Lukemiseni ovat milloin mitäkin. Keittokirjoja, ruokakirjoja, puutarhakirjoja, etnisiä kirjoittajia kuten Anita Desai, Hanif Qureshi tai mikä se nyt olikaan japanilainen, jota Aisha suositteli lukemaan. Japanilaiset nimet eivät jäsenny mielessäni, Aisha-kulta laita ylös nimi niin luen muitakin saman tekijän teoksia.
Kiina ja Romanian romanit ovat nyt lukumielessäni. Kiina, ei pelkästään Sakun vuoksi, sillä sain viime-vuotisen Kiinan matkani aikana lisäpistoksen. Kiinassa olen käynyt ensimmäisen kerran 1982.
Romanian romanit puhuttavat. Ihmettelen EU:n vapaan kulkemisen periaatetta. Ihmettelen, millä perusteella nämä ihmiset ajetaan pois Suomesta. Ihmettelen, eikö meillä riitä antaa vähän näillekin omassa maassaan kärsiville ihmisille jotain paljostamme. Onko evakkojen tilanne omassa maassamme unohtunut? Eivätkö romanit ole Euroopassa ahdingossa olevia ihmisiä, eivätkä jotain puolieurooppalaisia, joita viskellään sinne tänne muiden maidenkin toimesta?
Aishan kanssa keskustelimme romaniongelmista eilen skypessä kun taas tänään radiosta sattumalta kuulin kirjailija, toimittaja Jani Saxellin haastattelun. Aion lukea heti kun saan kirjan käsiini:
Jani Saxell: Florian Unienpäästäjä. Scifitarinan pohjalla on historiallisia tapahtumia, muun muassa Karjalan romanien evakkoleiristä Espoon Mäkkylässä, historia rinnastetaan nyt ajankohtaisiin Romanian romanien karkoittamistoimiin. En ole koskaan päässyt scifistä innostumaan. Koska kirjaa en ole vielä lukenut, odotan innolla kirjan scifikäsittelyä poliittisin painotuksin.
Pöydällä kesken lukemisen ovat:
Richard McGregor, Puolue, Kiinan hallitsijoiden salainen maailma (Otava).
Financial Timesin Pekingin toimiston päällikkö ja mm. The Australian päivälehden Kiinan kirjeenvaihtaja kirjoittaa asiatekstiä, jota ei voi ottaa kevyeksi sänkylukemiseksi. Törmäsin siihenkin sattumalta kirjakaupassa ja melkein hotkaisin palan siitä hyllyn ääressä, mutta kerrankin suostuin menemään kirjastoon lainaamaan sen, vaikka ostaa teki mieli.
Lainaus takakannesta:
Kiinan salaperäiset johtajat ovat virtahepo olohuoneessa. he muodostavat maailman suurimman poliittisen organisaation ja kontrolloivat kiinalaisten kaikkia elämänalueita, mutta kukaan ei puhu heistä. Keitä he ovat,ja miten he toimivat?
Juha Kuikka, Kuoleman shakkia Shanghaissa (Myllylahti)
Salapoliisijuttu, hieman yksitoikkoinen sellainen, ja jos se ei olisi sijoittunut Kiinaan eikä olisi käsitellyt expatriaattiperheitä, olisin ehkä jättänyt sen kesken. Kirjoittaja on liikemies, asunut varmaakin varmemmin juuri Shanghaissa. Nyt loppupuolella haluan lukea sen loppuun, sen verran jännä se on. Hyvä sänkylukukirja tai lomakirja, jonka voi lopettaa kun silmät lupsahtelevat kiinni.
Qiu Xiaolong, Punaisen sankarittaren kuolema (Loisto pokkari)
osui eteen kirpparilta, eikä sitä voinut pöydälle jättää tässä Kiina-innostuksessani. Kirjoittaja on Shanghaissa syntynyt Kiinan kielen ja kirjallisuuden professori Yhdysvalloissa. Sopii siis odottaa laadukasta dekkaria. Se vie lukijan Shanghain kaduille todentuntuisesti ja on eläväinen kuvaus tämän päivän Kiinasta. Alkuteos on englanniksi, Death of a Red Heroine, ja se on päässyt The Wall Street Journalin listalla kaikkien aikojen viiden parhaan poliittisen romaanin joukkoon. Dekkarin muodon vuoksi kirjailija on päässyt ikäänkuin puolisalaa kertomaan poliittisista kommervenkeistä, joita länsimaalainen ei tunne...se on kirjan valttikortti.
Minua kiinnosti tieto, että kirja on käännetty kiinaksi muokattuna. Mutta miten muokattuna? Qui Xiaolong kertoo itse:
Inspector Chen series have been translated into Chinese. But due to the censorship there, Shanghai is “shanghaied” in the Chinese translation. According to my Chinese editor, some official read the translation and said, “The story cannot have happened in Shanghai.” As a result, Shanghai is changed into “H city” (H in English), all the names of the streets and restaurants are also changed, lest that people could still recognize as a story of Shanghai. Ironically, the book reviews still describe the books as the stories of Shanghai. Maybe the censorship officials are too busy to read the reviews.
http://www.qiuxiaolong.com/index2.html
Lukemista olen aloittanut:
Heikki Juutilainen, Tulkin tulkki (Auri), suveniireja työmatkoilta Neuvostoliitosta
Mikko Hietaharju, Kuuntele kuvaa. näköaloja valokuvan tulkintaan (Docendo)
Luettavani on kirja, jota ei ole vielä julkaistu:
Ystäväni maahanmuuttajiin liittyvän kirjan viimeistelyä vailla oleva versio. Siitä ei sen enempää, kun en tiedä haluaako ystävä siitä puhua vielä. Katselen vain oikolukien ja tarkemmin meijän puolen murrepuhetta, jota siihen sisältyy.
tiistai 30. marraskuuta 2010
Onko se Suomi Kiinassa?
Asuessani Pakistanissa, minulta kerran kysyttiin, onko se Finland Kiinassa. Tämäntyyppisiin kysymyksiin vastasin, että Suomi-Finland sijaitsee Saksan pohjoispuolella "Germani ke uppar hai".
Jos joku vanhempi henkilö Suomesta jotain tiesikin, tieto perustui II maailmansodan aikaisiin tapahtumiin. Joku saattoi tietää Ruotsista, ja se liittyi vapaaseen seksiin hyvin usein.
Sellainen on Suomen brändi. (oi että vihaan tällaisia lainasanoja!) Australia on hyvin Eurooppa-keskeinen ja olisi kuvitellut, että Suomesta Australiassa teidettäisiin enemmän. Useimmiten luulo Suomesta vei lähelle; uskottiin, että Suomi on rautaesiripun takana. Tarkemmin kerrottuani kotikaupunkini sijaitsevan kivenheiton päässä rajalta, kommentit useimmiten olivat hämmäntyneen pelästyneitä. "No oli varmaan hieno juttu kun pääsit sieltä pois". Ai, uskoikohan kukaan kuitenkaan selitystäni, että rajan läheisyys ei tunnu jokapäiväisessä elämässä. Jos siellä joku tiesi enemmän, mainittiin ehkä ralliajajat ja formulakuskit. Jälleen, Australiassa Ruotsi oli brändäillyt itsensä tunnetummaksi seksillä, kauniilla tytöillään ja saunalla. Melkein samassa paketissa nuo kolme, siis.
Olen Suomessa käydessäni ja täällä asuessani kutsunut ulkomaalaisia vieraita kylään. Vien heidät aina Nuijamaalle, rajakirkonkylään, sillä jokailinen vieras on heti valmis katselemaan rajan yli mäntymetsään. Siellä on tien päässä vartiotorni, jonka juurelta on hyvä näkymä silloisen Neuvostoliiton puolelle, uhkaavan näköisine SEIS kyltteineen."Katsokaa, tuolla nuo männyt ovat Neuvostoliiton puolella." Kerran lumisena talvipäivänä vein sinne 2 Helsingissä työkomennuksella olevaa pakistanilaisinsinööriä. Ajellessamme tornin luo laskin leikkiä siitä mitä siellä ei saa tehdä; ja heti sitten jäimmekin lumeen jumiin juuri vartiotornin juurelle. Rajavartion mies näki ahdinkomme ja alkoi kavuta alas piippu olalla. Kaveri auttoi meidät taas matkaan. Jokusen kilometrin ajettuamme pojat uskalsivat taas hengittää ja ilmaista hurjan pelkonsa siitä, että olisimme tehneet jotain väärin väärässä paikassa, kun vartiomies kapusi alas luoksemme. Pojat muistelevat sitä yhtenä jännimmistä hetkistä matkoillaan, ovathan pojat sentään kotoisin melkoisen levottomasta Pakistanista ja 14 miljoonan Karachista.
Nyt kun vieressä on Venäjä, eivät ihmettelyt rajan lähesyydestä lopu, keskustelin siitä juuri muutama päivä sitten Lappeenrannan yliopiston luennoitsijalta, joka hänkin tulee Pakistanista. Suomessa taloustieteen tohtoriksi opiskellut luennoitsija löysi aikoinaan ilmaisen korkeakoulun Suomesta ihan sattumalta netissä opiskelumahdollisuuksia surffaillessaan. Hyvä sanoma leviää ilman työryhmiäkin, kansainvälinen koulutuksen suosio on lisääntynyt Suomessa etupäässä suusta suuhun menetelmällä. Sattuikin, juuri nyt tulossa suomalaisittainkin melkoiset lukukausimaksut, Lappeenrantaankin joillekin ulkomaalaisten suosiossa oleville kursseille 8000 e.
Mitä muuta Suomesta tiedetään 2010 tai millainen kuva ihmisillä on? Jokunen tuntee vielä Sibeliuksen, jokunen Kimin tai Mikan, joku Pisa-tutkimuksen koululaitoksemme erinomaisuudesta, kukin harrastustensa ja kiinnostuksensa mukaan. Tänne kauempaa tulleet eivät oikein ole innostuneita mökkeilystä ja ihmettelevät suomalaisten innostusta hakea lomapaikka keskeltä ei-mitään, sillä monet varsinkin kansoitetusta Aasiasta tulevat tuntevat ahdistavaksi olla yötä metsän keskellä. Ihan totta. Kesämökki ei olekaan se ihmepaikka, minne vieraani veisin. Kokeiltu on. Sauna sitten, useimmiten vieraan omaan maailmankuvaan ei kertakaikkiaan alastomuus seurassa sovi. Miten hän sitten osaisi mennä yksin saunaankaan? Enkö maininnut Nokiaa? Olen vain huomannut, että Nokiaa ei tunneta nimenomaan suomalaisena, se on kansainvälinen brändi, jonka suomalaisuus on suurimmaksi osaksi häipynyt taustalle.
Suomen brändityöryhmä Nokian Jorma Ollilan johdolla on saanut päätökseen työnsä ja esittänyt pääteemoikseen koulutuksen, luomun ja konfliktiensovittelukyvyn Ahtisaaren tapaan. Ruotsalainen toimittaja on reagoinut siihen ja kehoittanut suomalaisia soittelemaan ympäri maailmaa, hieman pilke silmäkulmassa, toivon, "Onko teillä sota? Me voimme tulla sovittelemaan."
Euroopassa totta kai tiedetään Suomesta enemmän kuin kauempana, mutta vähän kuitenkin. Tieto on usein yksittäistä ja kumpuaa siitä, että henkilö on tavannut joskus suomalaisen. Minäpä kysyisin, mihin tuota maabrändiä varsinaisesti tarvitaan? Ahtisaari tekee työtä sovitteluiden maailmassa omalla painollaan. Kimi ja kumppani ajavat jatkossakin. Koulutusta voi viedä pienessä mittakaavassa ulos Suomessa asiantuntijoiden muodossa, jos ajatellaan peruskoulutusta. Yliopistokoulutus on omalla painollaan kansainvälistymässä aivan hienosti, eikä pienellä maalla voi siinäkään olla mielettömiä resursseja.
Ollaan vaan ihan rauhassa omissa metsissämme ja ajetaan Romanian romanit pois maasta, niin siitä saamme brändillemme uuden ulottuvuuden. Mikä Suomi jossain muka Euroopassa, missä rajojen piti olla kaikille yhtäläisesti vapaat? Omintakeinen Suomi on ja erottuu muista.
"Nyt reippaasti rakentamaan kampanjoita, joissa suomalaisten älykännyköiden avulla etätyötä metsässä tekevät innovatiiviset ja hyvin koulutetut hakkerit keräävät samalla metsämarjoja suomalaisilla marjanpoimureilla." Näin sanoo mediatutkija Juha Hertman.
"Maailman valtioista mieleenjäävimmät brändit on tällä hetkellä Afganistanilla ja Pohjois-Korealla, ja on ihan mukava, että emme elä niissä", tuumii kielentutkija Janne Saarikivi.
Brändi-sanalle etsisin ensiksi osuvan suomenkielisen sanan. Ehdotuksia?
Jos joku vanhempi henkilö Suomesta jotain tiesikin, tieto perustui II maailmansodan aikaisiin tapahtumiin. Joku saattoi tietää Ruotsista, ja se liittyi vapaaseen seksiin hyvin usein.
Sellainen on Suomen brändi. (oi että vihaan tällaisia lainasanoja!) Australia on hyvin Eurooppa-keskeinen ja olisi kuvitellut, että Suomesta Australiassa teidettäisiin enemmän. Useimmiten luulo Suomesta vei lähelle; uskottiin, että Suomi on rautaesiripun takana. Tarkemmin kerrottuani kotikaupunkini sijaitsevan kivenheiton päässä rajalta, kommentit useimmiten olivat hämmäntyneen pelästyneitä. "No oli varmaan hieno juttu kun pääsit sieltä pois". Ai, uskoikohan kukaan kuitenkaan selitystäni, että rajan läheisyys ei tunnu jokapäiväisessä elämässä. Jos siellä joku tiesi enemmän, mainittiin ehkä ralliajajat ja formulakuskit. Jälleen, Australiassa Ruotsi oli brändäillyt itsensä tunnetummaksi seksillä, kauniilla tytöillään ja saunalla. Melkein samassa paketissa nuo kolme, siis.
Olen Suomessa käydessäni ja täällä asuessani kutsunut ulkomaalaisia vieraita kylään. Vien heidät aina Nuijamaalle, rajakirkonkylään, sillä jokailinen vieras on heti valmis katselemaan rajan yli mäntymetsään. Siellä on tien päässä vartiotorni, jonka juurelta on hyvä näkymä silloisen Neuvostoliiton puolelle, uhkaavan näköisine SEIS kyltteineen."Katsokaa, tuolla nuo männyt ovat Neuvostoliiton puolella." Kerran lumisena talvipäivänä vein sinne 2 Helsingissä työkomennuksella olevaa pakistanilaisinsinööriä. Ajellessamme tornin luo laskin leikkiä siitä mitä siellä ei saa tehdä; ja heti sitten jäimmekin lumeen jumiin juuri vartiotornin juurelle. Rajavartion mies näki ahdinkomme ja alkoi kavuta alas piippu olalla. Kaveri auttoi meidät taas matkaan. Jokusen kilometrin ajettuamme pojat uskalsivat taas hengittää ja ilmaista hurjan pelkonsa siitä, että olisimme tehneet jotain väärin väärässä paikassa, kun vartiomies kapusi alas luoksemme. Pojat muistelevat sitä yhtenä jännimmistä hetkistä matkoillaan, ovathan pojat sentään kotoisin melkoisen levottomasta Pakistanista ja 14 miljoonan Karachista.
Nyt kun vieressä on Venäjä, eivät ihmettelyt rajan lähesyydestä lopu, keskustelin siitä juuri muutama päivä sitten Lappeenrannan yliopiston luennoitsijalta, joka hänkin tulee Pakistanista. Suomessa taloustieteen tohtoriksi opiskellut luennoitsija löysi aikoinaan ilmaisen korkeakoulun Suomesta ihan sattumalta netissä opiskelumahdollisuuksia surffaillessaan. Hyvä sanoma leviää ilman työryhmiäkin, kansainvälinen koulutuksen suosio on lisääntynyt Suomessa etupäässä suusta suuhun menetelmällä. Sattuikin, juuri nyt tulossa suomalaisittainkin melkoiset lukukausimaksut, Lappeenrantaankin joillekin ulkomaalaisten suosiossa oleville kursseille 8000 e.
Mitä muuta Suomesta tiedetään 2010 tai millainen kuva ihmisillä on? Jokunen tuntee vielä Sibeliuksen, jokunen Kimin tai Mikan, joku Pisa-tutkimuksen koululaitoksemme erinomaisuudesta, kukin harrastustensa ja kiinnostuksensa mukaan. Tänne kauempaa tulleet eivät oikein ole innostuneita mökkeilystä ja ihmettelevät suomalaisten innostusta hakea lomapaikka keskeltä ei-mitään, sillä monet varsinkin kansoitetusta Aasiasta tulevat tuntevat ahdistavaksi olla yötä metsän keskellä. Ihan totta. Kesämökki ei olekaan se ihmepaikka, minne vieraani veisin. Kokeiltu on. Sauna sitten, useimmiten vieraan omaan maailmankuvaan ei kertakaikkiaan alastomuus seurassa sovi. Miten hän sitten osaisi mennä yksin saunaankaan? Enkö maininnut Nokiaa? Olen vain huomannut, että Nokiaa ei tunneta nimenomaan suomalaisena, se on kansainvälinen brändi, jonka suomalaisuus on suurimmaksi osaksi häipynyt taustalle.
Suomen brändityöryhmä Nokian Jorma Ollilan johdolla on saanut päätökseen työnsä ja esittänyt pääteemoikseen koulutuksen, luomun ja konfliktiensovittelukyvyn Ahtisaaren tapaan. Ruotsalainen toimittaja on reagoinut siihen ja kehoittanut suomalaisia soittelemaan ympäri maailmaa, hieman pilke silmäkulmassa, toivon, "Onko teillä sota? Me voimme tulla sovittelemaan."
Euroopassa totta kai tiedetään Suomesta enemmän kuin kauempana, mutta vähän kuitenkin. Tieto on usein yksittäistä ja kumpuaa siitä, että henkilö on tavannut joskus suomalaisen. Minäpä kysyisin, mihin tuota maabrändiä varsinaisesti tarvitaan? Ahtisaari tekee työtä sovitteluiden maailmassa omalla painollaan. Kimi ja kumppani ajavat jatkossakin. Koulutusta voi viedä pienessä mittakaavassa ulos Suomessa asiantuntijoiden muodossa, jos ajatellaan peruskoulutusta. Yliopistokoulutus on omalla painollaan kansainvälistymässä aivan hienosti, eikä pienellä maalla voi siinäkään olla mielettömiä resursseja.
Ollaan vaan ihan rauhassa omissa metsissämme ja ajetaan Romanian romanit pois maasta, niin siitä saamme brändillemme uuden ulottuvuuden. Mikä Suomi jossain muka Euroopassa, missä rajojen piti olla kaikille yhtäläisesti vapaat? Omintakeinen Suomi on ja erottuu muista.
"Nyt reippaasti rakentamaan kampanjoita, joissa suomalaisten älykännyköiden avulla etätyötä metsässä tekevät innovatiiviset ja hyvin koulutetut hakkerit keräävät samalla metsämarjoja suomalaisilla marjanpoimureilla." Näin sanoo mediatutkija Juha Hertman.
"Maailman valtioista mieleenjäävimmät brändit on tällä hetkellä Afganistanilla ja Pohjois-Korealla, ja on ihan mukava, että emme elä niissä", tuumii kielentutkija Janne Saarikivi.
Brändi-sanalle etsisin ensiksi osuvan suomenkielisen sanan. Ehdotuksia?
lauantai 20. marraskuuta 2010
Eid-juhla pakistanilaiseen tapaan ja Mr. My Happy Birthday Noman
Viikonloppu täynnään isoja ja pieniä ystäviä pakistanilaisittain Helsingissä. Oli Eid-juhlan aika. Se on islamin suurin juhla, jolla muistetaan Abrahamin (Ibrahim) suostumista uhraamaan poikansa Ismaelin (Ismae'l) osoittaakseen tottelevaisuutensa Jumalan edessä. Jumala astui kuitenkin väliin ja antoi Abrahamille lampaan uhrattavaksi. Eidin kunniaksi hommataan uudet vaatteet ja tavataan perheenjäseniä ja ystäviä; syödään ja seurustellaan. Uhriksi perhe saattaa ostaa (tai teurastaa itse) lampaan tai lehmän varallisuudesta riippuen. Kolmasosa siitä tulee antaa vähävaraisille, kolmasosa perheelle ja ystäville, kolmasosa jää perheelle. Eid-juhla pidetään islamilaiseen kuukalenterin mukaan, siksi sen tarkka alkamisaika katsotaan kuun liikkeistä ja verrattuna vuosikalenteriimme, sen ajankohta siirtyy joka vuosi.
Eid Mubarak on toivotus Eidin aikaan, onnellista Eidiä.
Eid juhlan menu:
Lammas Korma
Kanaa kikhernekastikkeessa
Sitruunapulao pähkinöiden kera
Dahi Bare, kikjauhopalleroita jugurttikastikkeessa
Salaatti
Gajarka halwa, porkkanahalva jälkiruokana
Maustettu maitotee
Tänä vuonna pienimuotoisen Eid-juhlan järjesti ryhmä perheitä, jotka ovat olleet jo jonkin aikaa Suomessa. Muistan, kuinka vuonna 2005 Naheed tuli pienen poikansa kanssa Pakistanista. Perheen isä Babar oli saanut työpaikan opiskeltuaan Suomessa tietokoneinsinööriksi. Nyt hämmentyneestä, ujosta, suurin silmin ensimmäistä kertaa Pakistanista ulkomaille tullut Naheed on suomalaisten tapojen ja pakistanilaisten tapojen parissa sukkuloiva topakka perheenäiti. Babar oli jo ominut minut suomalaiseksi äidikseen vuosia sitä ennen. Niinpä olen lapsillekin dado, eli isänpuolen isoäiti. Se on oikein viehättävä tehtävä. Varsinkin, kun käydessäni hyppää kaksi pienintä syliin ja 8-vuotias tokaluokkalainen kysyy, kuinka monta yötä olet meillä, dado.
Tärkä juttu meidän kesken on urdun kieli; lapset puhuvat minulle urdua. 8-vuotiaan Salmanin kanssa joskus puhelemme suomeksi; silloin puhutaanlyhyesti kouluasioista, jotka Salmanillekin ovat "suomenkielisiä". Vien Salmanille kirjoja, sillä toivoisin älykkään pojan lukutaidon kehittyvän hyvin; kotona puhutaan urdua ja suomenkielen Salman on oppinut kokonaan koulussa ja kavereiden parissa, suomenkielen sujuva lukemisen ymmärtäminen alkaa olla jo tokaluokkalaiselle tärkeä.
Samaan viikonloppuun osui myös nuorimmaisen, Nomanin kolmas syntymäpäivä. Tai kuten Noman sanoo itse:
My Happy Birthday, nau sal ka, eli minun onnellinen syntymäpäivä, olen 9 vuotta. Kakkuakin tehtiin yhteistuumin. Ja hieman isompi isoveli Ehtesham, melkein 5 vuotta) oli ymmärtäväinen, että sai vain pienen lahjan tällä kertaa ja toivoi omana syntymäpäivänään yhtä isoa lahjaa. Edellisen kerran vein kaikille kirjan. Pienemmät kaksi kisasivat kirjan koosta; miksi isoveli sai isoimman. Siinä dadolle miettimistä miten soveltaa tämä pulma.
Noman pikkuisin kysyi joku aika sitten: Uncle Saulat ka China khattam ho gea? Eli loppuiko Saulat-sedän kiina jo? Pojilla on ikävä. Ei se kiina ihan heti lopukkaan. Lapsen ajantaju on kovin konkreettista.
Dalian raportti 6, väestönlaskentaa ja vähemmistöpolitiikkaa
Kiinassa asuneen suomalaisen blogista lainattua:
"Kiinalaisilla on tapana korottaa puhevolyymiään hyvin herkästi huutovoimakkuudelle. Aluksi ajattelin, että he ovat huutaessaan vihaisia, mutta nykyään on ihan päivänselvää, että asioista pitää keskustella KOVAA jos ne eivät muuten mene perille. Kännykät tuntuvat myös toisinaan olevan ihan turhia, huuto kuuluisi naapurin tädille ilman puhelintakin. Appiukko oli Pekingissä ihan paniikissa minun keskustellessani taksikuskin kanssa, kun erään paikan sijainnista oli hieman erimielisyyttä. "Kaisa, miksi se kuski on niin vihanen?" "Ei se oo vihanen." "Tää alkaa olla tosi epämiellyttävää, kun se kuski on niin vihanen." "Ei se ole vihanen, me keskustellaan, ole hiljaa." "
Kiinassa käydessäni ihmettelin lukuisia vähemmistökansallisuuksia esitteleviä ohjelmia televisiossa. Taustalla olivat ajatukseni tiibetiläisten kansallisen perinteen tuhoamisesta ja muista kahnauksista enemmistön han-kiinalaisten ja vähemmistöjen välillä milloin missäkin Kiinan kolkassa. Puolue ei ainalaan Kiinan ulkopuolella näyttäytynyt suopealta vähemmistökansallisuksia kohtaan. Taloussanomien kolumni selvitti minulle syyn.
Kiinassa on ollut marraskuussa meneillään väkiluvun laskenta. Se ei olekaan niin yksikertainen juttu. Kaupungeissa on paljon (kymmeniä miljoonia) maalta tulleita rekisteröimättömiä työläisiä, jotka eivät rangaistusten pelossa uskalla ovea avata. Kiinalaisilla on jokaisella rekisteröity kotipaikka, jota ei ilman lupaa saa muuttaa. Rekisteröimätön kiinalainen ei saa mitään valtion etuja kuten terveydenhuoltoa ja on tavallaan irtolainen; siksi pelko on suuri. .Yliopiston kampukseltakin on saatava lupa ulkopuolella asumiseen.
Mietin, että miten iso se Kiina oikein on, tutkin vähän, sitä on niin vaikea hahmottaa kokonaisuutena täältä käsin:
Faktoja Kiinasta:
•Väkiluku: 1,3 miljardia (2008) (Eurooppa 0,7)
•Pääkaupunki: Peking (Beijing) (Väkiluku 15 miljoonaa, 2004)
•Suurin kaupunki: Shanghai (Väkiluku: lähes 20 miljoonaa, 2008)
•Dalian (5 miljoonaa)
•Pinta-ala: 9,6 miljoonaa neliökm (Eurooppa 10,2 miljoonaa neliökm)
•Virallinen kieli: mandariinikiina
•Valuutta: Renminbi = Yuan (¥)
•Presidentti: Hu Jintao
•Aikavyöhyke: UTC +8
•Perustamispäivä (kansallispäivä): 1.10.1949
"Kiinalaisilla on tapana korottaa puhevolyymiään hyvin herkästi huutovoimakkuudelle. Aluksi ajattelin, että he ovat huutaessaan vihaisia, mutta nykyään on ihan päivänselvää, että asioista pitää keskustella KOVAA jos ne eivät muuten mene perille. Kännykät tuntuvat myös toisinaan olevan ihan turhia, huuto kuuluisi naapurin tädille ilman puhelintakin. Appiukko oli Pekingissä ihan paniikissa minun keskustellessani taksikuskin kanssa, kun erään paikan sijainnista oli hieman erimielisyyttä. "Kaisa, miksi se kuski on niin vihanen?" "Ei se oo vihanen." "Tää alkaa olla tosi epämiellyttävää, kun se kuski on niin vihanen." "Ei se ole vihanen, me keskustellaan, ole hiljaa." "
Kiinassa käydessäni ihmettelin lukuisia vähemmistökansallisuuksia esitteleviä ohjelmia televisiossa. Taustalla olivat ajatukseni tiibetiläisten kansallisen perinteen tuhoamisesta ja muista kahnauksista enemmistön han-kiinalaisten ja vähemmistöjen välillä milloin missäkin Kiinan kolkassa. Puolue ei ainalaan Kiinan ulkopuolella näyttäytynyt suopealta vähemmistökansallisuksia kohtaan. Taloussanomien kolumni selvitti minulle syyn.
Kiinassa on ollut marraskuussa meneillään väkiluvun laskenta. Se ei olekaan niin yksikertainen juttu. Kaupungeissa on paljon (kymmeniä miljoonia) maalta tulleita rekisteröimättömiä työläisiä, jotka eivät rangaistusten pelossa uskalla ovea avata. Kiinalaisilla on jokaisella rekisteröity kotipaikka, jota ei ilman lupaa saa muuttaa. Rekisteröimätön kiinalainen ei saa mitään valtion etuja kuten terveydenhuoltoa ja on tavallaan irtolainen; siksi pelko on suuri. .Yliopiston kampukseltakin on saatava lupa ulkopuolella asumiseen.
Mietin, että miten iso se Kiina oikein on, tutkin vähän, sitä on niin vaikea hahmottaa kokonaisuutena täältä käsin:
Faktoja Kiinasta:
•Väkiluku: 1,3 miljardia (2008) (Eurooppa 0,7)
•Pääkaupunki: Peking (Beijing) (Väkiluku 15 miljoonaa, 2004)
•Suurin kaupunki: Shanghai (Väkiluku: lähes 20 miljoonaa, 2008)
•Dalian (5 miljoonaa)
•Pinta-ala: 9,6 miljoonaa neliökm (Eurooppa 10,2 miljoonaa neliökm)
•Virallinen kieli: mandariinikiina
•Valuutta: Renminbi = Yuan (¥)
•Presidentti: Hu Jintao
•Aikavyöhyke: UTC +8
•Perustamispäivä (kansallispäivä): 1.10.1949
lauantai 13. marraskuuta 2010
Dalian raportti no. 5, Skypejuttua ja muuta ihmettelyä
Missä se Dalian on?
Liaoningin niemimaalla melkein sen kärjessä Keltaisen meren rannalla, Kiinan koillisosassa aika lähellä Pohjois-Korean rajaa.
Tällä kertaa jutusteluraportti, olen Sakun kanssa skypessä tässä samalla ja naputtelen. Internet ja sensuuri enemmän ja vähemmän yllättävissa muodoissaan on arkipäivää. Kampuksen ulkopuolella on pari internet kahvilaa, mihin ulkomaalaisilla opiskelijoila ei ole mitään asiaa! Kiinalaisilta vaaditaan sinne internet-passi. Ennen kun sai oman yhteyden, Saku meni sinne kela-kortilla, ja se onnistui toimimaan sisäänpääsydokumenttina!
Teoriassa oli mahdollista, että vippaskonsteilla pääsee minne tahansa netissä.
Nettipaikan tarkkailijat huomasivatkin, että systeemi sellaisenaan kuitenkin vuoti, ja elektroninen internet-passi tuli käyttöön ja samalla sinne opiskelijoille kielto, ei toiminut enää kela-kortti. Kortinhaltijalla on oma tunnus , joka liitetään käytettävän koneen tietoihin, eli helposti voidaan seurata mitä tietyn kävijän toimesta koneella tehtiin.
Opiskelijat saivat sitten ajallaan oman elektronisen kortin yliopiston nettiyhteyden sen varattuaan, jossa todennäköisesti on tietyt tiedot opiskelijasta tarkkailua varten. Mutta, niinkuin sanottu, kaikkea voi kuitenkin kierrellä ja luennoitsijatkin antavat auliisti alati vaihtuvia internet-väliosoitteita, joiden kautta ulkomaiset ei-toivotut sivustot kuten FB, avautuvat. Mutta kaikki vaatii pientä säätöä.
Vuosi sitten Kiinassa käydessäni pääsimme kirjoittamaan blogiani kunhan ensin kirjoitin kiinankieliselle sivulle saksalaisopiskelijalta saadun "väliosoitteeseen" muistaakseni "www.goodkids only.... jonka avauduttua voitiin kirjoittaa haluttu internet-osoite. Facebookiin emme silläkään päässeet.
Kiinan lukuisat ulkomaalaiset ekspertit, opettajat ym. tarvitsevat vapaamman tiedonkulun, siksi kaikkea ei voi päsmätä toimeiliaitten viranomaisten käskystäkään, muutenhan huima kansainvälistyminen ei etenisi...kymmenessä vuodessa on tullut murros, jota ei oikein hallita...joissain asioissa ollaan virallisellakin taholla todella vapautuneita, toisia asioita todella pelätään...kuten nyt oppilaskunnan hajoittaminen voisi olla esimerkki hätäisestä pelosta. Sanotaan, että kaiken takana on Puolue, aika lähellä takana.
Virallisemmissa yhteyksissä tiettyjä sanoja kuten demokratia ei kannata käyttää, ettei joutuisi vaikeuksiin suotta, kun uudistuksista puhutaan. Sakun kerrottua kollegoilleen kirjoittelustaan Suomeen, epäkohdista muun muassa, kollegat miettivät, miten Saku uskaltaa; sensuurin pelko on iskostunut uusiinkiin oppilaisiin parissa kuukaudessa. No, ehkä parhainkaan käännöskone ei saa irti järkevää käännöstä Sakun suomenkielisistä kommenteista, jos ne nyt johonkin sensuuriverkkoon tarttuvatkaan. Hyvä käyttökieli tämä harvinainen suomenkielemme!
Kampuksen kirjasto on mieletön Sakun mukaan, sitä vaalitaan huolella. Se on katsottu tärkeäksi kehityksen kohteeksi. Mutta...Saku kokeili varovasti, kun kehittämistoiveita kysyttiin, kepillä jäätä: saisimmeko mahdollisesti ulkomaisia sanomalehtiä. Asiasta ei ole vielä kuulunut.
Saku sitten pohti, mikä onkaan hänen oikea ensimmäinen kielensä ja haluaa puhua pulputtaa edes äidille (kiva, sanoo äiti) skypessä, ettei unohdu. Hassu ajatus. Sanon, ettei unohdu. Mikä siellä on pohjalla, onko se suomi, urdu vai englanti sitten joskus jos dementia iskee ja vain se yksi ainoa ensimmäinen kieli toimii enää, kyselee poikani ! Se on suomi, ehdottomasti, sillä opitte sitä ensimmäiseksi, ensimmäiset lauseet olivat suomeksi, eikä suomen puhuminen ole koskaan katkennut tai taantunut.
Lohdutin kertomalla, että aikoinaan ausseissa itse en tarkoituksella en ottanut juurikaan suomalaisiin yhteyttä ensimmäiseen pariin vuoteen, koska kuvittelin lähteväni englannin hyvin opittuani takaisin Suomeen. Suomi ei mitenkään unohtunut. Siinä sitten meni yli 20 vuotta ja monta elämänmuuttavaa käännettä, kuten lasten saaminen, ennenkuin palasin Suomeen asumaan. Päinvastoin, uusia kieliä oppiessa omankin kielen taju kehittyy; ymmärtää ehkä, että asioita voi sanoa monella eri tavalla ja tyylillä. Siinä suhteessa lapsillani on upea pääoma pienestä pitäen kolmen kielen osaajina. Ja kiinan kieltä siihen nyt lisäksi.
Vielä puhelemme lentoreiteistä. Jos kävisin aussireissulla Dalianissa, miten lennot menisivät parhaiten. Ensimmäinen ja tällä hetkellä tärkein stoppi on Aishan luona Melbournessa. Vaikka Shanghai voisi olla yksi stoppietappi, Kiina on sentään aika iso maa ja matka Shanghaista Dalianiin, taitaisi olla suurempi kuin läpi Euroopan! Lopetamme skypettelyn tänään TICillä, eli tissis tsaina. Se on yleinen sanonta, sitä opettaja saattaa käyttää luennollaan todetessaan jonkin asian vähän toivottomaksi.
Dalianissa on Kiinan suurin aukio Xinghai Square
Liaoning niemimaan rantoja
Bangchuidao Beach
Bei Da Qiao
Xin MaTe ostoskeskus
tiistai 9. marraskuuta 2010
Dalian raportti 4, on opittu jo muutama kiinalainen kirjoitusmerkkikin
Saku kysyi Nobelin rauhanpalkinnon voittajan nimeä skypessä. Heitin, uskallankos sen sanoa. No, ei ne Suomee ymmärrä, sanoi Saku. Kiinan tiedotusvälineissä ei ole minkäänlaisia uutisia toisinajattelija Liu Xiaobaosta. Kiinan kapitalismi on rujoa ja rajua. Ihmisoikeudet jäävät sen jalkoihin. Entä yliopistomaailmassa? Tässä Sakun uunituore raportti:
TIC eli tissis tsaina!
Välitentit ohi! Nyt kun on aikaa kirjoittaa, niin tuskin muistan puoliakaan tapahtuneista mielenkiintoisista kommelluksista. Ensimmäisenä voisin mainita erään hyvin mielenkiintoisen tapahtuman.
Oppilaskunta sai tavallaan potkut. Kyse ei ole ”vaalitappiosta” tai muusta sellaisesta vaan yksinkertaisesti vastuussa olevat opettajat laittoivat ylioppilaskunnan kahden viikon lomalle (kolme viikkoa sitten) ja sanoivat, että ”järjestetään” oppilaskunta noin kahden viikon päästä uudestaan. Kyseistä järjestämistä tuskin tulee ja jos toteutuu, niin epäilenpä, että ylioppilaskunnan uusi ilme muistuttaisi lähinnä kuplavettä. Thaimaan naapuristakin löytyy yksi vastavalittu ja varmasti joku suomalainen muistelee jouluna omaa Ottoaan Laamalla. Pieni ero kuitenkin, että kyse on huomattavasti pienemmästä nukesta ja taiteilijasta. Itse tosiaan liityin oppilaskuntaan puolivahingossa. Oppilaskunta, kun halusi joka maasta edustajan ja meikäläinen ainoana ”suomalaisena” sattui olemaan paras vaihtoehto. Kuutisen vuotta sitten tässä koulussa on ollut oppilaskunta, joka ei tykännyt kun se päätettiin hajottaa. Silloinen oppilaskunta päätti kerätä adressin, johon onnistuivat saamaan lähes kaikki kansainvälisten opiskelijoiden nimet. Oppilaskunnan jäsenet saivat lähtöpassit pikaisesti myös koulusta. Uudempi oppilaskunta tyytyi ottamaan asian hyvin kirjaimellisesti ja laittoi useat tulevaisuuden (koululle mieluisat) tapahtumat ”kahden viikon tauolle”. Siitä ei hallinto tykännyt, mutta kun kerran ollaan lomalla….
Meille luettiin hyvin mielenkiintoisia syytöksiä ennen kuin laittoivat oppilaskunnan lomalle. Syyttivät korruptiosta. Kyse oli noin 100 yuanin (10-15 euron) kolehdista, jolla ostettiin kertakäyttöastioita ruokatapahtumaa varten. Eivät kelvanneet kuitti ja yllä oleva selitys. Seuraava syytös oli, että ihmiset hyppivät keskiyöllä parvekkeita ylös alas ostamaan eineksiä samaa tapahtumaa varten. Tapahtuma oli tosiaan lauantaina ja perjantaiyöllähän tunnetusti nuoriso hyppii ruokaostoksille. Turhaa oli kommentoida, että viimeinen kauppa menee kiinni ennen kymmentä. Päätös oli jo tehty. Oppilaskunnan annettiin toimia noin vuoden. Opettajien taustalla oli varmasti pelkoa että joku pamppu noteeraisi orastavan oppilaskunnan ja tykkäisi pahaa, mutta heitä varmasti myös ärsyttivät oppilaskunnan nostamat joskus aika kiperätkin asiat.
Yllä oleva saattaa kuulostaa todella painostavalta ja sitä se voi osittain ollakin. Monet tämän koulun opiskelijoista tulevat kehitysmaista ja koulusta erottaminen saattaa vammauttaa paitsi omia tulevaisuuden näkymiä, niin myös koko perheen, suvun tai kylän tulevaisuutta. Kun meikäläisellä ja muilla eurooppalaisilla tai amerikkalaisilla yms. on varaa valita tai tehdä toisia suunnitelmia, se ei välttämättä päde kaikkiin opiskelijoihin.
Tulevaisuuden toimeentulosta saadaan hyvä aasinsilta. Opettaja tienaa Kiinassa noin 3000 yuania (alle 400 euroa) kuukaudessa. Lääkärin alkupalkka on samassa rahassa täällä noin kymppitonni. 508 euron kuukausittaisella opintotuella ja 4400 vuosittaisella opintolainalla pärjää meikäläinen täällä aika hyvin. Opintolaina menee tosiaan opintomaksuihin ja asuntolan vuokraan, mutta elintasoa saa pitää aika korkealla ja rahaa jää silti taskunpohjalle opintolainan muruista ja opintotuesta.
Seuraavassa kirjoituksessa voisin puhua toisesta aasinsiltaparista. Hindujen Divali-juhlista ja tytöistä.
再见 (näkemiin)
邵莱特 (Shau lai te)
TIC eli tissis tsaina!
Välitentit ohi! Nyt kun on aikaa kirjoittaa, niin tuskin muistan puoliakaan tapahtuneista mielenkiintoisista kommelluksista. Ensimmäisenä voisin mainita erään hyvin mielenkiintoisen tapahtuman.
Oppilaskunta sai tavallaan potkut. Kyse ei ole ”vaalitappiosta” tai muusta sellaisesta vaan yksinkertaisesti vastuussa olevat opettajat laittoivat ylioppilaskunnan kahden viikon lomalle (kolme viikkoa sitten) ja sanoivat, että ”järjestetään” oppilaskunta noin kahden viikon päästä uudestaan. Kyseistä järjestämistä tuskin tulee ja jos toteutuu, niin epäilenpä, että ylioppilaskunnan uusi ilme muistuttaisi lähinnä kuplavettä. Thaimaan naapuristakin löytyy yksi vastavalittu ja varmasti joku suomalainen muistelee jouluna omaa Ottoaan Laamalla. Pieni ero kuitenkin, että kyse on huomattavasti pienemmästä nukesta ja taiteilijasta. Itse tosiaan liityin oppilaskuntaan puolivahingossa. Oppilaskunta, kun halusi joka maasta edustajan ja meikäläinen ainoana ”suomalaisena” sattui olemaan paras vaihtoehto. Kuutisen vuotta sitten tässä koulussa on ollut oppilaskunta, joka ei tykännyt kun se päätettiin hajottaa. Silloinen oppilaskunta päätti kerätä adressin, johon onnistuivat saamaan lähes kaikki kansainvälisten opiskelijoiden nimet. Oppilaskunnan jäsenet saivat lähtöpassit pikaisesti myös koulusta. Uudempi oppilaskunta tyytyi ottamaan asian hyvin kirjaimellisesti ja laittoi useat tulevaisuuden (koululle mieluisat) tapahtumat ”kahden viikon tauolle”. Siitä ei hallinto tykännyt, mutta kun kerran ollaan lomalla….
Meille luettiin hyvin mielenkiintoisia syytöksiä ennen kuin laittoivat oppilaskunnan lomalle. Syyttivät korruptiosta. Kyse oli noin 100 yuanin (10-15 euron) kolehdista, jolla ostettiin kertakäyttöastioita ruokatapahtumaa varten. Eivät kelvanneet kuitti ja yllä oleva selitys. Seuraava syytös oli, että ihmiset hyppivät keskiyöllä parvekkeita ylös alas ostamaan eineksiä samaa tapahtumaa varten. Tapahtuma oli tosiaan lauantaina ja perjantaiyöllähän tunnetusti nuoriso hyppii ruokaostoksille. Turhaa oli kommentoida, että viimeinen kauppa menee kiinni ennen kymmentä. Päätös oli jo tehty. Oppilaskunnan annettiin toimia noin vuoden. Opettajien taustalla oli varmasti pelkoa että joku pamppu noteeraisi orastavan oppilaskunnan ja tykkäisi pahaa, mutta heitä varmasti myös ärsyttivät oppilaskunnan nostamat joskus aika kiperätkin asiat.
Yllä oleva saattaa kuulostaa todella painostavalta ja sitä se voi osittain ollakin. Monet tämän koulun opiskelijoista tulevat kehitysmaista ja koulusta erottaminen saattaa vammauttaa paitsi omia tulevaisuuden näkymiä, niin myös koko perheen, suvun tai kylän tulevaisuutta. Kun meikäläisellä ja muilla eurooppalaisilla tai amerikkalaisilla yms. on varaa valita tai tehdä toisia suunnitelmia, se ei välttämättä päde kaikkiin opiskelijoihin.
Tulevaisuuden toimeentulosta saadaan hyvä aasinsilta. Opettaja tienaa Kiinassa noin 3000 yuania (alle 400 euroa) kuukaudessa. Lääkärin alkupalkka on samassa rahassa täällä noin kymppitonni. 508 euron kuukausittaisella opintotuella ja 4400 vuosittaisella opintolainalla pärjää meikäläinen täällä aika hyvin. Opintolaina menee tosiaan opintomaksuihin ja asuntolan vuokraan, mutta elintasoa saa pitää aika korkealla ja rahaa jää silti taskunpohjalle opintolainan muruista ja opintotuesta.
Seuraavassa kirjoituksessa voisin puhua toisesta aasinsiltaparista. Hindujen Divali-juhlista ja tytöistä.
再见 (näkemiin)
邵莱特 (Shau lai te)
Dalian raportti 3. Itchin merkitys selviää ja opiskeluakin aloitellaan
Itchia ja niitä ristuksen taateleita!
Tässä lääkiksessa on hurjasti ulkomaalaisia, yli 1000 kappaletta. Aiemmin tässä koulussa suurin osa ulkomaalaisista oli japanilaisia ja korealaisia, jossain vaiheessa oli lähes pelkästään pakistanilaisia ja intialaisia (myös nepalilaisia ja bangladeshiläisiä yms.) opiskelijoita ja nykyään afrikkalaiset etenkin Ghanasta ovat tykästyneet tähän kouluun, pakien vähetessä. Tämän aloittavan lukukauden suurin ryhmä oli kuitenkin kaikkien yllätykseksi thaimaalaiset. Käsittääkseni opiskelijoita on yhteensä yli neljästäkymmenestä maasta. Kiinan valtio etsii yhteistyökumppaneita eri maista ja monet opiskelijat tulevat tämän opiskelijavaihdon kautta.
Meikäläisen nimesta, kielitaidosta, ulkonäöstä ja kansallisuuksista voi päätellä, että sukkulointi kulttuurien välillä on tuttua puuhaa. Se on. Välillä tulee kuitenkin uusia haasteita eteen. Tulin erään ghanalaisen kaverin kanssa tänne samalla kyydillä lentokentältä. Meistä tuli kavereita. Muuten olen tutustunut ryhmään pakistanilaisia pataaneita eli pashtuneja, jotka ovat muslimeja, ja korealais-thaimaalaisporukkaan jotka käyvät joka sunnuntai kirkossa, kuoroporukan lisäksi. Jep… laulan bassoa koulun kuorossa. Kerron siitä hiukkasen myöhemmin. Äiti ja Aisha! Kerätkää leukanne sinne mistä putosivat! Kiitos.
Olen pienestä asti käynyt moskeijoissa ja kirkoissa vuorotellen. Molemmat vanhemmistani olivat kuitenkin hyvin maallistuneita, kuten itse asiassa molemmat suvutkin ja äitini kiinnostus kristinuskoon ja islamiin on mielestäni akateemisempaa kuin uskoa (äiti voi olla eri mieltä). Tapakulttuuri ja teologia ovat tuttuja molemmista uskonnoista. Ei ole kuitenkaan aiemmin tuntunut siltä, että samaan aikaan pitäisi venyä molempiin suuntiin. Saatan syödä lounasta korealaisten kanssa ja rikkoa paaston illalla pashtunien kanssa. Molemmat ryhmät ovat kysyneet uskontokuntaani ehkä osittain siksi, koska ovat nähneet minun viettävän aikaa toisen ryhmän kanssa. Asia ei taida olla ongelma kenellekään, mutta luulen molempien ryhmien miettivän, että miksi tuo heppu on ”niin kuin me meidän seurassa ja niin kuin he heidän seurassa”. Sunnuntaina voi olla kirkko, jonka jälkeen lounas ja ikea-reissu (itchia kiinaksi). Illalla syön varmasti taas pari taatelia muslimiystävien kanssa paaston lopettamiseksi.
Orientaatio-luennot (joissa meille selitetään koulun säännöt, opintosuunnitelma ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä) toivat esille mielenkiintoisia asioita. Kanadasta tullut opiskelija ihmetteli silmät pyöreinä sitä, miksei kampukselta saa paistettua kanaa ja ranskalaisia. Ei kelvannut selitys, että 24 tuntia KFC (amerikkalainen Kentucky Fried Chicken-ketju) ja mäkki ovat 5 minuutin bussimatkan päässä. Kiinalainen ruoka on pääsääntöisesti pahaa Kiinassa ja varsinkin yliopiston neljän yuanin (noin 50 senttiä) ateriat, laittavat ikävöimään ala-asteen tai intin safkoja, mutta joku muukin kyllä on pielessä, jos ei viiden minuutin päässä oleva mäkki kelpaa. On täällä yksi kelvollinenkin kalliimpi rafla kampuksella tai oikeastaan kaksi. Portin pielessä on useampikin kiva ruokapaikka. Laadusta kannattaa maksaa, varsinkin kun 15 tai 20 yuaninkaan (pari euroa) ateria ei kauheasti kukkaroa kevennä.
Kuorosta sen verran, että oli tylsää ja oli pakko tehdä jotain. Sulkapallo, tennis ja jalkapallokerhot ja niin edelleen alkavat vasta myöhemmin lukuvuonna. Siellä kuorossa on oikeastaan aika hyvä porukka enkä oikeastaan kehtaisi lähteä, koska se ”kusisi” suoraan Kingsleyn (oppilas joka vetää kuoroa) niskaan. Ja itse teatteria tehneenä yritän elää sen ohjeen mukaan (parempi myöhään kuin ei milloinkaan) että on parempi lopettaa se, minkä on aloittanut. Muutenkin hyvä asenne jos meinaa selvitä vieraassa maassa lääkäriksi. Pikkuinen ongelma on, että kuorokilpailu on kahdeskymmenes päivä tätä kuuta ja 60 hengen kuorosta on vasta 30 kasassa. Astma ei ole oikeastaan vaivannut yhtään ja hengitysharjoituksista on varmasti hyötyä.
Kerronpa opinnoista yhden asian. Ensimmäisellä lukukaudella on 4 tuntia päivässä mandariinia ja tunti matematiikkaa! Kuulitte oikein! 20 tuntia viikossa kiinaa! Kielen kanssa saa kuulemma tapella, mutta se on pakko oppia. Täällä jo viikon asuneena olen huomannut, että ainoastaan kielenopettajat puhuvat hyvää englantia ja lääkärit ja professorit lähinnä ”chinglishiä”. Lisäksi joskus menee käsittämättömän kauan selittää mitä haluaa syödä tai ostaa, ellei se ole just siinä esillä. Suklaa on muuten shaukolai ja lääketieteellinen yliopisto on ikadashue. Huomisen orientaatiotunnille tulee poliisi (vähän niin kuin ala-asteella tuli koulupoliisisetä kylään) ja sitä ennen aamulla on lääkärintarkastus, jonka jälkeen yritän hommata netin ja käydä pankissa. Ainiin ja pyykätä kanssa.
Nukahdan varmaan kohta hindi/urdu/bangla musiikin tahtiin. Kunhan nuo bangladeshiläiset lopettavat riitansa. Öitä!
Tässä lääkiksessa on hurjasti ulkomaalaisia, yli 1000 kappaletta. Aiemmin tässä koulussa suurin osa ulkomaalaisista oli japanilaisia ja korealaisia, jossain vaiheessa oli lähes pelkästään pakistanilaisia ja intialaisia (myös nepalilaisia ja bangladeshiläisiä yms.) opiskelijoita ja nykyään afrikkalaiset etenkin Ghanasta ovat tykästyneet tähän kouluun, pakien vähetessä. Tämän aloittavan lukukauden suurin ryhmä oli kuitenkin kaikkien yllätykseksi thaimaalaiset. Käsittääkseni opiskelijoita on yhteensä yli neljästäkymmenestä maasta. Kiinan valtio etsii yhteistyökumppaneita eri maista ja monet opiskelijat tulevat tämän opiskelijavaihdon kautta.
Meikäläisen nimesta, kielitaidosta, ulkonäöstä ja kansallisuuksista voi päätellä, että sukkulointi kulttuurien välillä on tuttua puuhaa. Se on. Välillä tulee kuitenkin uusia haasteita eteen. Tulin erään ghanalaisen kaverin kanssa tänne samalla kyydillä lentokentältä. Meistä tuli kavereita. Muuten olen tutustunut ryhmään pakistanilaisia pataaneita eli pashtuneja, jotka ovat muslimeja, ja korealais-thaimaalaisporukkaan jotka käyvät joka sunnuntai kirkossa, kuoroporukan lisäksi. Jep… laulan bassoa koulun kuorossa. Kerron siitä hiukkasen myöhemmin. Äiti ja Aisha! Kerätkää leukanne sinne mistä putosivat! Kiitos.
Olen pienestä asti käynyt moskeijoissa ja kirkoissa vuorotellen. Molemmat vanhemmistani olivat kuitenkin hyvin maallistuneita, kuten itse asiassa molemmat suvutkin ja äitini kiinnostus kristinuskoon ja islamiin on mielestäni akateemisempaa kuin uskoa (äiti voi olla eri mieltä). Tapakulttuuri ja teologia ovat tuttuja molemmista uskonnoista. Ei ole kuitenkaan aiemmin tuntunut siltä, että samaan aikaan pitäisi venyä molempiin suuntiin. Saatan syödä lounasta korealaisten kanssa ja rikkoa paaston illalla pashtunien kanssa. Molemmat ryhmät ovat kysyneet uskontokuntaani ehkä osittain siksi, koska ovat nähneet minun viettävän aikaa toisen ryhmän kanssa. Asia ei taida olla ongelma kenellekään, mutta luulen molempien ryhmien miettivän, että miksi tuo heppu on ”niin kuin me meidän seurassa ja niin kuin he heidän seurassa”. Sunnuntaina voi olla kirkko, jonka jälkeen lounas ja ikea-reissu (itchia kiinaksi). Illalla syön varmasti taas pari taatelia muslimiystävien kanssa paaston lopettamiseksi.
Orientaatio-luennot (joissa meille selitetään koulun säännöt, opintosuunnitelma ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä) toivat esille mielenkiintoisia asioita. Kanadasta tullut opiskelija ihmetteli silmät pyöreinä sitä, miksei kampukselta saa paistettua kanaa ja ranskalaisia. Ei kelvannut selitys, että 24 tuntia KFC (amerikkalainen Kentucky Fried Chicken-ketju) ja mäkki ovat 5 minuutin bussimatkan päässä. Kiinalainen ruoka on pääsääntöisesti pahaa Kiinassa ja varsinkin yliopiston neljän yuanin (noin 50 senttiä) ateriat, laittavat ikävöimään ala-asteen tai intin safkoja, mutta joku muukin kyllä on pielessä, jos ei viiden minuutin päässä oleva mäkki kelpaa. On täällä yksi kelvollinenkin kalliimpi rafla kampuksella tai oikeastaan kaksi. Portin pielessä on useampikin kiva ruokapaikka. Laadusta kannattaa maksaa, varsinkin kun 15 tai 20 yuaninkaan (pari euroa) ateria ei kauheasti kukkaroa kevennä.
Kuorosta sen verran, että oli tylsää ja oli pakko tehdä jotain. Sulkapallo, tennis ja jalkapallokerhot ja niin edelleen alkavat vasta myöhemmin lukuvuonna. Siellä kuorossa on oikeastaan aika hyvä porukka enkä oikeastaan kehtaisi lähteä, koska se ”kusisi” suoraan Kingsleyn (oppilas joka vetää kuoroa) niskaan. Ja itse teatteria tehneenä yritän elää sen ohjeen mukaan (parempi myöhään kuin ei milloinkaan) että on parempi lopettaa se, minkä on aloittanut. Muutenkin hyvä asenne jos meinaa selvitä vieraassa maassa lääkäriksi. Pikkuinen ongelma on, että kuorokilpailu on kahdeskymmenes päivä tätä kuuta ja 60 hengen kuorosta on vasta 30 kasassa. Astma ei ole oikeastaan vaivannut yhtään ja hengitysharjoituksista on varmasti hyötyä.
Kerronpa opinnoista yhden asian. Ensimmäisellä lukukaudella on 4 tuntia päivässä mandariinia ja tunti matematiikkaa! Kuulitte oikein! 20 tuntia viikossa kiinaa! Kielen kanssa saa kuulemma tapella, mutta se on pakko oppia. Täällä jo viikon asuneena olen huomannut, että ainoastaan kielenopettajat puhuvat hyvää englantia ja lääkärit ja professorit lähinnä ”chinglishiä”. Lisäksi joskus menee käsittämättömän kauan selittää mitä haluaa syödä tai ostaa, ellei se ole just siinä esillä. Suklaa on muuten shaukolai ja lääketieteellinen yliopisto on ikadashue. Huomisen orientaatiotunnille tulee poliisi (vähän niin kuin ala-asteella tuli koulupoliisisetä kylään) ja sitä ennen aamulla on lääkärintarkastus, jonka jälkeen yritän hommata netin ja käydä pankissa. Ainiin ja pyykätä kanssa.
Nukahdan varmaan kohta hindi/urdu/bangla musiikin tahtiin. Kunhan nuo bangladeshiläiset lopettavat riitansa. Öitä!
Entäs jos...pohdintaa terveydenhuollosta
Kopioin blogista Sairaa(la)n ihana elämä seuraavan mielenkiintoisen vertailun eri maiden terveydenhuollon ongelmista. Itse sanoisin, Aasiassakin asuttuani, että Suomessa kaikista marinoista huolimatta on vielä terveydenhuolto hyvissä kantimissa. Jos on moitittavaa, ne peilataan oman maamme käytäntöihin ja ennen muuta odotuksiin.
Monessa maassa ei kouluterveydenhuoltoa ole olemassakaan. Ei kouluruokailuakaan, sen puoleen. Neuvolatoiminta esimerkiksi Australiassa oli vain yksityistä ja pienimuotoista 1980-luvulla. Mikä ilo olikaan tulla kaksosten kanssa kotisuomeen, jossa neuvola kertoi muistakin sosiaalisista palveluista kuten kotihoidontuesta ihan neuvoakseen uutta äitiä vanhassa kotimaassaan.
Nyt tuo toinen kaksosistani opiskelee Kiinassa lääkäriksi ensimmäistä vuottaan ja jännä on odotella millainen valkotakki sieltä kuuden vuoden kuluttua ilmaantuu! Olen virallinen tiedottaja sieltä suunnalta ja lisään pari uusinta juttua Sakulta ihan kohta.
siis lainaus tässä:
Joskus tuntuu siltä, että kaikesta huolimatta meillä Suomessa asiat terveydenhuollossa ovat melko hyvin.
Entäs jos...
•kohdatessasi vastavalmistuneen lääkärin tietäisit, ettei hän opiskeluaikanaan ole juuri koskaan saanut koskea oikeaan potilaaseen ja hänen ensimmäiset työvuotensa ovat lähinnä oikeiden töiden harjoittelua (Saksa ja useat muut Euroopan maat)
•jos läheisesi joutuessa sairaalaan sinun pitäisi itse huolehtia kaikista tykötarpeista, kuten läheisesi vuodevaatteista, lääkkeistä ja ravinnosta (monet Saharan eteläpuolisen Afrikan maat)
•sinun pitäisi julkisessa terveydenhuollossa maksaa lääkärille lahjukset, että saisit asiallista hoitoa (Kreikka)
•et uskaltaisi tilata sairaalle läheisellesi ambulanssia, sillä ensihoidon porukan tiedetään tappaneen potilaita lääkeyliannoksilla saadakseen hautaustoimistolle asiakkaita (Puola)
•joutuessasi työttömäksi et olisi enää oikeutettu sairausvakuutukseen (Yhdysvallat)
•ilman sairausvakuutusta sinut voitaisiin heittää ulos ensiavusta(kin) eikä sinulla olisi enää varaa tavallisiinkaan lääkkeisiin (Yhdysvallat)
•vakuutusyhtiösi voisi kieltää lääkärisi määräämän hoidon tai tutkimuksen liian kalliina (Yhdysvallat)
•tietäisit että tietyt julkiset sairaalat ovat varsinaisia "kuolemanloukkuja", mutta sinulla ei olisi varaa mennä tasokkaampaan paikkaan hoidattamaan itseäsi (Iso-Britannia)
•tarvitessasi verensiirtoa olisi täysin arpaonnea saisitko verestä HIV-tartunnan, hepatiitin tms (monet Saharan eteläpuolisen Afrikan maat)
Oikeastaan maksan ihan mielelläni veroäyrini.
launaus loppuu tähän, kiitos kirjoittajalle!
Monessa maassa ei kouluterveydenhuoltoa ole olemassakaan. Ei kouluruokailuakaan, sen puoleen. Neuvolatoiminta esimerkiksi Australiassa oli vain yksityistä ja pienimuotoista 1980-luvulla. Mikä ilo olikaan tulla kaksosten kanssa kotisuomeen, jossa neuvola kertoi muistakin sosiaalisista palveluista kuten kotihoidontuesta ihan neuvoakseen uutta äitiä vanhassa kotimaassaan.
Nyt tuo toinen kaksosistani opiskelee Kiinassa lääkäriksi ensimmäistä vuottaan ja jännä on odotella millainen valkotakki sieltä kuuden vuoden kuluttua ilmaantuu! Olen virallinen tiedottaja sieltä suunnalta ja lisään pari uusinta juttua Sakulta ihan kohta.
siis lainaus tässä:
Joskus tuntuu siltä, että kaikesta huolimatta meillä Suomessa asiat terveydenhuollossa ovat melko hyvin.
Entäs jos...
•kohdatessasi vastavalmistuneen lääkärin tietäisit, ettei hän opiskeluaikanaan ole juuri koskaan saanut koskea oikeaan potilaaseen ja hänen ensimmäiset työvuotensa ovat lähinnä oikeiden töiden harjoittelua (Saksa ja useat muut Euroopan maat)
•jos läheisesi joutuessa sairaalaan sinun pitäisi itse huolehtia kaikista tykötarpeista, kuten läheisesi vuodevaatteista, lääkkeistä ja ravinnosta (monet Saharan eteläpuolisen Afrikan maat)
•sinun pitäisi julkisessa terveydenhuollossa maksaa lääkärille lahjukset, että saisit asiallista hoitoa (Kreikka)
•et uskaltaisi tilata sairaalle läheisellesi ambulanssia, sillä ensihoidon porukan tiedetään tappaneen potilaita lääkeyliannoksilla saadakseen hautaustoimistolle asiakkaita (Puola)
•joutuessasi työttömäksi et olisi enää oikeutettu sairausvakuutukseen (Yhdysvallat)
•ilman sairausvakuutusta sinut voitaisiin heittää ulos ensiavusta(kin) eikä sinulla olisi enää varaa tavallisiinkaan lääkkeisiin (Yhdysvallat)
•vakuutusyhtiösi voisi kieltää lääkärisi määräämän hoidon tai tutkimuksen liian kalliina (Yhdysvallat)
•tietäisit että tietyt julkiset sairaalat ovat varsinaisia "kuolemanloukkuja", mutta sinulla ei olisi varaa mennä tasokkaampaan paikkaan hoidattamaan itseäsi (Iso-Britannia)
•tarvitessasi verensiirtoa olisi täysin arpaonnea saisitko verestä HIV-tartunnan, hepatiitin tms (monet Saharan eteläpuolisen Afrikan maat)
Oikeastaan maksan ihan mielelläni veroäyrini.
launaus loppuu tähän, kiitos kirjoittajalle!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
