Aiti Teresa

Kalkutta on Aiti Teresan kaupunki. Kalkutalle han antoi koko elamansa. Kavimme "Mother Housessa", jossa Aiti Teresa eli ja nukkui pois. Yhdessa huoneista on hanen hautakivensa, jonka paalle kirjoitetaan kukin joku Aiti Teresan sanoma. Paikalla oli iloisia nunnia, jotka lauloivat jollekin nunnalle syntymapaivalaulun. Toiset pesivat pyykkia, toiset huolehtivat pienesta museosta, jossa oli Aiti Teresan vaatimattoman huone, josta kasin puisen pienen pydan aarella han hiti tyotaan kymmenet vuodet..

Kalkutassa on useita eri Aiti Teresan toiminnan kohteita, kuten lasten talo, hyljattyjen ihmisten ja lahella kuolemaa olevien talo. Tapasimme pari ruotsalaistyttoa, jotka olivat tulleet vaihtoon tyoskentelemaan Aiti Teresan laitoksissa. Tyttojen muutaman viikon kokemus oli surua tayna, kasittamatonta ahdistusta Kalkutassa on niin paljon, ettei sita pysty kasittamaan, sanoi nuori opiskelija Emilie, joka muuten opiskelee Arkadassa, Helsingissa..

Sita ei pysty kasittamaan vanhempikaan, en itsekaan. Kalkutan sielu on musta. Ja siihen mustaan tuli Aiti Teresa nuorena nunnan. Hanen omien sanojensa mukaan Kalkutta oli ja on yha mustaa surua taynna, sellainen oli Aiti Teresan elamakin. Naen sen, ei vain joka kulman takana, vaan jatkuvana virtana, naen vastasyntyneen kadulla, alla jokin kangaskaitale, niin kapeat pienet kasivarret harottivat vauvan paalle laitetun kankaan alta. Naen pienen pojan, joka heittaa kuperkeikan asfaltilla ja satuttaa itsensa ja itkee, naama mustana kadun saasteesta, pakokaasuista ja  liasta. Naen miehen, jonka paan alla on paperinpala, keskella katua nukkumassa.

Aiti Teresa on tehnyt valtavasti tyota, mutta ei taalla mikaan riita.

Kevaan, varien ja kukkasten holi-juhlaa Kalkutassa

Holi eli Vasant Utsav, Kolkata

Sormet varipuuterissa, ja naama (violettia, sinista, oranssia),  naputtelen tata Kolkatan iltaviileassa Sutter-kadulla, joka on Kolkatan hippimaisin katu, muutama pussihousuinen hippi ja muutama muu ulkomaalainen, ei taalla useita turisteja nae.Vieressa Intian museo, perustettu 1814. Huomenna holi-kevatjuhla, jota jouduimme aloittamaan jo tanaan. Jouduimme on mieto sana. Naama on eri varijauhoissa ja vahan jo pakoilimme pikkupoikia; jotka  innostuivat heittelemaan vareja yltympari juhlavieraiden paalle niinkuin hlin aikana tehdaan.. Kaulassa valkea-oranssi kukkalei, kadessa miehen, joka valitsi minut kaikkien naisten joukosta, antama ruusukoristetulipunaisista tuoksuvista Intian ruusuista.

Jouduimme, sekin samoin mieto ilmaisu, kathak-tanssijoiden kanssa lavalle tanssimaan. Jouduimme, yllattaako tama enaa ketaan, muutaman paikallisen tv-kanavan kuvattavaksi ja muutaman lehden kameraan. Pitaa ostaa paikalliset Kalkutan lehdet huomenna. Hulluttelevan holi-aloituksen kathak-tanssijoiden kanssa tehtyamme saimme me mukaan kaapatut turistit poistua lavalta ja upea kathak-ohjelma alkoi. Professori Amita Dutta Kalkutan yliopistosta oli treenannut taman ryhman. Varikasta, taitavaa, ihanaa!

Jouduimme, kuinka ollakaan, aikaisemmin paivalla bengalirenesanssikirjalijan, nobelisti Rabindhranath Tagoren havelissa ( suuri perintokartano) kansallisen tv-kanavaan haastatteluun.

Mista olette, voinko kysya? from Finland. Haastattelija ihasteli ajatusta, from Finland ja pyoritteli intialaiseen tapaan vikkelasti silmiaan ja ja keikutti hyvaksyvan innokkaasti paataan puolelta toiselle, edelleen siihen intialaiseen elavaiseen tapaan, jonka haluaisin osata hyvin. (Pakistanissa tapa on sama, se on niin yksinkertainen ja kuittenkin niin vaikea kaikauttaa oikein).

Liikkeen voi tehda hienovaraisemminkin naama peruslukemilla, ja silloin se vaikuttaisi olevan aivan meikalaisen "ei" , mutta ei ole, se tarkoittaa  niin on, aivan, ehka, voi olla...eika  takaa sita, etta paan kiepauttaja ymmarsi mihin vastasi...no, nama ovat niita pienia suuria kultuurimerkkeja, joiden hallitsemiseen tarvitaan viikkoja, vuosia.


Mita ajattelette Rabindhranath Tagoresta? Han on suuri intialainen filosofi, joka puhuu uskontojen harmoniasta. Toivoisin, etta hanen ajatuksensa luettaisiin ja toteutettaisiin tana paivana, koska Intiassa on yha niin paljon eriarvoisuutta.

Osaatteko nimeta hanen kirjojaan? En, mutta olen lukenut hanen teoksiaan ja novelleja, joissa han puhuu naisten asemasta. Tagore oli aikaansa edella.

Jotain tahan tapaan, aivan valmistelematta jouduin sanomaan. Tagoren isan rakennuttama haveli (suuren varakkaan perheen suuri talo, ei nyt palatsi, mutta viehkea jarkeva tyypillinen oppineen perheen asumus, jossa paljon kaytavia, viileita korkeita huoneita puukoristein  ja marmorilattioin eri perhekunnille avaran sisapihan ymparilla. Tagore rakensi havelin yhteyteen myos yliopiston, joka siella toimii tanakin paivana. Talla viikolla on kulunut 150 vuotta Tagoren syntymasta.

Museon ja matkailuvaen holi-iltana (Myos vasant utsaav) siteerattiin usein Tagoren ajatuksia  ja tanssien laulunsanat olivat melkein kaikki Tagoren runoja. Kevaasta, rakkaudesta, ilosta, vareista, Krishnan ja Radhan flirttailusta ja leikeista: kuulethan nyt laulavat linnut kevaasta ja kukat avaavat varikkaat nuppunsa, avaa sinakin sydamesi kevaalle. 

Radha laulaa: Jos sieluni vari on sama kuin Krishnan, keltainen ja saan koskettaa Krisnaa samalla varilla, olen alati lahella Krishnaa, sielumme laulavat samaa laulua.

Nama kaksi turistia vain luulivat jo kesan alkaneen taalla, silla lampotilat ovat varjossa +34C , ilma tavattoman kostea, eika pilvia paljoa nay. Huomasin kuitenkin, etta frangipani oli aloittamassa kukintansa Tagoren havelin pihalla.

Muistan edesmenneen ihanan kirjoja rakastavan anoppini, muslimin, joka luki Tagoren, hindun,  teoksia ja arvosti tata todella korkealle. Olihan anopin aikana Intian niemimaa yksi ja sama valtio ja Tagore kaikkien kunnioittama meidan taata Sillanpaan tapaan. Miksi nyt niin paljon uskonnon aiheuttamia erimielisyyksia?

"Hyväile silmilläsi värejä,


jotka kareilevat kauneuden virrassa,

on turha yrittää ottaa niitä kiinni.

Intohimosi ajaa takaa pelkkää varjoa..."-R.Tagore

Kalkutan kadut

Kalkutta.Mother Teresa ja katulapset. Rabindhranat Tagore. Kaksi asiaa, jotka mielessani kuuluivat Kalkuttaan. Tagoreen en ehtinyt viela tutustua, huomenna aion menna hanen kotimuseoonsa ja sen yhteydessa olevaan yliopistoon. Tagore on ensimmainen Aasiassa kirjallisuuden Nobelin saanut kirjailija, lauluntekija, filosifi.

Sen sijaan Mother Teresan Kalkutta on lasna joka askeleella. Intiassa on koyhyytta kaikkialla, paljon Delhissa, enemman Chennaissa ja viela rutkasti enemman Kalkutassa. Kaikki aistini ovat liiankin ylikuumenneet nakemaan ihmisia kaduilla, lapsia kerjaamassa, aiti vauva lanteillaan epatoivoisen sinnikkaasti toistamassa lausettaan "baby no milk morning, please maa'am, baby no milk morning, milk powder, please, baby no milk..."  kasi ojennettuna.

Kaupunki on niin valtava, etten tieda loydammeko parissa paivassa Mother Teresan perustamia paikkoja, niista ei kerrota turistioppaissa. Mother Teresa on saanut patsaan kaupungin paraatikadun Park Streetin varrelle, Siella on McDonalds, jossa parempiosaiset kaupunkilaiset kayvat syomassa ja pitamassa lastenkutsuja. Park Street ei juuri poikkea Intian muiden isojen kaupunkien paraatikaduista, merkkikauppoja, parhaat methai-kaupat, kalleimmat kahvilat ja hotellit sen varrella.. Heti sivukaduille leviavat mista tahansa materiaalista kyhatyt katukojut, seka kadulla asujat.

Joistakin katuyrittajista tuli vahan hyva mielikin: sievassa sinisessa kojussaan silitti nuori mies suurta pinoa vaatteita. Tai laudanpatkalla istui mies, kaulitsi chapatteja ja paistoi niita siina tuoreena myytavaksi. Naihin bisneksiin ei juuri suurta paaomaa tarvittu. Paivan chapatti-leivan myynnilla saa lisaa atta-jauhoja seuraavan paivan leipaa varten ja siita toivottavasti jai perheellekin muutama rupia.

Kadulla, ihan kirjaimellisesti saa parranajon, bell purit, batata purit , hedelmia, kookospahkinan juotavaksi avattuna, hedelmia, sukkia, pyyheliinoja, lompakoita, sokeriruokomehua suoraan kuorituista ruokokepeista puristettuna. Postin edesta saa kirjekuoria, liimaa ja kaikenlaisia toimistotarvikeita. Usein istuu kadulla pahvinpalan tai sakin paalla suutari tai jos jonkilainen korjaajamestari, noista pienista tyokalusita tai koneista en ymmarra, niita on monenlaisia.

Hieman laajemmat kojut tarjoavat kojun toisella puolen penkkeja syojille, jalankulkijat kavelevat siita valista. Kojuissa onkin silloin tarjolla monta ruokalajia. jotka valmistetaan siina samalla kaasukeittimilla. Tiskari kyykkii kadulla ja pesee yleisesti kaytettyja metallisia laseja ja lautasia (taalla nakee myos palmunlehtia lautasena) ja perunankuorija saattaa istua kadunreunalla vati kadun puolella hoitamassavirkaansa.

Taalla nakyy vesipumppuja kadun varrella ja niista nayttavat ottavan veden niin katukauppiaat kuin kadulla asujatkin. Aamulla lahtiessamme ennen yhdeksaa liikkelle, moni kadun asukki nosteli amparilla vetta niskaansa, toinen saippuoi ja kolmas saattoi olla jo kuivailemassa. Myohemmin paivalla saapuvat kotirouvat,ehka myos asunnoistaan kuin kadulta, pesemaan pyykkiaan vesipumppujen luo.

Chennaista Kalkuttaan:missa on pienia valkoisia puuvillamekkosia vanhassa kaupassa.

Aistit ovat niin yliannostetut; hajuja, enimmakseen loyhkaa, savua, pakokaasuja, liikennetta, metelia, ihmisia, koyhyytta, surullisuutta, etta haluan puhua hetken aivan jostain muusta, sievasta, valkoisesta, rakkaistani ja Aishan ja Meksun tulevasta  vauvasta.

Vauva ja Aisha voivat hyvin. Koska nain unta, etta tulossa on enon nakoinen pieni Frans, ajattelin kuitenkin, silta varalta etta Frans on pienoinen suloinen neitivauva, etta muutama asu neiti-Fransille pitaa hankkia. Milta neitivauva-Fransista tuntuisi, jos hanelle kerrottaisiin, etta tuleva mummo vaan osteli Intian matkallaan poikavauva-Fransille vaatteita. Mutta enneuni vauvasta oli huikea  enneuni ja suurimmalta osataan se on totta jo nyt. Tarkoitan sanoa, etta tottakai on ihanaa, on tuleva vauva kumpi vaan! Olisihan ihanaa ostella mekkosia enemmankin. Aisha itse ei ollut mekko- tai prinsessatytto. Yksi sailynyt on Aishan suosikki, mekko jossa on jalkapalloilijan kuvia, muutama  rimpsu helmassa kylla.

Sattuikin asken  hotellin kadulla eteen pieni vanhanaikainen ruskein puukalustein varustettu kauppa, jossa myytiin kasin kirjailtuja poytaliinoja ja pienia valkoisia ohuenohuesta puuvillasta tehtyja mekkoja. Valitsin kaksi kokoa, taisi olla 12 ja 14..etta varmasti on sopiva Austalian kuuman kesan tullen edes jompikumpi. Toisessa on pienen tyton kuvia ja toisessa kanaset. Miehusta on sellaisella kokoonrypyttamistekniikalla varillisin langoin tehty.

Aisha olikin asken gmailin netissa ja juttelimme, Sakukin tuli linjalle, mutta yhteys katkesi. Taalla Kalkutan nettikahvilassa yhteys ei ole kovin hyva.

Kavellessamme nain pienen juuri kavelemaan oppineen vauvelin kadulla, sisko piti hellasti kadesta vaappuvaa sisarustaan. Vauvalla oli vain naru vyotaisten ymparilla Eihan taalla vaatteita tosin tarvitsekaan. Sisko pysahtyi pienen kadunvarteen kyhatyn katoksen luo ja kumartui hoitamaan kahta siella olevaa kanaa,  vauva tiukasti toisessa kadessa.

Kanakatoksen vierassa nain heidan kotinsa, kadulle kyhatun majantapaisen, jonka vierella keittotavaroita ja joitain vaatenyttyja.