Kotoisaa Delhia riksojen toottaillessa

Muuten on kuin Karachissa ja Lahoressa, kunnes basaarikadulla muutama lehma ei piitannut toottaavista riksoista tai chikunmyyjasta, joka vahan huitoi ratilla. Tai kunnes paarautatieaseman levean kadun varrella nukkui katuviltillaan delhilaisista koyhin.

Saavuimme putsputsatun ja metallin ja lasin kiiltavien pintojen saihkeeseen ja kuljimme kilometrikaupalla liukumatoilla. Delhin lentiokentta toimi kuin salama, Turvatoimista meille mukavin oli, etta poliisilla on taksintilauskonttori lentoasemalla. Kerrot minne menet, saat lapun, jossa hotellimme osoite, nimeni ja hinta, 350 rupeeta eli noin 5 euroa parinkymmenen kilometrin matkasta. Taksi n loysimme selkeasti numeroiduista lahtoruuduista aseman ulkopuolella. Hoteli oli vilkkaalla basaarikadulla, kieran kulman takana ja taksikuski kysyi ainakin kolme kertaa tieta basaarikauppiailta. Hotellimme Cottage Ganga Inn loytyi sisapihalta Lonely Planetin ohjeiden mukaan.

Hotelli on vaatimaton, mutta mukavuuksin varustettu ja todella mielenkiintoisen basaarialueen sydamessa. Tulimme juuri ensimmaiselta kaupunkitutustumiselta, ja siita jo voisi kirjoittaa sivukaupalla! Osuimme tahan nettiakahvilaan, joita matkalla nakyi useita. Yhteys toimii moitteettomasti.

Aluksi soimme mita parhaimman special masala dosan. Dosa on Etela-Intialaisen keittion herkkuja: riisilettu, jossa sisalla vihanneksia, kuivattuja hedelmia ja kotijuustoa, se tarjotaan tulisen sambar-kastikkeen kanssa ja toisen kastikkeen, jota en tuntenut, valkoista ja paljon valkosipulia. Tavallinen dosa olisi maksanut 40 rupeeta, tama erikoinen 80 rupeeta(euron molemmin puolin). Katukeittion reippaan meiningin ja shilwarkamiz (paikallinen vaateparsi) ostosten jalkeen modernissa kauppakeskuskaupunginosassa, Connaught Placella, astuimme upeaan kahvilaan, jossa kuppi tavallista kahvia tarjoilija-armeijan ja antiikkihuonekaujen kera maksoi melkein 3 euroa. Se oli United Coffee House.

Jaimme keskusteluihin monessa paikassa, silla  haluan tietenkin esittaa peinta kielitaitoani, kaikki haluavat tietaa mista olemme, minne menemme ja miten opin hindia...siis kaikki sanovat , etta puhutpa hyvin hindia. Itse olen oppinut urdua, ja saan aina vakuuttaa etta peruskieli, puhel\kieli on yksi ja sama. Intiaainen saattaa sanoa: en puhu urdua, puhun hindia. Pakistanilainen saattaa sanoa; en puhu hindia, puhun urdua.

Ostimme hedelmia iltapalaksi, tilasimme huomenillaksi ayurvedisen hoitopaketin hoitalasta (perinteista hoitavaa hierontaa , josta meidat sinne haetaan ja tuodaan pois. Siita kerron enemman.

Ihmiset ovat iloisia, auttavaisia ja joskus on vaikea tietaa, onko joku juttusile tulllut kauppias tai muita palveluja tarjoava, mutta eise mitaan, sovimme valilla suomeksi, etta lopetamme taman tai taman tuttavuuden aina kohtalaisen lyhyeen.. Kieltaydyimme vanhemmankin herrasmiehen kahvitarjousestakin siita syysta. Parempi olla varovainen.

Kirjoitusvirheet ja viilaukset korjaien sitten myohemmin, nettiaika ei nyt kallista ole, eurolla saa varmaan pari tuntia. Nyt riksojen meskeeseen ja basaarin vilskeeseen ja sitten nukkumaan, sill' konetta odotimme Hesassa vissiin nelja-viisi tuntia teknisen vian vuoksi.
Talla kertaa tassa.
.