Aina ei muista viedä vieraitaan kotikaupungin valleille, Linnoitukseen, niinkuin vanhaa alkuperäistä Lappeenrannan kaupunkia kutsutaan. Sinne saatan piipahtaa yksinkin, kävelemään, valitsemaan viehättävän kahvila Majurskan huoneista sillä hetkellä kiinnostavimman. Kesällä vanhan puutalon valkoinen terassi on auki, ikivanhojen kuusten allakin on muutama pöytä. Siitä polua pitkin ja maisema kaupunginlahdelle on huima.
Sillä aikaa kun naisporukka kierteli käsityöputiikkeja, hakivat pojat paikan taivaan reunalla. Tällä kertaa mukana olivat tätini ,poikansa ja miniänsä. Sakukin oli mukana viikonlopun vierailullaan.
Kun katselin poikia valleilla korkealla penkillä vain taivas edessään, huokasin pienen sydämentykähdyksen kera; tuo poika kohta on kaukana, Kiinassa, Dalianissa.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti