Puusouvi ja nyssäkkä

Kukaan ei tule tarkistamaan tätä puukasaa. Laudoissa on isoja rautanauloja. Komeat pöllit on katkaistu sopiviksi saunan uuniin. Selvästi ne ovat peräisin jostakin. Ne ovat olleet tasaisesti pinottuna puuvajassamme, jonka piti olla saunan pukuhuone, reilusti 50 vuotta, ne takimmaiset ainakin.

Ovatko ne jätepuita, joita sai pieneen hintaan ostaa tehtaalta. Tiedän, kuinka lapsuudessani joskus 50- luvulla ja sitä ennen sai tehtaalta tuoda ilmaiseksi sen verran jätepuita, että ne mahtuivat potkuriin (potkukelkka, meillä on yksi tuolta ajalta käytössä vielä)istuimelle. Tai pyörän tarakalle. Se oli puunyssäkkä.

Muistan lapsuudesta, että kuorma-autollinen pöllejä ilmaantui silloin tällöin takapihalle. Tuppeensahatusta puuta en tunnistanut ennen Vanhasen puukasojen tutkimisia, mutta nytpä tiedän etteivät meidän puumme ole tuppeensahattuja.

Etelä-Saimaa lehdessä paikkakunnan koulun eläkkeellä oleva rehtori esitteli tuppeensahatusta puusta tehtyä kirjahyllyä. Se sopi hyvin hirsitalon seinälle.

Joku toinen olikin keksinyt uudissanan: tuppeensahattua politiikkaa.
Kuvittelen millaista politiikkaa se olisi. Olisiko jotenkin huitasemalla kuorineen päivineen tehtyä politiikkaa? Olisiko se toisilta varastettua politiikkaa? Olisiko se tutkimatonta politiikkaa? Eikä ole uutislähetystä, ettei kuuluisaa Vanhasen lautakasaa mainittaisi jossain muodossa.

Puista vielä. Isäni oli puumies henkeen ja vereen. Meillä oli puupinoja takapihalla, kaikki kellarikerroksen varastot ja siis pukuhuoneeksikin tarkoitetut tilat täynnä. Nyt olemme päättäneet, että tarvitsemme pienen penkinnysän sijaan kokonaisen pukuhuoneen. Huone pitää tyhjentää.

Siis puusouviin.

Kyselen usein nuoriltani ja heidän ystäviltäänkin, tuntevatko he jonkun vanhahtavan sanan. Olin aivan hämmästynyt, kun lukiolaiset eivät tunnistaneet sanaa evakko.
Aivan äsken kysyin tyttäreltäni tietääkö hän sanan lyyssi. Taisi olla Tervon "Ohranassa"
mies, jolla oli päällä ruskea lyyssi. Ei tiennyt.
Entä souvi. Tai pölli.

Ajattelin, että täällä kotitalossani istuttelen ruusuja ja ihastelen lapsuuteni pihamaata.
Heti alkuun kylmä suihku, tai sanoisinko oikeesti mitä suihkusi kun pääviemäri tukkeentui ja saunan lattia lainehti. Siitä selvisimme väliaikaisesti, mutta viemäri- ja putkityöt odottavat.

Onhan täällä mukaviakin puolia, paljonkin. Loiskahtaako Helsingin Herttoniemessä kuha pihapöydälle? Vielä fileroituna. Tai hauki sekin ilmaantui putsattuna, ahven seurana. Naapuri toi ämpärillisen suppilovahveroita. Porstuaan ilmaantui säkillinen perunoita.

Nyt on saunakin pesty tolulla ja jo vuosikymmen sitten edesmenneen isäni Fransin pilkkomia saunapuita saa reilusti työntää saunanuuniin. Puusaunan ihanuuksista voisin puhua enemmänkin.

Myllysaaressa parin kilometrin päässä on yleinen puilla lämpiävä sauna käsittämättömän upealla paikalla Saimaan rannalla, niemennokassa kaupunginlahden syrjällä niin, että ulkona voi istua kaiteitten suojassa nakuna ja katsella Linnoituksen ja kaupungin silhuettia auringon laskiessa. Puusauna lämpiää läpi talven ja avanto pysyy auki. . Saunoin siellä perjantaina illansuussa. Pulahdin pari kertaa +5 C asteiseen Saimaaseen.
Aion jatkaa talven yli ja uida avannossa. Siellä voi paistaa makkaroita, syödä eväät, juoda mustaviinimarjamehua. Lauteilla saa tietää parhaat kanttarellipaikat, hyvässä lykyssä muutaman juorunkin.

Matkaillaan nyt hetken aikaa täällä Itä-Suomessa.