Dalian raportti no. 5, Skypejuttua ja muuta ihmettelyä

Missä se Dalian on?

Liaoningin niemimaalla melkein sen kärjessä Keltaisen meren rannalla, Kiinan koillisosassa aika lähellä Pohjois-Korean rajaa.

Onnistuin siirtämään sopivan kartan, mutta suurennettuna se ei ole kovin tarkka. Siinä kuitenkin on aika havainnollisesti Dalianin paikka Pekingin i:n päällä. Korean niemimaa on siinä oikealla. Keltainen meri on Peking-sanan alla.  Pekingistä Dalianiin pääsee luotijunalla ympäri meren, ehkä 8-9 tunnissa, tai tietysti lentäen esimerkiksi Pekingistä.

Tällä kertaa jutusteluraportti, olen  Sakun kanssa skypessä tässä samalla ja naputtelen. Internet ja sensuuri enemmän ja vähemmän yllättävissa muodoissaan on arkipäivää. Kampuksen ulkopuolella on pari internet kahvilaa, mihin ulkomaalaisilla opiskelijoila ei ole mitään asiaa! Kiinalaisilta vaaditaan sinne internet-passi. Ennen kun sai oman yhteyden,  Saku meni sinne kela-kortilla, ja se onnistui toimimaan sisäänpääsydokumenttina!

Teoriassa oli mahdollista, että vippaskonsteilla pääsee minne tahansa netissä.
Nettipaikan tarkkailijat huomasivatkin, että systeemi sellaisenaan kuitenkin vuoti, ja elektroninen internet-passi tuli käyttöön ja samalla sinne opiskelijoille kielto, ei toiminut enää kela-kortti. Kortinhaltijalla on oma tunnus , joka liitetään käytettävän koneen tietoihin, eli helposti voidaan seurata mitä tietyn kävijän toimesta koneella tehtiin.

Opiskelijat saivat sitten ajallaan oman elektronisen kortin yliopiston nettiyhteyden sen varattuaan, jossa todennäköisesti on tietyt tiedot opiskelijasta tarkkailua varten. Mutta, niinkuin sanottu, kaikkea voi kuitenkin kierrellä ja luennoitsijatkin antavat auliisti alati vaihtuvia internet-väliosoitteita, joiden kautta ulkomaiset ei-toivotut sivustot kuten FB, avautuvat. Mutta kaikki vaatii pientä säätöä.

Vuosi sitten Kiinassa käydessäni pääsimme kirjoittamaan blogiani kunhan ensin kirjoitin kiinankieliselle sivulle saksalaisopiskelijalta saadun "väliosoitteeseen" muistaakseni "www.goodkids only.... jonka avauduttua voitiin kirjoittaa haluttu internet-osoite.  Facebookiin emme silläkään päässeet.

Kiinan lukuisat ulkomaalaiset ekspertit, opettajat ym. tarvitsevat vapaamman tiedonkulun, siksi kaikkea ei voi päsmätä toimeiliaitten viranomaisten käskystäkään, muutenhan huima kansainvälistyminen ei etenisi...kymmenessä vuodessa on tullut murros, jota ei oikein hallita...joissain asioissa ollaan virallisellakin taholla todella vapautuneita, toisia asioita todella pelätään...kuten nyt oppilaskunnan hajoittaminen voisi olla esimerkki hätäisestä pelosta. Sanotaan, että kaiken takana on Puolue, aika lähellä takana.

Virallisemmissa yhteyksissä tiettyjä sanoja kuten demokratia ei kannata käyttää, ettei joutuisi vaikeuksiin suotta, kun uudistuksista puhutaan. Sakun kerrottua kollegoilleen kirjoittelustaan Suomeen, epäkohdista muun muassa, kollegat miettivät, miten Saku uskaltaa; sensuurin pelko on iskostunut uusiinkiin oppilaisiin parissa kuukaudessa. No, ehkä parhainkaan käännöskone ei saa irti järkevää käännöstä Sakun suomenkielisistä kommenteista, jos ne nyt johonkin sensuuriverkkoon tarttuvatkaan. Hyvä käyttökieli tämä harvinainen suomenkielemme!

Kampuksen kirjasto on mieletön Sakun mukaan, sitä vaalitaan huolella. Se on katsottu tärkeäksi kehityksen kohteeksi. Mutta...Saku kokeili varovasti, kun kehittämistoiveita kysyttiin, kepillä jäätä: saisimmeko mahdollisesti ulkomaisia sanomalehtiä. Asiasta ei ole vielä kuulunut.

Saku sitten pohti, mikä onkaan hänen oikea ensimmäinen kielensä ja haluaa puhua pulputtaa edes äidille (kiva, sanoo äiti) skypessä, ettei unohdu. Hassu ajatus. Sanon, ettei unohdu. Mikä siellä on pohjalla, onko se suomi, urdu vai englanti sitten joskus jos dementia iskee ja vain se yksi ainoa ensimmäinen kieli toimii enää, kyselee poikani ! Se on suomi, ehdottomasti, sillä opitte sitä ensimmäiseksi, ensimmäiset lauseet olivat suomeksi, eikä suomen puhuminen ole koskaan katkennut tai taantunut.

Lohdutin kertomalla, että aikoinaan ausseissa itse en tarkoituksella en ottanut juurikaan suomalaisiin yhteyttä ensimmäiseen pariin vuoteen, koska kuvittelin lähteväni englannin hyvin opittuani takaisin Suomeen. Suomi ei mitenkään unohtunut.  Siinä sitten meni yli 20 vuotta ja monta elämänmuuttavaa käännettä, kuten lasten saaminen, ennenkuin palasin Suomeen asumaan. Päinvastoin, uusia kieliä oppiessa omankin kielen taju kehittyy; ymmärtää ehkä, että asioita voi sanoa monella eri tavalla ja tyylillä. Siinä suhteessa lapsillani on upea pääoma pienestä pitäen kolmen kielen osaajina. Ja kiinan kieltä siihen nyt lisäksi.


Vielä puhelemme lentoreiteistä. Jos kävisin aussireissulla Dalianissa, miten lennot menisivät parhaiten. Ensimmäinen ja tällä hetkellä tärkein stoppi on Aishan luona Melbournessa. Vaikka Shanghai voisi olla yksi stoppietappi, Kiina on sentään aika iso maa ja matka Shanghaista Dalianiin, taitaisi olla suurempi kuin läpi Euroopan! Lopetamme skypettelyn tänään TICillä, eli tissis tsaina. Se on yleinen sanonta, sitä opettaja saattaa käyttää luennollaan todetessaan jonkin asian vähän toivottomaksi.

Dalianissa on Kiinan suurin aukio Xinghai Square



Liaoning niemimaan rantoja



Bangchuidao Beach


Bei Da Qiao



Xin MaTe ostoskeskus