Dalian RAPORTTI 2. palomuureja, lasiseiniä...ulkomaalaiset opiskelijat Kiinassa

Kiinassa pysytellään vielä.Onnistuin kopioimaan Sakun autenttisen kirjoituksen numero 2. Dalianista. Voi  olla, että samalla konstilla olisin voinut sen kopioida aikaisemminkin, mutta en älynnyt sellaista yksinkertaista vaihtoehtoa.  Tänään onkin Sakulla kiinankielen välikoe. Onnea!

Saku jatkaa:

Palomuuri…  Mikä?




Meidät ulkomaalaiset ja kiinalaiset erotetaan näkymättömällä lasiseinällä. Kiinalaiset eivät saa käydä meidän asuntoloissa ja toisinpäin. Jumppasali, uima-allas ja pääsy kiinalaisten opiskelijoiden  opintotiloihin ovat vain kiinalaisille ellet suorita jotain opiston virallista ohjelmaa. Yhteisiä kursseja ei ole. Huhuja syihin on. Eräs huhu kertoo, että alussa kauan, kauan sitten monet kiinalaiset ja ulkomaalaiset asuivat samoissa asuntoloissa. Kiinalaisia tyttöjä tuli paksuiksi ja isukit alkoivat soitella rehtorille vähemmän ystävällisiä puheluita. Todenperäisyyttä voi epäillä. Tosiasiassa luulen syyn olevan se, että kaikki kiinalaiset asuvat 4-8 hengen huoneissa. Lisäksi ovet menevät kiinni kahdeksalta ja valot sammuvat yhdeksältä, eikä niitä saa enää päälle ennen seitsemää, jolloin tulevat paikalle armeijan kessut. Kirjaimellisesti. Meitä ei haluta muistuttamaan kiinalaisia meidän erivapauksista ja meitä myös tuskin kiinnostaa kuulla miksi heillä on niin paljon halvemmat opintomaksut. Ulkomaalaisten vetoomuksesta pääsy jumppasaliin, altaalle ja student centerin opintotiloihin on uudelleenkäsittelyssä. Tuskinpa muista kuin asuntola-asioista on virallista sääntöä. Uskon, että vahtimestaria ei huvittanut vaan antaa avaimia ulkomaalaisille pelleille, ja siitä tuli tapa.


Ulkomaiset opiskelijat ja jatko-opiskelijat saavat valita joko yliopiston hotellin tai ulkomaalaisten/jatko-opiskelijoiden asuntolan, joissa molemmissa voi mahdollisuuksien mukaan jakaa asumuksen tai asua yksin. Näissä asuntoloissa ovet menevät säppiin yhdeltätoista, eikä aamulla herätä marssille. Kiinalaisopiskelijat todella marssivat näyttävästi ja hartaasti. Muutama vuosi sitten, kuulemma, asuntolaisäntä-sedät ja tädit avasivat ”vorenstuutentstormitorien” ovet, jos tuli yöllä humalassa. Muutama vuosi lisää takaperin ja ovet eivät olleet edes lukossa. Enää eivät avaa ovea, mutta antavat kiivetä parvekkeita pitkin. Olennaisinta ei ole se, ettei jää kiinni, vaan se ettei asuntolasedille tule ongelmia, eli he nukkuvat… piste. Usein joutuu kuitenkin huutamaan täysiä, jotta kaveri heräisi ja avaisi oven toiseen kerrokseen, kun ei useampaa viitsi kiivetä ja pohjakerroksen ikkunoissa on kalterit. Luulenpa, että metakassa herää usein myös yksi jos toinenkin setä tai täti kylkeä kääntämään. Kameroiden nauhoja tuskin katellaan, ellei yöllä käy voroja. Syy tähän eriskummalliseen järjestelyyn on aika järkeenkäypä. Oli kuulemma aika, kun alhaisesta hintatasosta nauttivat ulkomaalaiset prinssit kuskasivat venäläisiä prostituoituja edes takaisin pitkin kampusta. Se siitä.


Ennen kuin edes yritän kuvailla lisää tuntemuksiani yliopistosta, valaisen teitä pienellä ”faktatiedolla”. Dalian Medical University on yksi Kiinan pienimmästä päästä olevista yliopistoista ja on 27 kilometrin päässä Dalianin (n. 5 miljoonaa) keskustasta. Yliopistossa opiskelee noin 12000 opiskelijaa, joista lähes kaikki asuvat kampuksella ja joista tuhatkunta on ulkomaalaisia. Kun puhutaan kiinalaisittain pienestä yliopistosta, niin täytyy muistaa, että opiskelijoita ja asukkaita on suomalaisen kaupungin verran. Neliökilometrejä on 1.5 ja rantaviivaa kilometri. Yliopistolla on ainakin kuusi ravintolaa, kaksi kampaamoa, kolme kännykkäkauppaa, kaksi kahvilaa, kaksi markettia, krääsäkauppa, photostudio, optikko, suutari ja muutama hedelmäkauppa. Yliopistolla on kolme sairaalaa, joista kaksi sijaitsee Dalianin keskustassa ja yksi portin pielessä.



Yliopiston itäisen portin ulkopuolella on ”seafood street”, joka alkaa meren rannalla olevalta torilta ja päättyy joissain pitkällä. Kyseinen katu sisältää käytännössä kaikki palvelut mitä ihminen elämiseen tarvitsee. Ympärillä ei ole kauppakadun kokoon nähden kauheasti asutusta joten voi päätellä, että paikka kukoistaa yliopistojen johdosta. Lääkiksen vieressä kun on kieliyliopistokin. Yliopistoa lähinnä oleva isompi paikka on noin 5 kilometrin päässä oleva Lushun, Lvshun tai oikeammin Lvshunkou tai Lushunkou. Tämä empiirisesti arvioituna Tampereen kokoinen ”kylä”, on joko Dalianin syrjäisin kaupunginosa tai sitten sillä on oma valtuusto. Vasta viime vuonna pääsivät ulkomaalaiset opiskelijat asioimaan tässä huippusalaisessa paikassa. Lushuniin johtavat kaksi pitkää tunnelia kuvainnollistavat hyvin selkeästi miksi tämä Liaoning provinssin mäkinen niemenkärki on militarisoitu alue. Sukellusveneestä saa pisteen, jos sellaisen onnistuu bongaamaan. Lushunissa saa siis käydä, mutta ei asua, ellei ole kiinalainen. Se on aika harmi, koska muutamaa aika isoa kerrostaloa ja muutamaa naapurustoa lukuun ottamatta ei Lushunin ja Dalianin keskustan välillä ole vielä hirveästi asutusta. Tosin sitä on aika paljon rakenteilla. Pakottaa asumaan yliopistolla. Lähin mäkki löytyy myös Lushunista. Auki 24h.


Koululla on myös kadetteja. En tiedä tarkalleen ottaen ovatko poliisin, laivaston tai jonkun muun, mutta tuskin ovat edes kahdeksaatoista. Mielenkiintoista on kuitenkin se, että vaikka tästä yliopistosta tulee lähes yksinomaan lääkäreitä, eläinlääkäreitä, hammaslääkäreitä, hoitajia, farmaseutteja ja niin edelleen, marssivat kaikki opiskelijat ensimmäiset kaksi kuukautta ensimmäisestä lukukaudestaan tahtimarssia. Luulenpa, että harva suomalainen mao-mahainen kenraali on nähnyt kymmenentuhannen oppilaan marssivan samaan tahtiin. Jalka pysähtyy kohtisuoraan eteenpäin, jos käsky käy. Se on aika vaikuttava näky. Vaikuttavaa on myös se, että marssi kestää seitsemästä neljän aikoihin. Ruokis taitaa olla välissä ja luulenpa, että harvemmin kaikki marssivat yhtä aikaa. En pysty empiirisesti arvioimaan onko viisi vai kymmenen tuhatta. Esityksissä aimakin koko kööri.


Olen yhdessä pienimmistä kiinalaisista yliopistoista, joka sijaitsee ”pienehkössä” kaupungissa, enkä voi kuin ihmetellä miten pieni kikkare Suomi on tässä maailmassa. Ja kommentti tulee henkilöltä, joka on asunut yli 10 miljoonan ihmisen Karachissa ja viettänyt runsaasti aikaa muissakin metropoleissa.