Suomenlahden taivas ja Pakistanin taivas

Sumu Suomenlahden yllä, kostea aamu... Pihlajasaaren lautalla selvisi, että todellakin, pilvet  itäisen Suomen  ja Helsingin yllä johtuivat Venäjän suurista metsäpaloista.

Pihlajasaari on 10 minuutin lauttamatkan päässä Helsingin Kaivopuiston laiturilta. Saaren toisella puolen on upeita kallioita avomerelle päin. Suuret Viron ja Tallinnan laivat lipuvat aivan kallioiden ohitse. Saareen ja uimaan ehtii hyvin työpäivänkin jälkeen. Silloin töissä ollessani.

Myöhemmin luin, että Moskovan ylle asettunut korkeapaine vaikutti niin Suomen ennätyskuumiin kesäpäiviin kuin Pakistanin valtaviin ja surullisiin tulviin. Niinkuin Pakistanilla ei olisi huolia jokapäiväisen elämän järjestämisessä ilman luonnonkatastrofeja, maanvyörymiä ja tulvia. Mietin, miten tarkkaan osataan tutkia sääilmiöitä; katselen säätutkaa melkein päivittäin odotellessani puutarhaan sateita. Siitä huolimatta  sääoloihin ei voi vaikuttaa, ja usein äkilliset ylisuuret muutosten pamahtavat yhtäkkisesti. Ei ihminen ehdi mukaan luonnon tahdissa. Vaan häviää luonnon edessä onnettomasti.

Kesän säähän kuuluivat Suomessakin ennennäkemättömät ukkosmyrskyt, jotka kaatoivat laajoja metsiä tulitikuiksi. Joitakin puita kaatui kattojen päälle, autot rutistuivat kuin rusinat, mutta täällä emme menettäneet ihmishenkiä. En halua vähätellä, mutta Suomen myrskyt sattuivat samaan aikaan kun 14 miljoonaa ihmistä jäi kodittomaksi Pakistanissa.

Saman taivaan alla, mutta niin erilaisissa oloissa.