Dalian raportti 6, Uskoako vai eikö?

Tässä uusin teksti Sakulta Dalianista:

Uskoako vai eikö?
Kerron pikkuisen taustaa, ennen kuin menen itse asiaan. Jostain kumman syystä vietän erityisen paljon aikaa ghanalaisten opiskelijoiden kanssa. Tutustuin erääseen heistä jo matkalla Dalianin lentokentältä yliopistolle ja suurin osa heistä on sattumoisin samalla luokalla kanssani. Yksi on uranvaihtoa suunnitteleva kemianopettaja. Painotan koulutustasoa hyvästä syystä. Monet opiskelijoista ovat kehitysmaista ja uskonnolla on paljon suurempi merkitys yhteiskunnassa.

Eräänä päivänä puhetta oli ihmisen anatomiasta. Muistelin, että ihmisen kehitysvaiheessa (evoluutiossa) oli teoria muutostapahtumasta, joka liittyi aiheeseen.

Keskustelu tyssäsi siihen paikkaan. Kaksikymmentäkahdeksanvuotias ghanalainen kemianopettaja (kanssaopiskelija) esitti eriävän mielipiteensä. ”Minä en usko evoluutioon.” Kysyin jotenkin vaistomaisesti että miksi? Taas tuli lyhyt vastaus: ”Koska olen kristitty, uskon raamattuun.” Kyse oli kuitenkin ihmisestä jolla on kemianalan perustutkinto. Minne katosivat hiiliajoitus (radiologinen ajoitusmenetelmä, jota monet kreationistit pitävät hölynpölynä), jolla on laskettu fossiilien (myös ihmisjäännösten) ikiä? Entä deoksiriboosinukleiinihappo (osasin ulkoa), eli DNA?

Tarkoitus ei ole asetella tiedettä ja uskontoa vastakkain, mutta tuntuu hölmöltä, jos
jokin lääketieteessäkin oleellinen aihepiiri on hölynpölyä, koska se ei sovi maailmankuvaan ja raamattu sanoo toista. Mitä sitten otetaan kirjaimellisesti raamatusta? Vanha testamentti puolustaa useaan otteeseen maallista orjuutta sillä verukkeella, että ”Herrassa” ollaan sitten vapaita. Onko siinä sitten lääkärillä poliisille soittamista, kun isäntä tuo orjaansa terveystarkastukseen? Muistetaan että esimerkiksi katolinen kirkko kielsi orjuuden (kaikissa sen muodoissa) vasta vuonna 1965.

Tästä pääsemme itse asiaan. En oikein jaksa uskoa, että kirjaimellisesti noudatettu usko ja loppujen lopuksi aika tieteellinen lääketiede välttämättä saumattomasti sopivat yhteen. Kyllähän evoluutioon kielteisesti suhtautuva lääkäri osaa poistaa tulehtuneen umpisuolen, vaikka ei olisikaan aivan samaa mieltä umpisuolen evolutiivisesta muodostumisesta teistisemmän lääkärin kanssa. Ovat monet uskonnolliset ihmiset tehneet hyvää tiedettäkin, esimerkiksi solujen keksijä (tai ensimmäinen havainnoija) taisi olla munkki.

Ongelmia tulee huomattavasti karummissa ja modernimmissa asioissa. Karuin esimerkki voisi olla vaikkapa Saharan eteläpuolella vallitseva HIV-AIDS epidemia. Monet uskonnolliset johtajat, kristilliset avustusjärjestöt ja kyseisissä avustusjärjestöissä työskentelevät lääkärit tarkoittavat hyvää, mutta hoitavat joskus epidemian lääketieteellisiä ja sosiaalisia ilmiöitä oman vakaumuksensa pohjalta. Ennalta ehkäisevässä työssä vakaumukset korostuvat. Kristillisten järjestöjen kieltäytyessä esimerkiksi jakamasta vakaumukselleen sopimatonta informaatiota ehkäisystä, on moni tarpeeton ihminen sairastunut. Ihmishenkiä ja perheitä on tuhoutunut.

Ongelmia ja kinkkisiä eettisiä pohdintoja ei ole pelkästään vakaumuksellisilla lääkäreillä. Esimerkiksi eutanasia jakaa mielipiteitä oli uskoa tai ei. Tai voiko lääkäri esimerkiksi kieltäytyä operoimasta avoleikkaukseen menevää Jehovan todistajaa, joka kieltäytyy verensiirroista? Ehkäpä lääkärin tulisi ottaa ensisijaisesti huomioon lääketiede ja yrittää sovittaa se jotenkin potilaan vakaumukseen ilman että haluamatta tai tarkoituksella tuo omaa uskoaan mukaan soppaan.

Ironisen asetelman tästä tekee se, että opiskelen Kiinassa. Security Bureaun (turvalisuusviranomainen) virkailija kävi taannoin pitämässä luennon, jossa mainitsi muun muassa, että uskonnon harjoittaminen on kielletty kampuksella. Kieltoa noudatetaan yhtä säntillisesti ja samalla hartaumuksella kuin palomuurejakaan ei kierretä.

Vaikka uskonnonvapaus on lähellä sydäntä muslimi-isän ja kristitty-äidin pojassa, niin eräs lause ystävämme Marxin kirjassa nostaa päätään ”Die Religion ... ist das Opium des Volkes”.

邵莱特 (Shao lai te)

Lisään Sakun kirjoitukseen muutaman jutun, jotka tässä yhteydessä kiinnostavat ihan käytännön järjestelyistä, joista olemme jutelleet ja omat huomioni Pekingistä.

Asuntolan käytävän kulmauksessa on mattoja muslimien rukoushetkiä varten. Kristityt afrikkalaiset opiskelijat käyvät säännöllisesti sunnuntaisin kirkossa, joka on ylellisesti sisustettu tila uudessa tornitalossa keskikaupungilla. Korealainen naispappi koettaa pitää kirkonmenot hillittyinä ja hillitäkin uusia seurakuntalaisiaan, mutta afrikkalaiset ovat tottuneet laulamaan ja tanssimaan, ja osaavat rytmi tuulettaa tilaisuutta aika lailla. Kirkon jälkeen tuuletetaan kaupungilla.

Itse ainakin kuvittelin, ettei Kiinassa ole uskontoja näkyvillä. Aika hämmästyneenä jäin seuraamaan Pekingin pääkadun varrella morsiusparin kuvauksia katedraalin edessä. Viereeni tuli juttelemaan diakoniksi esittäytynyt kiinalaismies, joka kyseli mistä tulen ja olenko kristitty. Ei aikaakaan, kun hän pyysi minut sisää tutustumaan kirkkoon, joka muuten oli suljettu. Kuljimme alakerran tilojen kautta, missä morsiuspari valmistautui häihinsä. Diakoni kertoi, että Maon aikana kirkko oli ympäröity muurilla, eikä sitä saanut käyttää. Nyt kirkko oli vilkkaimmalla kadulla kivenheiton päässä Tianamenin aukiolta täydessä touhussaan.

Buddhalaistemppeleitä oli korjattu ja ehostettu viimeisen päälle. Ne toimivat niin turistinähtävyyksinä kuin avoimina palvontapaikkoina, joissa kiinalaiset toimittivat sankoin joukoin omaan uskontoonsa liittyviä rituaaleja, buddhalaiseen tapaan munkit liikkuivat ihmisten keskuudessa juttelemassa, nukkumassakin penkillä ja vierailevat munkit näkyivät kuvaamassa toisiaan tai puhumassa kännykkään. porttien luona kaupat olivat pullollaan hengellistä kirjallisuutta ja uskonnollisia esineitä ja turistimuistoesineitä. Ainakin suurimpaan temppeliin oli pääsymaksu, en tiedä oikein maksoivatko kaikki munkkeja myöten tuon maksun, joka näkyi olevan sama oli sitten ulkomaalainen turisti tai kiinalainen.