TEN THOUSAND WAVES videoinstallaation tekijä jättää kysymyksiä vastattaviksi. Pidän siitä, koska se saa minut ajattelemaan. Istuin tai liikuin supersuurten laajakankaiden (vai videonäyttöjen) ääressä kauan, oikeastaan en halunnut pois.
En ollut aikaisemmin koskaan oikein käsittänyt videoinstallaatiota taiteen muotona; mielestäni ne olivat aina jotenkin teennäisiä tai niissä ei ollut mitään eroa dokumentteihin televisiossa. Yleensä niiden sisältö tai viesti jäi hämäräksi.
TEN THOUSAND WAVES pyyhkäisi tuon käsityksen pois. No, onhan Julien Isaacs maailman tunnetuimpia taiteilijoita. Teoksen mieleeni tulleet kysymykset olivat mielenkiintoisia. Vastakohtaparit menneisyydestä ja meidän aikamme tapahtumista välittyivät moninkertaistettuina valtaville valkokankaille, moninkertaisina, joita saattoi katsoa mistä kulmasta haluaa, viipyä pitkään niiden äärellä istuen tai jatkaa matkaa toiseen saliin.
En ollut ottanut etukäteen selvää teoksesta, usein haluan nähdä sen itse ensin ja sitten ehkä lukea lisää. Nyt tietämättömyys palkitsi; oikeastaan viittaus kiinalaisuuteen ja näkemäni teoksen mainoskuva olivat vain vilahtaneet mielessä ja innostaneet katsomaan.
Teos kertoo Englannin rannikolla hukkuneista kiinalaista kalastajista. Se kertoo tarinan muutoksesta monella tasolla, kietoo yhteen Kiinan menneisyyden ja nykyisyyden. Samalla kertomus laajenee; meidän matkamme ovat koskaan loppumattomia. Ihmiset liikkuvat läpi eri maiden ja maanosien. Tässä linkki teoksen kauniisiin runoihin.
Näyttely taidehallissa on jo loppunut, mutta se ei katoa ajatuksistani. Siksi, lähinnä muistututukseksi itselleni, kirjoitan tästä. Meren rannalla voisin katsoa loputtomiin aaltojen liikettä, säännöllistä epäsäännöllisyyttä. Siinä tunnen itseni ja elämän ympärillä pieneksi, pieneksi. Juuri sen rannan aallot ovat tavoittaneet kymmenen tuhatta kertaa. Ihminen ei sille voi oikein mitään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti