Rakuretki

opettaja-Paula kuvaa rakutöitä

kaksi pientä elefanttiani tulivat uunista ulos

Savipottien (ja efefanttien)  teko on ihanaa. Englannin sana potter (keraamikko) tuleekin sanasta pot. (Pidän sanasta potter, sillä se tuo heti mieleen käsintekemisen, reilun meiningin. Suomen keraamikko  on vähän liian hienostelevainen. Ehkä joku kaupallinen Arabian taiteilija on keraamikko.

Raku-poltto on kehitetty Japanissa; sen tekniikasta ja filosofiasta kirjoitin toiseen blogiini http://www.tytarjaaiti.blogspot.com/. Jotkut asiat voisivat kuulua kumpaankin blogiin. Ajattelin, että savipottien teko on niin olennainen osa elämästäni, olen haaveillut että aikaa on enemmän kun työelämän kiireet ovat takana. Mutta niin, matkasin Iittiin rakuttamaan tässä pari viikkoa sitten. Lähimatkailua välillä. Melkein yhtä ihanaa kuin Siperian matka, ja näppärämpi toteuttaa. Pidempiä matkoja tuskin pystyn tekemään lähitulevaisuudessa äidin takia. Vanhenemisiemme tarina siis toisessa blogissa. Koulu on ilmeisesti jätetty jälkeen sellaisenaan, presidentteineen, puolapuineen, pulpetteineen...luin oppilaiden vihkoja, tutkin kirjastosta vuosikymmeniä vanhoja koulukirjoja.

Paikka, Myllylän vanha kansakoulu, on  innostava ja reilu paikka savipottihommiin. Siellä asustaa Paula, taitava alan ammattilainen. Raku-poltto järjestettiin siellä huhti-toukokuun vaihteessa ja tähän laitan kuvia tunnelmista koululla, savihommien lomassa. Rakuttajien ryhmä on muodostunut melkein samaksi jo toisen kerran ja aiomme jatkaa perinnettä. Syötiin, saunottiin, hierottiin niskat, nukuttiin, syötettiin komea kukko  ja kanat, käveltiin kosken partaalle,  rakupolttojen lomassa. Mikään kylpyläloma ei voisi korvata parin päivän...etsin sanaa joka olisi parempi kuin antoisa, olisiko reilun ihana rakuretki parempi ilmaus!

Kevät oli vasta tulollaan, viime vuonna makoilimme laajalla pihanurmikolla, nyt satoi lumiräntää ja minun piti hakea uimakassista huopainen saunahattu päähän, niin kylmä oli lauantai, polttopäivämme. Sunnuntaina siivoilimme jälkiämme, puhdistimme nokiset teoksemme, ja katoimme jo pihalle pöydän ja keltakukkaisen liinan lounaalle. Kukko komenteli kanasiaan aitauksesssaan ja antoi kanojen syödä herkkuruokansa riisin ensin. Jos on jotain vielä sitäkin herkumpaa, kukko kyllä syö itse ensin.

Lauri Viidan runo tuli  mieleen, piti tarkistaa se netistä:

Kevät (Betonimylläri 1947)


Räntäseula seudun päällä,
saappaan alla lotinaa,
lantajuova järven jäällä-
kesä tulee, ihanaa