakeittoa), kaalia, fenkolia, appelsiinejä, mandariineja, omenoita, kiivejä, sipulia.
Muuten, luomufarmin laatikkoa voi tilata kolmea eri kokoa ja siinä on kauden vihanneksia ja tilaajan halutessa myös hedelmiä. Tuoreita ja maukkaita tuotteita. Laatikko pitää hakea muutaman kilometrin päästä itse.
Kana-fenkoli-appelsiinisalaatti
(vihreitä papuja)
oliviiöljyä
2 kokonaista kanafilettä (chilikastiketta)
ruccolaa tai muuta salaattia
fenkolin "sipuli" ohuiksi viipaleiksi leikattuna, lehtiä koristeeksi
2-3 appelsiinia, segmenteiksi leikattuna, kts alla
tummia oliiveja
ranskalaista salaatinkastiketta (omatekoista mieluummin)
pippuria myllystä
Voit käyttää valmista kanaa, mutta maukkainta olisi paistaa kana (hiero siihen etukäteen jotain chilikastiketta). Leikkaa kana viipaleiksi. Marinoi kanaa vähän aikaa salaattikastikkeessa jos aikaa on. Kasaa ainekset laakeaan kulhoon. Koristele fenkolinlehdillä.
Appelsiinin kuoriminen
Kun käytät appelsiinia ruoanlaitossa, kuori sen kalvottomaksi: Kuori kokonainen appelsiini juuresveitsellä niin, että hedelmäliha tulee näkyviin. Leikkaa sen jälkeen jokainen lohko yksitellen irti kalvojen välistä. Voit lopuksi puristaa kalvoihin jääneen mehun ruoan joukkoon.
lauantai 3. syyskuuta 2011
Docklands Melbourne
Kerrostaloasumisesta ei oikein kukaan ole pitänyt Australiassa. Siksi lähiöalueet ovat leveita ja laveita; leveät nelikaisteiset kadut johdattavat CBD (Central Business District) alueelta lähiöihin ja näkyvät Melbournen tasaisella maalla kauas.Teiden varsilla on matalia omakotitaloja, joita tuskin pihapuiden takaa näkyy. Autoja en ole ruuhkaksi asti nähnyt, ehkä joskus on, ehkä keskikaupungin liepeillä, kun pilvenpiirtäjien puurtajat haluavat kotiinpäin samoihin aikoihin. Kerrostalo, joita on muutama 4-6 kerroksinen, keskittyvät lähiökeskuksiin ja nekin muutamat näkyvät kauas.
Sitten ajelin toiseen päähän, läpi matalien lähiöiden, ohi kukkivien magnoliapuiden jo maaseudun tunnelmaan. Melbournessa on 500 km ratikkaraiteita.
Siis tässä Docklands, uusinta Melbournea. Pilvinen tuulinen päivä ja kylmä!
Melbourne on Australian liike-elämän keskus.
Ajelin parina päivänä ratikalla, ensin kotiratikalla no 86 keskustan läpi toiseen päähän, Docklandsin uudelle kerrostaloalueelle, joka on entinen telakka-alue. Samaan tapaan kuin Ruoholahti. Ne ovat ilmeisesti sen verran luksusta, että pikkuhiljaa kerrostalotkin kelpaavat. Uskoisin, että sijainti aivan keskikaupungin kyljessä on se juttu. Alueella on myös paljon liiketaloja.Sitten ajelin toiseen päähän, läpi matalien lähiöiden, ohi kukkivien magnoliapuiden jo maaseudun tunnelmaan. Melbournessa on 500 km ratikkaraiteita.
Siis tässä Docklands, uusinta Melbournea. Pilvinen tuulinen päivä ja kylmä!
Värikkäässä kuutiossa on kalaravintola.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
