Kiinan matka 3. Aamukävelyllä kalasatamassa Keltaisen meren rannalla

Tuhat vuotta sitten? Ehkä kauemminkin on näillä rannoilla kalastettu. Niinkuin kirjoitettu kirjallisuuskin on 3500 vuotta vanha,ja ihmiset ovat asuneet Keltaisen meren rannalla kaiketi kauemminkin, kuvittelen rannalla kävellessäni, että nämä kalastajat ovat kalastelleet sukupolvet toisensa perään samoilla kala-apajilla. Kaloja, katkarapuja, ja muita mitä ihmeellisempiä mereneläviä ihmettelen melkein joka aamu aamukävelyllä kun kalastajat ovat tuoneet saaliinsa ja perheen muut jäsenet laitelleet ne myyntipöydille rantatörmälle. Aurinkoiset aamut ovat ihania, juuri silloin nousee aurinko kimaltelemaan meren yllä ja pieni pakkanen virkistää. Joku paatti putputtaa hiljalleen ohi ankkuroitten paattien, jotka näkyvät rannan etäisyydeltä vain mustina varjokuvina. En ole nähnyt suurempia laineita, kevyttä liplatusta, jonka rannan jokuset vuorenhuipun näköiset teräväkärkiset pikkunyppylät aiheuttavat veden pärskymistä. Paatti saattaa tuoda ison ämpärillisen merilevää. Samalla kun paatti tulee rantaviivalle, vaimo tai tytär pinkissä huivissaan ja pinkkiruudullinen työesiliina topatun talvitakin päällä hakee nopsasti saaliin, ja vie sen samantien myyntipöydälle. Joku muu perheenjäsen, tytötkin näyttävät tekevän raskaampiakin töitä, on valmiiksi kuljettanut vinssinarun rannalle, kiinnittää sen kokkaan ja samantien paatti hinautuu rantahiekalle. Luulin aluksi, että rannalla on pois heitettäviä koneenraakkineita, noita vinssikoneita, mutta ei, ne toimivat hienosti. Samoin luulin, että ylemmäs rannalle vedetyt paatit ovat työnsä tehneet, mutta sitten huomasin, että meressä liikkuvat paatit ovat aivan yhtä hyvin iän ja merenkäynnin kuluttamia, jo niissä näkee rappion merkit...mutta niin niitä käytetään varmaankin viimeiseen hengenvetoon asti. Pojat paatista huutelevat ”ni hao” tervehdyksen ja ovat iloisina poseeramassa kuvaan. Paattien takaa alkavat silmänkantamattomiin kauniit säännölliset kaaret täplittää meren pintaa, kalaverkkojen vihreät pallot. Tiedän, että ne ovat lasia, koska niitä on kasattu muutamaan isoon säännölliseen kasaan, varapalloja narutettuina. Olemme jo kokeilleet karppia, joka on halvin kala saatavilla. Se esiintyy monissa kiinalaisissa vanhoissa maisemamaalauksissa. Aika varoen sitä pitää ruotojen kanssa syödä, mutta ei ole suomalaiselle hankala, jos kalasta pitää. Karpin liha on erinomaista. Toinen kokeilemamme kalalaji on pomfretti, Joka taas on kalliimmasta päästä, se onkin napakkalihainen, vähäruotoinen herkkukala. Jos karppi maksoi 10 yuania (noin 0,80 senttiä kilo), pomfretti oli 60 yuania kilo ( 4,50 e kilo). Pomfretti näkyi olevan kolmasosan halvempaa kaupungin marketissa. Kalasatamassa kala on takuulla tuoretta, mutta ehkä hinnassa osaamme vähän tinkiä seuraavalla kerralla. Täällä näyttää olevan aika kiinteät hinnat, sillä Pekingin kaltainen turistipaikka ei Dalianin seutu ole. Taksit saattavat pyytää ylihintaa. Kun taksan tietää, kannattaa heti kysyä, sopiiko summa. Kysyimme Sakun tutulta maksoimmeko ylihintaa katkaravuista, mutta hän sanoi, että hinta oli ok. Upeita suuria katkarapuja ostimme ”annoksen”, sillä useat lajit oli laitettu annoslautasille valmiiksi ja siten hinta oli valmis. Lautasellinen kyllä mitataan ennen pussiin sujauttamista ja huomasin kiinalaistenkin tarkkaan katsovan painon. Noin 20 suurta katkarapua, noin 1,5 kg maksoi 100 yania eli (12,50 e...noin 8,30 e kilo). Hinta tuntuu täkäläisittäin ja paikallisille korkealta, mutta minulle matkalaiselle ...voi reilusti ostaa..ja Sakunkin suurta herkkua. Vielä on monta merenelävää tutkimatta ja maistamatta.