Kiinalaista musiikkia videopalkistani

Kuuman päivän voi viettää tietsikan ääressä. Liike on minimaalinen, sormia vain liikuttelen, eikä tarvitse pukeutua. Niinpä tutkin blogin uusia ominaisuuksia ja löysin videopalkin. Sain siihen jotenkuten kiinalaista musiikkia,  mutta vielä en tiedä miten saan siihen valittua jotain itse. Aluksi kone antoi omat musiikkinsa enkä tiedä miten sain ne muutettua, jotenkin vain yks kaks onnistui hakusanalla kiinalainen musiikki. Voiko joku lukija neuvoa miten saan itse valitsemani kappaleet tuohon palkkiin?

Opettelin uudelleen linkkien laittamisen, se oli jo melkein unohtunut. Etsin Sakulle tietoja Kiinan viisumeista ja olin siinä uskossa, että olin tiedot jo linkittänyt. Nyt on.

Blogielämäni alussa Aisha neuvoi minua noissa gadgeteissä; eihän se gadget (suomeksi vehje) terminä sanonut minulle yhtään mitään. Mistä ne kaikki oppii...minulla on osaavainen tytär Australiassa ja sitten me chatissa yhdessä opeteltiin näitä lisäjuttuja. Löysin myös uuden jujun, palkin, jossa sa hakemalla esille jotain tiettyä asiaa koskevat blogikirjoitukseni.

Illalla uimaan. Taitaa olla viimeinen yli kolmenkympin päivä, yöllä luvataan sadetta ja ukkosta. Ensi viikolla on vain alle kolmenkympin ilmoja.

Äsken soitti sen alkuperäisen ja aidon siperian-kiinanmatkan kumppani ja ehdotti joulun tienoissa
matkaa seuduille Burma, Vietnam....no, ehdotus tuli aika odottamatta! Mutta ei hullumpi idea. Kehittelin jo aikaisemmin tässä mielessäni, sikäli kun Saku sinne Kiinaan pääse Kelan pyristelyistä huolimatta, matkaa Kiinaan, ja Australiaan Aishan luo. Suunta on sama, täytyy vähän suunnitella.

Miten vielä saisin tähän blogitekstiin liitetyksi videon?

Tuleeko Dalian todeksi?

No mistä nyt on kiinni. Kelasta. Suomalaisesta byrokratiasta. Kela ei tahdo ymmärtää, ettei Kiinan yliopistoissa anneta tarkkoja lukukauden alkamis- ja lopettamispäivämääriä, joita Kela vaatii.
Saku on soittanut, selittänyt, lähettänyt perinpohjaisia selvityksiä. Nyt odotamme. Asunto pitäisi sanoa irti, viisumi anoa, Kelan opintotukipäätökset pitäisi saada ensin.

Tulee vain mieleen, että Kiinan yliopistoihin on varmasti mennyt joku muukin suomalainen opiskelija. Ero on ehkä siinä, että useimmat menevät vaihto-oppilaina, jolloin Kelankin etuudet on jo hankittu ja oppilaitos hoitaa byrokratian eikä Kela kysele ihan kaikkea perinpohjin.

Saku on hommannut kaiken alusta alkaen ihan itse. Eilen jo meinasi Sakulta usko loppua ja puhuin epätoivoisen pojan kanssa puhelimessa ja koetin keksiä jotakin lievittääkseni pohjatonta epätoivon tunnetta.

Mutta nyt vain odotellaan!

Dalian tulee todeksi

Sinne Keltaisen meren rannalle, lähelle Pohjois-Korean rajaa on poikani menossa opiskelemaan Dalianin lääketieteelliseen yliopistoon.  Kaiken paperityön onnistuminen ajoissa on jännittänyt meitä kaikkia! Nyt on aivan pienestä kiinni. Tai paremmin ei mistään, sillä eiköhän Kelan opintotukipäätös ole tulossa. Mutta kuitenkin, aina on pieni jännitys, että kaikki saadaan soviteltua ajoissa. Vielä lentojen varaus, asunnon irtisanominen ja luovutus...muutto. Ja Kela perää vielä tietoa lukukausien päivämääristä.

Näyttää siltä, että paras vaihtoehto, ja ehdottomasti halvin, on Aeroflotin reitti Pekingiin (alle 400 e) . Finnairilta saa joskus edullisia tarjouksia melkein samaan hintaa, normaalisti edestakainen Helsinki-Peking-Helsinki on noin 800 e. Sitten vielä junakyyti Pekingistä Dalianiin. Lentojakin on, mutta hinnakkaita suhteessa koko matkaan ja Kiinassa on mukavia luotijunia, jollaisessa itsekin matkustin.

Aisha on tehnyt jo säästöpossusuunnitelmat Dalianin matkaa varten Melbournesta. Minusta on kiva tunne, melkein tunnen kaupungin, kun vuosi sitten kävin siellä lähellä, meren toisella puolen Qinhuangdaossa...junalla vajaat tuhat kilometriä, kun joutuu kiertämään, laivalla menisi vikkelämmin. Ainakaan äidin mielessä ei ole huolen ripettäkään. Molemmat nuoret aikuiseni tulevat toimeen missä vain, ja molemmilla on paljon kokemusta eri puolilta maailmaa, jo syntymälahjanaan. Viisivuotiaina kaksoseni olivat käyneet jokaisella maapallonpuoliskolla ja jokaisella mantereella Etelämannerta lukuunottamatta.

Netissä kerrottiinkin, että nuo kaksi kaupunkia ovat samanoloiset, virkeät modernit kiinalaiset kaupungit saman meren vastarannoilla. Dalianista pääsee nopeasti Etelä-Koreaan, Japaniin...ja tietenkin Kiinan puoleiseen Mongoliaan, jota Sisä-Mongoliaksi (Inner Mongolia) sanotaan ja itse Mongoliaan. Mielessäni vilisee jo mahdollisuuksia!

Löysin netistä yhden ainoan suomalaisen tekemän matkakertomuksen Dalianista.  Opiskelija vietti siellä vuoden kiinankieltä opiskellen.

Dalianin alueella on muuten Kiinan muurin päätepiste.

Tässä muutama kuva viime vuoden matkaltani Keltaisen meren rannalta Qinhuangdaosta, sieltä vastakkaiselta rannalta Dalianista  katsottuna.

Wikipedia kertoo Dalianista tässä.

DaliaXpat on sivusto, jota ylläpitävät Dalianissa asuvat ulkomaalaiset. Paljon käytännön asioita tässä linkissä.

Junalippu luotijunalla Peking-Qinhuangdao, samalla radalla jatketaan Dalianiin.

....ja vielä merenrannalla on kaikenlaisia ihania mereneläviä tarjolla...niitä syömme...ehkä emme ihan kaikkea ole maistaneet...kuka tietää mitä nämä palleroiset ovat, tai nuo mustat cowboy-taskut!

Aapon juhannuskala

Taimenpoikanen vedessä polski

Aapo sen nappas

pappa sen putsas

entäs sitten?

savustetaan!

entäs sitten?

ihastellaan!

Aapo sen napsi ja kapsi

olipas maukas se Aapon juhannuskala

kaikille riitti pieni maistipala

Juhannusyö on juuri nyt hetken pimeä

Kello on nyt 0.44 juhannusyönä. Moneltakohan aurinko nousee. Istuin pihakiikussa vähän aikaisemmin,  kun lännessä aurinko vielä valaisi taivaan, idästä vyöryi mustia pilviä. Kello 22.40 otin valokuvia, sitten nopeasti kiitävät pilvet saavuttivat pihan eikä kuvia voinut ottaa ilman salamaa. Muutamassa minuutissa oli taas valoisa kesäyö.

Petyin sateeseen, odotin, että se kastelisi puutarhan kunnolla. Kiikun kattoon juuri hetken ropisi. Kiersin puutarhaa, lehdillä oli sentään pisaroita, saivathan kasvit jotain ravinnokseen, vaikka maa ei juuri kastunut.

Sitä enne istuimme naapurin pihalla, ison vaahteran alla. Ystäväni lähtivät tanssimaan. Milloin viimeksi olen käynyt tanssimassa? En muista,  en lähtenyt tälläkään kertaa.

Aioin ajaa pyörällä rannalle katsomaan kokkoa, mutta en mennytkään. Pihalla oli rauhallista. Ennen sadetta puutarhan värit olivat kauniin selkeät ja paikallaan.

Our life line to Melbourne...Helsinki...Tirilä...Dalian

I opened the net  today and there were two of my darlings chatting on gmail together, one in Melbourne and one in Helsinki, when I joined them I remembered, the sauna ladies of Myllymäki talked about 4-5 women talking at the same time on skype. I sharpened my ears; that I did not know yet! About twenty women sitting there red and naked from head to toe, that was a new line of sauna discussions among gardening, children, husbands, excessive job demands, cures for arthritis, and other joys of life.

Yes, I thought, should work for us. Saku quickly found out how to proceed. Somehow we all had thought that conference calls might not be free and might need additional equipment. Two seconds and the three of us were online, my babies and me, first time ever! We have been using skype for more than a year and talking in turns, now this! Like Aisha said, this is an adorable (hellyyttävä) new invention, perfect for us. And Elvira in Melbourne, half  Finn who visited the sauna and had a dip in the lake 2,5 times, says that the sauna ladies know the answer to about everything. Yes!

Our news this time were happy as anything; yesterday Saku got acceptance by email form a medical faculty of a university in Dalian, China. If - and hope it will - all paperwork goes fine, he will leave for China by September. And Aisha has completed the term with a possibility to get straight A`s. Now she has the short winter break at the LaTrobe University...about 3 weeks. Meksu is still finishing his EU essay before his break starts. All in all, happy news. Then, someone might ask; daughter in Australia and son in China, how do you like it? I keep in mind that I left for Australia in times when we did not a telephone at home. Communication is easy compared to that, the word has become small - a true little cliche. Why, I love the global touch my children have inherited!

Where is Dalian? It is a modern Chinese seaside city not far from North Korea, where a peninsula juts into the Ylellow sea. We had a swim on the opposite shore last year in September in Quang...dao...these Chinese names sound like one another....just now I notice I write in English...wonder how that happened. Well, I let it be and I leave this post in English. Perhaps I am still in Aussie mood after the family telephone call to Melbourne, although we spoke in Finnish, of course.

Aisha already googled the map of Dalian and opened the route instructions there. Okay, it was a long and detailed drive through Australia and then; kayak across to China  the Pacific Ocean! Only 5000 odd kilometres. Aisha is already planning her trip to see the twin brother. Perhaps she will take the airplane instead of the land and sea route.

Definitely, I will visit Dalian, too. But he has not gone there yet.... We are all excited! For him to get into medical college, for us a chance to visit him there.

Here, the shores of the Yellow Sea, opposite to Dalian.

Suomalais-ugrilainen museo Nizhni Novgorodissa

Etsin netistä suomeksi ja englanniksi jotain tietoa suomalais-ugrilaisesta ulkoilmamuseosta, joka sijaitsee Nizhni Novgorodissa (engl. Nizhny Novgorod) mordvalaisten asuinalueella. N.N on 1220 perustettu vauras kauppakaupunki, jonka upeita näkymiä Volgan ja Oka-joen liittymäkohtaan olen tallentanut edellisessä postauksessa. Mordvalaisia asuu edelleen tuolla Oka-joen rannoilla.  Missä vain kuljimme, ihmiset tuntuivat olevan hyvin tietoisia heimohistoriastamme ja puhuivat siitä mielellään. Toinen pysähdyskaupunkimme Perm Uralin juurella isännöi ja emännöi joka vuosi suomalais-ugrilaisia festivaaleja. Ne ovat elokuun alussa (tai juuri heinä-elokuun vaihteessa muistaakseni), ja tietämättöminä tulimme sinne juuri liian myöhään.

Museo sijaitsee puolen tunnin bussimatkan päässä läpi esikaupunkialueiden. Bussimatka sinänsä oli jännittävä elämys Venäjän arkisesta asumisesta klassisen vanhan keskustan lisäksi. Ikkunoita, akkunoita ja kosmoskukkia, reheviä puutarhoja, sellaisia vanhanaikaisia pihoja, jotka itsekin muistan ajoilta ennen yletöntä ruohonleikkuumaniaa. Työntekijät museoalueella selittivät, että rahaa tarvittaisiin korjauksiin. Jotkut rakennukset olivat jo osittain luhistuneet. Ajan kanssa ja jonkun venäjäntaitajan kanssa käyn läpi kyltit, joita minun kielitaidollani ei kannattanut ruveta lukemaan. Esitteitä siellä ei ollut muuten. Valokuvaamislupa maksoi 50 tuplaa (päälle euron). Kassaa hoiti vanha hienostunut rouva klassisessa mekossaan ja frisyyrissään.

Mutta miten tuttuja tupia ja esineitä museossa olikaan.

Tässä ensiksi bussipysäkin kyltti aikatauluineen Tselokovski Khutoriin, päätepysäkille asti. Sitä etsiessä meillä meni aikaa! Kysyessämme neuvottiiin, tuon kulman taa, tuonne päin...mutta emme oikein etsintämatkan pituutta arvanneet. Se on tarkalleen oopperateatterin vastapäätä.