Brändinmukaiset linnanjuhlat..vai oliko?

Linnan pöydissä tarjottiin pienten juustoloitten juustoja. Hyvä niin, mutta olisiko voinut puolet niistä antaa vaikkapa Hurstien itsenäisyyspäivän juhliin. Parilla daamilla linnassa oli vintage-iltapuku. Jollakin sukkahousuista "kudottu" puku. Jollakin oli muovista punottu kukka. Linnan teema oli ekologia ja kädentaidot. Ai juu, soitettiinhan siellä "Puuseppää aina tarvitaan" kappale. Ja olihan Tarjalla käytetty iltapuku.

Umaya Abu-Hanna saapui sisään teeman mukaan tehdyssä asussa, jota varmasti ihmetellään vielä pitkään. Pellavakankaiseen kellomaiseen ihanasti ylisuurensuuren helmaan oli kirjottu palestiinalaisten pakeneminen maastaan  ja hänen tyttärensä suuri kuva (Umaya sanoi, että tytär oli pettynyt kun ei päässyt mukaan juhliin). Frida Kahlo-tyyppinen kukka-hiuslaite oli upea Umayalla,  samanlainen kampaus oli tyttärellä kuvassa.  Mekkoon oli liitetty myös Suomen lippu. "Kaikki koulutetut pakolaiset ja muut ulkomaalaiset muuttavat Suomesta pois", sanoi Umaya suorasukaiseen tapaansa. Aikoinaan avioliiton myötä Suomeen tullut Umaya on itsekin muuttamassa Hollantiin ilmiselvän pettyneenä jo ainakin yli 20 vuoden oleskulunsa päätteeksi. On ikävä menettää Umaya.

Ahtisaari on ilmoittanut juuri ennen itsenäsiyyspäivää pitkälle suunnitelluista Ahtisaari-päivistä, joita kaavaillaan maaliskuuksi jokavuotisina. Tiesiköhän Ahtisaari Suomi-brändityöryhmän kaavailuista vai saikohan työryhmä idean Ahtisaarelta, kuinka Suomen tulisi olla koko maailman konfliktiensovittelija? Tämä kuulostaa hieman negatiiviselta. Ahtisaaren työ on täysin kunnioitettavaa. Sensijaan  brändityöryhmän touhu minusta kyllä vaikuttaa aika turhalta, kuten aikaisemmin kirjoitinkin. Eihän se maine käskemällä tule, enkä usko että Suomella on kovinkaan paljoa pohjaa kuvitella tekevänsä Suomesta kovin ihmeellistä brändiä maailmalla kun pientä maatamme ei monikaan tiedä olevankaan. Tehtäisiin ensin oma maa kivemmäksi omien olla. Ahtisaaren miniä Lisa Sounio on ollut puhumassa brändistä monessa telkkariohjelmassa, kuten Sibelius-viulukilpailun yhteydessä. Onko yhteensattuma, että Lisa julkaisee brändikirjansa juuri samaan syssyyn ja onko sattuma, että Lisa kutsutaan jokaisiin kissanristiäisiin puhumaan brändistä juuri samaan syssyyn. Pientä sisäpiirihommaa, olisiko. En tiennytkään, että Lisa Sounio on Ahtisaaren miniä ennenkuin tunnistin hänet Marko Ahtisaaren rinnalla. En kyllä pitänyt hänen brändiargumenteistaan  juuri ollenkaan. Sellaista kaiken survomista brändipulloon.

Eihän minulla siis mitään Ahtisaaren konfliktinsovittelukykyjä vastaan ole. Mutta Ahtisaari on omin jaloin kovassa vauhdissa tekemässä sitä, mitä hassu brändityöryhmä on miettinyt aikansa ja sitten saattaa sen julkisuuteen kovalla kohinalla. Eipä Ahtisaaren Nobelin arvoa ole osattu Suomessa käyttää silloin kuin rauta oli kuumaa ja Ahtisaari on kyllä tehnyt työtä oman toimintansa edistämiseksi, olemalla Ahtisaari. Sattumaa vain, että Ahtisaaren kotimaa on Suomi.

Istuimme äidin kanssa katselemassa linnan kutsuja. Niinkuin alussa sanoin, olisi kiva jos jotain linnankutsujen yltäkylläisyydestä jaettaisiin tavalliselle kansalle. Jatkoilla ravintolassa Timo Harakka löikin kättä päälle Jari Sarasvuon kanssa, että antavat nykyiset ja tulevat lapsilisät enemmän tarvitseville, todettuaan, että he eivät niitä omassa perheessään tarvitse. Kysyttäessä juuri Jari Sarasvuo esitti, mitä pitäisi tehdä, että elintasoeroja saataisiin hieman tasattua. Sarasvuo esitti , että varakkaimmille ei tarvitsisi antaa lapsilisiä, vaan siitä säästyneet rahat jaettaisiin kaksin-kolminkertaisina varattomimmalle kansanosalle. Sarasvuon Jari sai minulta pisteet kotiin, ja Virpi hymyili onnellisena vauvanodotuksesta säteillen vierellä.

Virpin puku oli vaatimattoman tyylikäs. Siitäpä pääsemme äidin kommentteihin. Vaikka minulla ja äidillä on vain reilut 20 vuotta ikäeroa, olemme niin eri sukupolvea, tuntuu että välillämme on useampiakin sukupolvia! No, äiti oli rintamalla lottana nuoruutensa tärkeimmät vuodet ja tuli vieraaseen kaupunkiin ilkeän anopin luo miniäksi parikymppisenä. Silloin sain ensimmäisen vauvanmekkoni äidin yöpaidasta. Kangasta ei vain saanut ostaa mistään 1945 juuri sodan loputtua. Minun elämäni on ollut hurjan erilaista ja aikanani on moni asia vapautunut ja minun sukupolvestani alkaen on maailma kutsunut, ja elintaso-odotukset karanneet käsistä monilta.

Äidin kommentit ovat siksi toisaalta suloisia, toisaalta niin kuvaavia hänen ikäpolvelleen, jonka edustajista useimmat ovat tämän maailman tuolla puolen tai melkein. Voi kuulostaa, että ajattelen äidin kommentteja vähän naurettavina tai vitsikkäinä, mutta en tarkoita niin. Haluan vain laittaa ne muistiin.  
- ennen alushameet oli tuon näköiset
- tissit puttoo (paljon olkaimettomia avokaulaisia ja avoselkäisiä pukuja)
- Vanhanen tuli yksin. No eihän sillä olekaan vaimoa. Se ensimmäinen taisi olla kunnon nainen, eikä kattonut Vanhasen heilailua, on sillä varmasti ollut naisia avioliitossakin.
- ei tuommonen harottava takkutukka sovi linnaan, ei oo ees kammattu, ja vaimolla on niin viimesen päälle tukka laitettu ja hieno puku (Janina Andersson miehineen)
- mitenköhän Miedon poika on pärjännyt ilman äitiä, sehän jäi niin pieneksi kun oma äiti kuoli, ei sillä Miedolla näytä kaveria olleen
- Ihan kauhee tommonen tukka, ajeltu toiselta puolen, on kuin vankilasta karannut (laulaja Chisu)
- on ku höyhennetty kana tuommonen mekko
- vanhemmalle naiselle niin paljon kirkuvaa punaista, sehän ihan sotkee silmätkin (Sirpa Asko-Seljavaara)

Linnanjuhlin vieraana ollut räppäri Paleface kertoi haastattelussa olleensa ensin Hurstien itsenäisyydenpäiväjuhlissa Messuhallissa. Hän kertoi ihmetelleensä ihmisten määrää siellä, varsinkin kolmikymppisten nuorten lapsiperheiden suurta määrää. Paleface viestii, että todellista nälkää ja puutetta on paljon.  Saattapi olla, että tiedotusvälineet ottavat aiheeksi ennemminkin Palefacen puhtaanvalkoiset tennarit frakin kanssa, kuin Palefacin huolen köyhyydestä Suomessamme.