Hurmaava yö

Bulevardin ja Sinebrychoffin korttelin keskiyön kuvakulmat olisivat voineet olla Pietarinkirjan kuvituksesta. Tai Ateneumin seutu. Niinkuin illallispöytämme; uusia perunoita, silliä, tilliä, sipulia.

Meidät oli pyynnöstäni kutsuttu Helin ja Arvon Burjaatian matkakertomusta ja kuvia kuuntelemaan ja katselemaan. Heidän matkansa oli yhtämittainen junamatka...Ulan Udeen.

Ruoka ravintolavaunussa oli ollut erityisen maukasta (jotkut muut kommentit ovat suorastaan haukkuneet junaruuat), vaunuosastot mukavia, babushkojen pirozhkit maukkaita, aika kului seurustellessa. Mukava ja leppoisa fiilis matkustuksesta läpi Siperian.

Mutta ne kuvat, oi Arvo oi Arvo, aluksi ajattelin että tämä oli aina vitsailevan ja leikkisän Arvon, no, vitsi. Mutta niitä kuvia ei vaan ammattikuvaajan arkistoista 10 000 kuvan joukosta löytynytkään. Arvo Anteron Studion sivuilla on kuitenkin parhaimmat näyttelykuvat matkaltaja Viipurin kuvia . No mitä siitä, illastimme parvekkeella näkymänä Sinebrychoffin korttelin salaiset rappuset ja kulmaukset, kuuntelimme Heli Keinosen uudelleen äänittämiä 60-luvun lopun lauluja....Karjalan kielellä niitä Ruskie neitsyt, valgie neitsyt ja muita lauluja, jotka ikäisemme niin hyvin muistavat. Samalla katsoimme Arvon tekeillä olevan Vienan Karjalan valokuvakirjan kuvia. Suuren Venäjän tunnelmia, joka tapauksessa.

Studio Arvo Antero,

valokuvia Trans-Siperian matkalta ja Viipurista

Yö Helsingissä, kuin Pietarissa, omistettu tyttärelleni Melbournessa

Mikä ihanampaa, mikä minut sai hurmokseen illan mittaan, oli pikku Lexukseni (eikun Lumix!) saama palaute. Kamera on hyvä, suorastaan erinomainen, sanoi Arvo ammattilainen! Samalla sain näyttää ottamiani kuvia ja uskon, että Arvon antama palaute niistä oli etupäässä positiivista, tai ainakin sellaiseksi sen käsitin. Siis kuvaamaan. Tässä linkissä lisää tuon maagisen heinäkuun yön tunnelmia Helsingistä 2.7.2009. Bulevardin ja Sinebrykoffin seutu on paljon samanoloista kuin olisi Pietarissa. Miksi ei, raja ja Pietari eivät ole koskaan olleet kaukana.

Nämä kuvat on omistettu Melbournessa historiaa ja antropologiaa opiskelevalle tyttärelleni, joka kaipaa Helsinkiään tavattomasti. Joka myös antoi minulle pikku Lexukseni (Lumixini). Se tuli Austraaliasta vasta vähän aikaa sitten. Opettelen tiuhaan sen ominaisuuksia, että saan matkalta kuvia!

Matkavinkki 6. Ota mukaan parin metrin naru, muutama pyykkipoika ja pyykinpesuainetta. Matkasta väsyneenä ei heti tarvitse lähteä etsimään kauppaa ja saa matkapyykin kuivamaan melkein minne vaan.

kuvat: omat