Venäjän ja Suomen yhteiset karhut

Ihminen ja karhu kohtaavat usein metsässä. Useimmiten siitä tietää vain karhu.

Aikaisemmassa postauksessa mainitsin joitakin yhteneväisiä asioita Venäjän kanssa, jotka kuuluvat arkipäiväämme itäisessä Suomessa rajan pinnassa. Karhu on Venäjän symboli, mutta ne ovatkin meidän yhteisiä nalleja! Karhut viettävät kesää Suomen puolella, mutta vaeltavat rajan taakse rauhallisimpiin metsiin talviunille.
Heti avattuani paikallisen lehden Etelä-Saimaan Lappeenrannassa, osui silmääni koko sivun artikkeleita karhuista, elintavoista, levinneisyydestä ym. Seuraavana päivänä taas koko sivu karhuista. Aikamoinen ero aamuiseen Hesarin lukemiseen.

Menen kohta tutkimaan pari varmaa ltattipaikkaa. Ensimmäisen kerran elämässäni mietin miten uskallan. Pitääkö kilistellä kelloja, rompsutella kovaäänisesti vai miten karkottaisi mahdollisen karhun ja nimenomaan pikku pentujaan suojelevan äitikarhun. Olen marjastanut ja sienestänyt paljon yksin, mutta ennen oli usein Honey-koiramme mukana.

Vasta vähän aikaa sitten tuossa läheisessä Joutsenon keskustassa karhu oli tallustellut lastenkodin pihaan. Lapsuudenkotini on aika lähellä kuutostietä, mutta sen toiselta puolelta voi karhu vaeltaa metsiä pitkin helposti lähelle, samoille tattiapajilleni kenties.

Karhujen levinneisyys on kasvanut sitten kouluaikojeni 60-luvun, jollloin en muista kuulleeni karhuista varoituksiakaan, vaikka kuljimme perheen kanssa kaukana isoilla soilla ja metsissä marjastamassa.

Niin, ne tatit.
Tatit ovat parasta lähiruokaa, ekoruokaa ja sitäpaitsi niin kauniita pulleroita. Mikä se tatti nyt on venäjäksi. Harmi, annoin pois isot sanakirjani vuosia sitten, kun ajattelin etten niitä enää tarvitse. Ostin pienen fraasikirjan matkaa varten. Se on Hesassa.

Katselin sekä Lonely Planetin, että Berliozin versioita, joista B. tuntui paremmalta ja kertoi enemmän tavoista ja käytännöistä. En keksinyt hyllystä Venäjä-Suomi versiota, mutta englanninkielinen käy hyvin. Mutta hei, taas unohdan internet-ajan, nettisanakirjasta voisi tatin tarkistaa.

Venäläinen tattiruukku , kermainen paksu ja tattien tuoksuntäyteinen, on paras tattiruoka. Kiireinen kotikokki paistaa tuoreet tatit pannulla sipulin kanssa ja laittaa happaman maalaisruisleivän päälle. Hieman tilliä tai persiljaa. Nam. Vähemmän kiireinen keittää uudet perunat ja lorauttaa kunnon kermaa tattien kera ja antaa sen hetken, vain hetken hautua pannulla. Nam nam,

Otanko läppärin matkalle mukaan?
Poikani sanoi, että äiti, mene tietotekniikan peruskurssille. Hyväksytään. Tietokonetaitoni ovat joskus ykkösluokkaa, mutta joskus avuttomat. Perustekniikkaa pitäisi opetella. Töissä oli aina apuri, joka sanoi: paina tuosta napista. Ja ajattelu, mihin kaikkeen tietokonetta voi käyttää, on välillä hakusessa.
Nyt juuri näppäilen hiirettömällä läppärillä, mihin en ole tottunut. Huh, opettelua, melkein hiki.
Niin, tämä on ensimmäinen kerta kun olen ottanut läppärin mukaan lomalle. Tätä käyttää yleensä poikani ja sain puhuttua, miten tärkeää on pitää huolta blogistani ja tutkia matkaan liittyvää aineistoa. Varsinaiselle matkalle läppäriä ota. Päivitän internet-kahviloissa jos sellaisia eteen tulee. No nyt, tatti-sanan etsintöihin! Niin osaamme etsiä ruokalistalta oikeita ruokia.

Sieni on venäjäksi grib. Mutta tatti?

Lainasinkin tällä välin kirjastosta audiokasetin autooni, venäjänkielen matkustelufraaseja...ja kuuntelen sitä ajaessani. Huomaan, että vuosia sitten opitut asiat putkahtavat helposti uudelleen mieleen, No, ainakin numerot. Harashoo!