Venäjän sielua pitää vielä pohtia

Viktor Jerofejev:
Miehet. Like, 2005. Suomentaja: Jukka Mallinen. Alkuteos: Мужчины, 2001. Venäläisen sielun ensyklopedia. Like 2009. Suomentaja: Jukka Mallinen

En voi olla menemättä kirjakauppaan. Enkä voi olla tutkimatta kirpparikirjoja.
Venäjän matkan aikana luin kirjan Miehet. Jerofjev on Venäjällä valtakoneiston hampaissa syytettynä pornografisuudesta ja epäkansallisuudesta. Nasi-nuoret ovat polttaneet hänen kirjojaan roviolla. Paha poika. Keksittyäni hänen uusimman kirjansa, marssin kauppaan.

Miehet oli valloittavaa luettavaa. Meillähän on kaikenlaisia stereotypioita venäläisyydestä. Jerofejev ihanan kärkäs. Miten päästä tuon kuuluisan venäläisen sielun jäljille! Se on niin monikasvoinen kuin olla voi. Esseisti Jerofejevin mukaan usein juuri pahassa. Jerofejev kaivaa kipeät kohdat satiirisissa lyhyissä arvioissaan eikä säästä venäläistä miestä. Venäjän sielu on tuhat eri sielua. Lukeissani minusta on ihan selvää, että Jerofejevin mielestä kaiken takana on nainen.

Katselin pari päivää sitten Leningrad Cowboysien ja Puna-armeijan kuoron harjoittelua Moskovan konserttia varten. "Aamulla tuntuu, että mistään ei tule mitään, mutta iltaan mennessä kaikki on lutviutunut paikalleen." Ehkä tuossa on pieni vihje venäläiseen sieluun. Eletään tilanteen vaatimusteen mukaan siinä just miten parhaiten nähdään. Kaikkien myllerrysten ja muutosten keskellä venäläinen on oppinut luovimaan turhia hätäilemättä.


Horisontin kirpparilta (Malminkartanossa Hesassa), sain mukaani, useita Kiinasta kertovia kirjoja. Miksiköhän joku vie kirpparille selvästi jostakin syystä keräämänsä kokoelman tiettyyn aiheeseen liittyviä kirjojaan? Minusta on vaikea luopua mistään kirjasta. Joskus voi tarvita tietoa jostakin asiasta ja on ihana ottaa oma kirja hyllystä. Aina ei kirjan tarvitsekaan olla tänä vuonna painettu. Eivät kirjat vanhene. (jotkut ehkä, myönnän, kuten markkinointiin tai tietsikkaan liittyvät, esimerkiksi) No, netti on olemasssa ja sen uumenissa on vaikka mitä, mutta saatko yhtä helposti käsiin 2000-luvun alun Kiinasta kertovan kirjan, jossa rinnastuu Kiinana nopea tempo kulttuurivallankumouksen ylilyönneistä tämän päivän kapitalistiseen kommunismiin? Pidän kirjoista.

Antaisin ensin helposti kaiken muun tavaran pois, jos pitäisi valita. Kirjan kanssa on helpompi istahtaa mukavasti ja uppoutua lukemaan. Voi miten onnellinen olin, kun löysin lapsuudenkodin vintiltä joitakin lukioaikana ostamiani kirjoja. Pari niistä: Lin Jutangin Maallinen onni, toinen Tulisen järjen aika, 1960-luvun ranskalaista runoutta Aale Tynnin suomentamana. Silloin vähillä rahoilla ostamani kirjat oli valittu huolella. Ja ne ilahduttavat vieläkin, yli 40 vuoden päästä.

Kiinaa käsittelevistä kirjoista enemmän toisessa postauksessa.