Dalian raportti 3. Itchin merkitys selviää ja opiskeluakin aloitellaan

Itchia ja niitä ristuksen taateleita!


Tässä lääkiksessa on hurjasti ulkomaalaisia, yli 1000 kappaletta. Aiemmin tässä koulussa suurin osa ulkomaalaisista oli japanilaisia ja korealaisia, jossain vaiheessa oli lähes pelkästään pakistanilaisia ja intialaisia (myös nepalilaisia ja bangladeshiläisiä yms.) opiskelijoita ja nykyään afrikkalaiset etenkin Ghanasta ovat tykästyneet tähän kouluun, pakien vähetessä. Tämän aloittavan lukukauden suurin ryhmä oli kuitenkin kaikkien yllätykseksi thaimaalaiset. Käsittääkseni opiskelijoita on yhteensä yli neljästäkymmenestä maasta. Kiinan valtio etsii yhteistyökumppaneita eri maista ja monet opiskelijat tulevat tämän opiskelijavaihdon kautta.

Meikäläisen nimesta, kielitaidosta, ulkonäöstä ja kansallisuuksista voi päätellä, että sukkulointi kulttuurien välillä on tuttua puuhaa. Se on. Välillä tulee kuitenkin uusia haasteita eteen. Tulin erään ghanalaisen kaverin kanssa tänne samalla kyydillä lentokentältä. Meistä tuli kavereita. Muuten olen tutustunut ryhmään pakistanilaisia pataaneita eli pashtuneja, jotka ovat muslimeja, ja korealais-thaimaalaisporukkaan jotka käyvät joka sunnuntai kirkossa, kuoroporukan lisäksi. Jep… laulan bassoa koulun kuorossa. Kerron siitä hiukkasen myöhemmin. Äiti ja Aisha! Kerätkää leukanne sinne mistä putosivat! Kiitos.

Olen pienestä asti käynyt moskeijoissa ja kirkoissa vuorotellen. Molemmat vanhemmistani olivat kuitenkin hyvin maallistuneita, kuten itse asiassa molemmat suvutkin ja äitini kiinnostus kristinuskoon ja islamiin on mielestäni akateemisempaa kuin uskoa (äiti voi olla eri mieltä). Tapakulttuuri ja teologia ovat tuttuja molemmista uskonnoista. Ei ole kuitenkaan aiemmin tuntunut siltä, että samaan aikaan pitäisi venyä molempiin suuntiin. Saatan syödä lounasta korealaisten kanssa ja rikkoa paaston illalla pashtunien kanssa. Molemmat ryhmät ovat kysyneet uskontokuntaani ehkä osittain siksi, koska ovat nähneet minun viettävän aikaa toisen ryhmän kanssa. Asia ei taida olla ongelma kenellekään, mutta luulen molempien ryhmien miettivän, että miksi tuo heppu on ”niin kuin me meidän seurassa ja niin kuin he heidän seurassa”. Sunnuntaina voi olla kirkko, jonka jälkeen lounas ja ikea-reissu (itchia kiinaksi). Illalla syön varmasti taas pari taatelia muslimiystävien kanssa paaston lopettamiseksi.

Orientaatio-luennot (joissa meille selitetään koulun säännöt, opintosuunnitelma ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä) toivat esille mielenkiintoisia asioita. Kanadasta tullut opiskelija ihmetteli silmät pyöreinä sitä, miksei kampukselta saa paistettua kanaa ja ranskalaisia. Ei kelvannut selitys, että 24 tuntia KFC (amerikkalainen Kentucky Fried Chicken-ketju) ja mäkki ovat 5 minuutin bussimatkan päässä. Kiinalainen ruoka on pääsääntöisesti pahaa Kiinassa ja varsinkin yliopiston neljän yuanin (noin 50 senttiä) ateriat, laittavat ikävöimään ala-asteen tai intin safkoja, mutta joku muukin kyllä on pielessä, jos ei viiden minuutin päässä oleva mäkki kelpaa. On täällä yksi kelvollinenkin kalliimpi rafla kampuksella tai oikeastaan kaksi. Portin pielessä on useampikin kiva ruokapaikka. Laadusta kannattaa maksaa, varsinkin kun 15 tai 20 yuaninkaan (pari euroa) ateria ei kauheasti kukkaroa kevennä.

Kuorosta sen verran, että oli tylsää ja oli pakko tehdä jotain. Sulkapallo, tennis ja jalkapallokerhot ja niin edelleen alkavat vasta myöhemmin lukuvuonna. Siellä kuorossa on oikeastaan aika hyvä porukka enkä oikeastaan kehtaisi lähteä, koska se ”kusisi” suoraan Kingsleyn (oppilas joka vetää kuoroa) niskaan. Ja itse teatteria tehneenä yritän elää sen ohjeen mukaan (parempi myöhään kuin ei milloinkaan) että on parempi lopettaa se, minkä on aloittanut. Muutenkin hyvä asenne jos meinaa selvitä vieraassa maassa lääkäriksi. Pikkuinen ongelma on, että kuorokilpailu on kahdeskymmenes päivä tätä kuuta ja 60 hengen kuorosta on vasta 30 kasassa. Astma ei ole oikeastaan vaivannut yhtään ja hengitysharjoituksista on varmasti hyötyä.

Kerronpa opinnoista yhden asian. Ensimmäisellä lukukaudella on 4 tuntia päivässä mandariinia ja tunti matematiikkaa! Kuulitte oikein! 20 tuntia viikossa kiinaa! Kielen kanssa saa kuulemma tapella, mutta se on pakko oppia. Täällä jo viikon asuneena olen huomannut, että ainoastaan kielenopettajat puhuvat hyvää englantia ja lääkärit ja professorit lähinnä ”chinglishiä”. Lisäksi joskus menee käsittämättömän kauan selittää mitä haluaa syödä tai ostaa, ellei se ole just siinä esillä. Suklaa on muuten shaukolai ja lääketieteellinen yliopisto on ikadashue. Huomisen orientaatiotunnille tulee poliisi (vähän niin kuin ala-asteella tuli koulupoliisisetä kylään) ja sitä ennen aamulla on lääkärintarkastus, jonka jälkeen yritän hommata netin ja käydä pankissa. Ainiin ja pyykätä kanssa.

Nukahdan varmaan kohta hindi/urdu/bangla musiikin tahtiin. Kunhan nuo bangladeshiläiset lopettavat riitansa. Öitä!