Kaupungista pääsee ulos parin tunnelin kautta. |
Eilen paistoi aurinko niin ihanan
lämpimästi, että päätin lähteä pitkälle kävelylle Lushunin kaupunkia ympäröivien
kukkuloiden rinnettä alas keskikaupungille. Tulisin sitten bussilla pois.
Suunnitelma muuttui heti aluksi, kun istahdin ei-kiinalaisen tytön viereen.
Juttelin sitten Shaminan, Dubaista olevan 4. vuoden lääkäriopiskelijan kanssa,
etten malttanut jäädä suunnitelmani mukaan tunnelin toisella puolen pois
kävelläkseni alas kaupungille. Sen sijaa ajoin jutellen opiskeljan kokemuksista alas
tutulle keskusaukiolle, jossa kultainen lohikäärme loikkii iloisesti vastaan
joka kerta. Tätä kaveria ei voi ollenkaan vihaiseksi ajatellakaan. Se tuo kiireisille ohikulkijoille uudenvuoden
iloa, aurinko oikein leikkii sen kanssa ja läikähtelee sen panssariin sinne
tänne.
Kuvittelin osaavani alhaalta kaupungilta
ylös takaisn kotiinpäin jo muutaman kerran bussimatkalla istuttuani. Okei,
suuri sairaala yhden kukkulan rinteellä oli selvä maamerkki, ensimmäinen puisto
oli paikallaan, sitten jossain kohti iso tie haarautui kahteen osaan ja otin
epäröiden oikeanpuoleisen, sillä se oli pääsuuntani.
Lushunn keskusaukio |
Kauempana häämöttää väärä kukkula. |
Keskellä korkealla länsmainen sairaala, jossa Sakua hoidettiin erinomaisesti keuhkokuumeessa. |
Tunnista kukkula. |
Osuin mahtavalle kilometrin
mittaiselle tienvarsitorille. Kas kun en ollutkaan huomannut sitä bussissa
istuessani. Siitä eteenpäin oli opasviitta näköalapaikalle kukkulan huipulle. No,
täällä en ole ainakaan ollut. Miten nyt näyttää, että tästä ei pääse enää
kaartamaan oikealle tunnelin suulle niinkuin kuvittelin? Miten noita kukkuloita
on tuossa valittavana jo viisi, joista valita suunta. Jaa, olin kuvitellut
hallitsevani jo nämä kukkulat. Ihan oikeesti niitä on joka puolella, isoja ja
pieniä, seuraavat tuhat kilometriä pohjoiseen. Yhden päällä on majakka, se on
tunnusmerkki, toisen päällä radiotorni, jonkun ylärinteellä uusi asuntoalue
rakenteillä. Mutta miten tunnistaa kymmenet kukkulat kaupungin ympärillä, jotka
ovat kauniin tasaisen pyöreitä, kaikki samanmuotoisia kuin vaarat.
No, ei auttanut muuta kuin lähteä
tarpomaan samaa reittiä takaisin alaspäin. Onneksi olin kuvia ottaessani
painanut mieleeni muutamia erikoisempia kohtia, kuten valtavan muurin talojen
välissä, miehet pelaamassa kiinalaista lautapeliä tai erikoisen määrän suuria
pystyyn kirjoitettuja merkkejä mahtipontisen talon seinustalla, vanhan
pariskunnan myymässä käsin kirjoitettuja vanhoja viisaita lauseita punaisiin
pitkiin kyltteihin, joita on tapana liimata uuden vuoden koristeiksi ovien
pieleen.
Lushun on ollut vuoroin venäläisten ja japanilaisten Kiinalta valloittama kaupunki Liaoningin niemimaan kärjessä, nyt Kiinalle tärkeä merivoimien ja etenkin sukellusveneiden asemapaikka. Kaupunki oli suljettu ulkomaalaisilta aina vuoteen 2010 asti. Sulkemisen teki helpoksi pari kukkuloiden ali kaivettua tunnelia. Ulkomaalaisia seurataan täällä vielä hieman ihmetellen. Lushunissa on noin 300 000 asukasta ja hallinnollisesti se kuuluu Dalianin suurkaupunkiin. Kävelyreissullani en nähnyt yhtäkään toista ulkomaalaista.
Lushun on ollut vuoroin venäläisten ja japanilaisten Kiinalta valloittama kaupunki Liaoningin niemimaan kärjessä, nyt Kiinalle tärkeä merivoimien ja etenkin sukellusveneiden asemapaikka. Kaupunki oli suljettu ulkomaalaisilta aina vuoteen 2010 asti. Sulkemisen teki helpoksi pari kukkuloiden ali kaivettua tunnelia. Ulkomaalaisia seurataan täällä vielä hieman ihmetellen. Lushunissa on noin 300 000 asukasta ja hallinnollisesti se kuuluu Dalianin suurkaupunkiin. Kävelyreissullani en nähnyt yhtäkään toista ulkomaalaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti