Onnea kaikille kaksosille, omilleni mukaanlukien!
Kuka ja missä lieneekään keksinyt tämän kaksosten päivän 2.2.? Samoin kolmosten päivä on 3.3. ja niin edelleen...sain tietää tästä itsekin vasta tänään.
Kaksosten äitinä on ollutkin kiva olla. Kaksosten äitinä on helppo olla. Jos nyt unohtaa murrosiän. Pienenä oli aina leikkikaveri lähellä.
- Kuka minua pitää kädestä kun odotan äitiä koulun rappusilla, kysyi Saku neljävuotiaana koulunsa, Karachin Bacon House Public Schoolin portilla, kun sisko oli jäänyt kotiin kipeänä. (Karachissa koulun voi aloittaa jo noin 3-4 vuotiaana. ) Sieltä rappusilta istumasta hieman onnettomana löysin Sakun sitten iltapäivällä mustissa nauhakengissään ja valkeassa koulupaidassa. Siniset shortsit jalassa. Eikä siinä rappusilla istunut kukaan muu pienistä oppilaista. Saku ihan yksin.
Läheisyys kaksosilla on paljon tiiviimpää kuin eri-ikäisillä sisaruksilla. Suomessa kaksosia on toiseksi eniten maailmassa Nigerian jälkeen. Ystäväni Natalia on kirjoittanut blogissaan tänään tiiviin tietopaketin kaksosista ja sen voit lukea tästä.
Kaksoseni tänään ovat jo 25-vuotiaita. Aisha opiskelee historiaa ja antropologiaa Melbournessa LaTroben yliopistossa. On kihloissa Meksu-Nigelin kanssa, joka on ihan aussi ja opiskelee samassa yliopistossa kansainvälistä politiikkaa. Saku-Saulat on juuri lopettanut armeijan lääkintämiehenä ja pyrkii lääketieteelliseen.
Olemme pitkästä aikaa koolla koko perhe Helsingissä Sakun luona, me nyt neljästään.
Ikävöin jo valmiiksi Aishaa ja Meksua. Sunnuntaina on lento Melbourneen. Ehkä matkustan sinne ennen pitkää. Toiseen kotimaahani Australiaan, missä lapseni syntyivätkin ja asuin siellä 14 vuotta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Hei Seija!
VastaaPoistaLoysin blogisi muutama paiva sitten ja usko tai ala, mutta kahlasin sen melko lailla samantien lapi. Tykkasin jutuistasi ja taisi tuolla Siperian matkalla olla myos vaikutusta. Venaja, venajan kieli ovat aina kiehtoneet.
Kiitos Mimi...että jaksoit kahlata! Kun aikanaan suunnittelimme matkaamme, huomasin, että erilaisille kertomuksille on tarvetta netissä, etenkin meidän ikäisiemme kertomuksille. Mutta tärkeintä on, että ihanan matkan muistot ovat yhdessä paikassa; yksityiskohdat meinaavat jo heitellä sekaisin muistissa.
VastaaPoistaHei!
VastaaPoistaItse asiassa loysin sinun blogisi ensin, ihan vain tuli vastaan jossakin haeskelemalla. Tykkasin niin kovasti, ja katsoin myos tyttaresi blogin ja molemmat ovat nyt linkkilistallani. Etta ihan uusia tuttavuuksia. :) Huomasin juu, etta olet Australiassa asunut! Toivottavasti paaset pian sinne tytartasi katsomaan.
Löysin juuri blogisi kun googletin kaksosten päivästä. Minulla on 8kk vanhat kaksostytöt kotona ja kaksoset on tosiaan mahtava juttu :)
VastaaPoistaNiin, kiva kun löysit tänne! No nyt minulla on jo ensimmäinen lapsenlapseni Zoe 6kk, jonka luona olin Melbournessa äskettäin. Kaksosteni elämääaailmaa eri puolilla ,perheemme elämää t9isessa blogissani www.tytarjaaiti.blogspot.com...jos haluat vilkaista millaista on kun kaksoset ovat jo aikuisia...läheisyys on ja pysyy erityisenä. Onnea sinulle tyttöjesi kanssa...vilkaisenkin blogiisi.´
VastaaPoista