kiinan matka 4: 5 miljoonaa kiinalaista ei ole paljoakaan

Dalian on yksi suurimmista satamakaupungeista Kiinassa ja kasvaa pilviin. Kaivattaa ja tuhoaa vanhat kauniit asunnot ja rakennuttaa paikalle taas yhden huimaavan ostosparatiisin.

 Otimme ensin kampuksen portilta bussin, johon viereisessä kojussa ostettiin liput (7 RMB eli yuania). Pysähdyimme tunnin kuluttua Sakun suosiman supermarketin eteen, jossa joskus on voita myynnissä. Yllätys, iso kasa voita löytyikin. Kiinalaiset eivät voita käytä, Dalianissa on jonkinlainen expat-joukko (expat tarkoittaa lyhyeksi tai pidemmäksi aikaa ulkomailta tulleita, usein työkomennuksilla tai opiskelemassa), joka on tuonut Kiinan kauppoihin paikallisille outoja elintarvikkeita kuten voita, suklaata, maitoa, jugurttia.

 Mutta aikomus oli katsella kaupunkia. Otimme paikallisbussin Olympia-aukiolle, jota reunustaa yksi kaupungin keskuksista, ja se tarkoittaa toinen toistaan upeampia liikkeitä ja tiheään pilvenpiirtäjiä. Ohitimme klassisentyylisen ison rakennuksen, joka oli kaupungin luksusravintola, monessa kerroksessa. Edessä portsarit karvahatuissaan ohjasivat mustia kiiltäviä autoja parkkipaikalle. Ei ehkä sittenkään meille.

Pysähdyimme maan alle rakennettuun ostoskeskukseen kokeilemaan kiinalaista pikaruokaa. Tarjolla oli myös Mäkki, Acacia kahvila, josta ei saanut kahvia, ja jätskibaari, jossa annokset olivat Suomen hinnoissa, mutta autuaalisen hyviä, makuja mm. tiramisu, malaga, vihreä tee ja mustikka.

Kiinalainen pikaruoka on noodeleita ja lihaa ja vihanneksia, höyrytettyjä tai paistettuja porsaankakkusia (dumplings) esimerkiksi ja saimme annokset mehuineen 2 hengelle 50 juanin hintaan.Jätskit sitten maksoivatkin 22 y (3e) kahden pallon annos Sakulle ostimme ihanan kiinalaisen pehmoisen peiton, 59 y , vain noin 7 e).

Eli hinnoista huomaa, että kiinalaiseen tapaan eläminen on halpaa vielä, jos ei hae länsimaisia hyödykkeitä. Kaipasin Beijingin halpoja jalkahoitoloita, eikä täällä niitä näkynyt. Löysin nyt paikan, jossa tehtiin kaikkia muita hierontoja vaan ei jalkahoitoa. Sellaiseen, jossa innokkaita tyttöjä hyöri ympärillä ja Sakulla oli työ selittää mitä halusin. Neuvottelimme 30 minuutin hieronnan 120 y. Siitä olisi varmaankin saanut tinkiä. Hieronta oli erinomainen, hierontahuoneiden oviverho kauniin pitsiröyhelöinen, mutta musiikki ihan rajun kovaa ja hektistä diskoa.

Kävelimme vielä lähikatuja ja löysimme expatien tapaamiskahvilan Central Perkin, jonne menemme torstaina kuulostelemaan täällä asuvien ajatuksia. Useimmat ovat austraalialaisia. Sakun mukaan useimmiten Kiinaan vähemmän positiivisesti suhtautuvia; työn ja rahan vuoksi tulleita, jotka etsivät omia lihapulliaan. No, etsimmehän mekin voita, mutta Saku tekee maailman parasta mutakakkua ja hurmaa sillä kaikki kiinalaiset tytöt.

 Siitä tuli mieleen, että valkoista leipää saa eri muotoisina, höttöä. Perinteisesti kiinalaisilla ei ole uunia kakkuja paistaakseen, joten se on aika eksoottista heille. Takaisin lähdettiin illan pimetessä viiden jälkeen. Tänne landelle viimeiset bussit lähtevät 7.30 ja kestää jonkin aikaa päästä pienelle bussiasemalle Heishijiaoon, josta meidän landebussi lähtee Lushuniin. Varsinkin juuri tuohon aikaan kun kaikki muut 5 miljoonaa dalianilaista yrittävät änkeä samaan bussiin työpäivän pääätteeksi. Siitä enemmän toiseen postaukseen. Näihin landebusseihin otetaan vain istumapaikoille, mutta ikkunan vieressä sain tunkea Sakun uuden viltin ikkunan ja itseni väliin. Aikamoinen viima ikkunasta, vaikka bussi oli toisaalta lämmin.

Kiina 8. Taolainen temppeli

Kuljimme monta kertaa alhaalla tiellä ohi kukkulan, jonka laella näkyi  vanhan kiinalaisen arkkitehtuurin tapaan rakennettu pieni talorykelmä. Eräänä päivänä päätimme lähteä ottamaan selvää paikasta.

Vasta noustessamme kiviportaita ylös tunnistimme rakennelmat temppeliksi. Kysyimme lupaa kuvata. Munkit olivat juuri korjaamassa seremonian jäljltä tavaroita ja hymyilivät meille ystävällisesti. Muutamia kiinalaisia kävi rukoilemassa eri rukouskammioissa ja yritimme olla hienotunteisia häritsemättä heitä.

Kokemus oli kovin erilainen verrattuna Pekingin turistitemppeleihin. Emme halunneet kysellä paikasta, vaikka jälkeenpäin olisimme ehkä voineet niin tehdä. Tuntui vain liian tungettelevalta sillä hetkellä. 

Taolaisuus on yksi Kiinassa sallituista kolmesta uskonnosta: taolaisuus, konfutselaisuus ja buddhalaisuus.


Laozi, (kirjoitusasu voi olla Lao-Tse, Lao Tsu, Lao Tzu), kiinalainen filosofi, joka eli non 1800 vuota sitten, on aatesuunnan isä. Vaikkakin sanotaan taolaisen filosofian kehittyneen jo tuhansia vuosia sitten. Näin sanoo Laozi:

"Hallitse suurta maata kuin paistaisit pientä kalaa"^[
 "Mitä enemmän kieltoja, sitä köyhemmiksi ihmiset tulevat."

Taolaisuuden perusajatus on harmonia ihmisen ja luonnon välillä. Temppelit on usein rakennettu vuorille mukaillen rinteitä. Tao merkitsee tietä. Taolainen aatesuunta ja uskonto on peräsin Kiinasta, jossa se on kehittynyt kiinalaisen perinteen ympärille. 

Munkkien asunnot ovat sivustalla. 

Suitsukekeppejä asetetaan suuriin kaukaloihin tai eri jumalien eteen.

Taolaisen temppelin keskuselementti on tulisja, jossa poltetaan  kuolemattomuden  pillereitä (pills of immortalty). Sen ajatellaan pidentävän elämää.. 

Taolaisen temppelin arkkitehtuuri on lainannut vanhaa kiinalaista rakennusperinnettä. Temppeli noudattaa säännöllistä kaavaa sen puitteissa.

Temppelin sisääntulotasanteelle oli asetettu kaikki kiinalaisen kalenterin eläinmerkit. Kaikki olivat saaneet punaiset samettikaavut yllensä. Nyt on juuri alkanut kiinalainen uusi vuosi, käärmeen vuosi (helmikuu 2013). 

Temppeln takaa  lähti polku, jota runusti kankaankappaleita, olivatkohan rukouksia.

Polun päässä levittäytyi metsään laajalle alueella hautoja.