Baikal ja Saimaa
Putin ja Obama
Obama oli juuri Moskovassa. Halusin lisätä sen tähän vain ajan merkitsijänä...kun Obama vieraili Moskovassa, pakkasin laukkujani ja tutkin junareittejä Venäjänmaan läpi.
Saimaan rannalla opin uimaan. Baikal-järvellä aiomme mennä uimaan.
Suomessa on niin upea vesistö, ja olisiko vähän niin, ettemme sitä oikein osaa arvostaa. Katselemme jonnekin kaukomaille, jos siellä olisi jotakin hienompaa, erikoisempaa. Onhan toki, mutta kotona Suomessakin on paljon, mitä muualla maailmassa sanottaisiin eksotiikaksi.
Tsaikkaa ja lepuskoita
Huomenna ajelen Lappeenrantaan ja pulahdan Saimaaseen. Ajattelen, mitä kaikkea onkaan aina ollut kotiportiltani kävelymatkan päässä. Sininen Saimaa, joka on nyt äänestyksessä yhdeksi maailman uudeksi seitsemmäksi ihmeeksi. Saimaan kanava kulkee läheltä ja rajan läheisyys on linkittänyt meitä itä-suomalaisia vahvasti Venäjälle päin. Juomme tsaikkaa, leivomme lepuskoita - oi nuo suosikkini ohrajauhoista ja perunasta tehdyt kakkarat. Kulinaarisia yhtäläisyyksiä on paljon. Entäs laulut, hartaudella ja antaumuksella Uralin pihlaja, Moskovan valot...
Salaisuuksien junavaunut
Lapsena muistan pimennetyt, lukitut mustat junanvaunut, outoja kuluneita kirjaimia, joita emme ymmärtäneet; ne vievät mennessään salaisuutensa läpi Suomen. Yritimme nähdä edes valontuikauksen jostain, mutta ei. Asuimme radan läheisyydessä.
Nuijamaan rajavartiotornin pojat tulivat kerran auttamaan rajan takaisia puita ihmettelemään tullutta pakistanilais-suomalaisa seuruetta, sillä olimme juuttuneet lumeen. -Tuolla se Neuvostoliitto on, nuo puut, katso! Pojat olivatkin ihan iloisia ja rentoja. Mutta vieraita pelotti vapinaksi asti. Olimme ottaneet juuri ennen valokuvaus kielletty-kylttiä jonkun kuvan...
Kuvia ei saa niin lähellä rajaa kai vieläkään ottaa. Koulukaverin koti oli jännittävä, kotirannan toisella rannalla oli Neuvostoliitto. Raja oli suljettu 1960-luvulle asti.
Nyt kanavaa pitkin kulkee useita sisävesialuksia täynnä päiväturisteja, huviveneitä, rahtilaivoja puutavaralastissa. Kanavan vierellä kulkee tie, jota pitkin paikkakuntalaiset säännöllisesti ajaa hurauttavat rajan yli hakemaan bensaa. Juna Moskovaan, Tolstoi tai Sibelius, ikkunassa pitsiset verhot ja ikkunapöydällä kellanvaloinen kutsuva pöytälamppu, kulkee Helsingistä Vaalimaan rajan kautta päivittäin iloisesti kuin vilkuttaen, ei enää salaillen pimein ikkunoin.
Kameleontti ja komeljanttari, kaikkien aikojen kaksoisveli
Jevgeni Jevtusenko on ehkä tunnetuin venäläinen elossa oleva runoilija, syntynyt Baikalin rannalla Zima-nimisessä pikkukaupungissa, Irkutskin alueella Siperiassa. Vesijuoksukaverini Maarit antoi minulle Baikal-runon sanat. Suomentajaa en valitettavasti tiedä.
Muisto Siperiasta
Sinä sanoit että turha on itkeä
ja kenties on todellakin turha itkeä
kenties on uitava
kylmissä virroissa
uiden voitettava öinen vesi
sen virratessa alitse käsien
uiden lahjoitettava itselleen
vastapäisen rannan vapaus
minun oli hyvä hengittää syvään
kaukana Siperiassa
missä heikkoina ja luottavaisesti
kasvit taipuivat lähelle.
Miten kertoa sinulle
mitä on tapahtunut?
Esineet välkkyvät minussa
ja lähenevät sinistä.
Baikalin kätketty syvyys
missä lohet uivat hitaassa vedessä
missä säihkyen lyövät pyrstöt ylitse pinnan
ja rantojen talot
ja värit tihentyneet kirkkaiksi liljoiksi
jotka tuokiossa lakastuvat käsiin.
Kuinka minua houkutteli
noiden jokien syvyys.
Kizilin hiottu vesi
oli kylmä kuin liekki
ja minä muistin jälleen
että siellä
etäisessä maassa
lähellä maata minun ei tarvitse sanoa pienintäkään valhetta.
kuva 2. Baikalilta: Wikimedia Commons
kuva 1. Ilta Saimaalla, http://www.yle.fi/
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti