Jekaterinburg 10.11.2009

1. Kaupungilla

2. Talomuotia

3. Kamerakauppa viimeisen paalle, myyjapoika ei ymmmatanyt englantia, mutta kun sanoin memory stick, vei heti runsaan valikoiman aareen ja katsoi kamerani muistikortin, aaah, Panasonic.

4. Asemahalli kuin palatsi

5. Jekaterinburgin upea asema 10.8.2009, yksi paiva Venajan Klondykessa. Menoa ja kiiltoa riitti!

Kalleellaan olevan hirsimokit ja pilvenpiirtajat, mietteita siita sun tasta

Kuva hotellimme ikkunasta Nizni Novgorodissa

Volga alueen suomalais-ugrilainen ulkomuseo, Nizni Novgorod

Museon rakennuksia

Museon rakennukset hajoavat, uskoisin etta varojen puutteesta

Volga

Nizni Novgorodissa

Neuvostoajan arkkitehtuuria

Sain joitakin kuvia ladattuja, mutta valilla taytyy kirjata tamaan pitkalla ratikka ja bussiretkella miettimiani asioita, joita talla hetkella on tullut matkamme tiimoilta. Muuten nama mietelmat voivat unohtua ja saattavat muuttuakin, siksi haluan ne nyt kirjatuksi,

Mita mahtuukaan pohjoisen Uralin kallellaan olevan mustahirsisen mokin ja Moskovan sinisena valkehtivan lasiseinaisen liikekeskuksen valiin?

Sinne voi sijoittaa Taiga-nimisen pienen kaupungin (erotuksena taigasta, havumetsasta siis).
Ajoimme sinne eilen elektriskalla (paikallisjuna) yhden aikavyohykkeen yli, vajaat sata kilometria. Ostimme vadelmia babushkalta, joka moi vihanneksia ja mannynpahkinoita (pine nuts) kivisella tienkaiteella muhkuraisen tien vierella. Istuimme pitkien Pietaryrttien katveeseen huomataksemme hetken paasta, etta sininen ovi vei sairaalan jollekin osastolle.

Taigassa oli muutama ns. ostoskeskus, targovnie tsentr, sisalla saattoi sitten olla kolme vaatimatonta osastoa, kukkia, kemikaaliotavaraa ja vaateosasto. Katso edellisia postauksia, miksi menimme yleensa Taigaan.

Taigassa on mahtipontinen 1800-luvun asema ja ainakin kiskoparia. Suuri risteysasema siis, josta kulkee lapi puutavaraa, oljya, kivihiilta pitkissa junaletkoissa. Mine raha jaa, ei ainakaan Taigan kuoppaisille teille.Venaja on laaja ja rikas luonnonvarojen suhteen. Nyt tajuaa sen mielettoman laajuuden ja tutkimattomat rikkaudet.

Venajalle mahtuu rikastuva pieni ylaluokka, joiden kodit ovat suuria linnakkeita parhaimmillaan joihin rouva tuilaa turkikset ja ranskalaiset viinit kaupasta kotiinkuljetettuna. Sinne mahtuu elakelaisjoukko, joka aamuvarhaisella nousi elektriskaan, babushkoilla amparit sienien keruuta varten, papoilla onkivehkeet repussa.

Sinne mahtuu Omskissa suorana aanitetty Radio Russian elokuvamusiikin konsertti, jonne sain liput. Koko affaari oli pukuineen, klassisen musiikin soittimineen upea ja upeassa urkusalissa, viimesen paalle reustautroituna,

Venajaa on vieressani istunut erittain hyvin pukeutunut ja hillitysti meikattu vanha rouva, joka konsertin paatyttya yllattaen halasi minua ja sanoi harkitun mietitylla auttavalla englannilla: I love you when you like our music. Rakastan sinua, koska pidat musiikistamme. Meidan musiikkimme, meidan Venaja,,,sen tuntee usein ihmisten sanovan, vaikkei aaneen.

Sinne mahtuu viela ne monet pienet ja vahan isommat Venajan liput, jotka liehuvat talojen tornikkeissa, virastojen katoilla ja kallellaan olevan mokin kallellaan olevissa portinpielissa.

Tahan asti olemme paasseet melko pitkalle Venajan lapi Aasian puolelle. Katsoin kartalta, olemme jo Intiasta suoraan pohjoiseen, Pakistan on jo jaanyt.

Tata miettiessani tuli pari Mongolialaista aamiaiselle. Taalla ei juuri muita kuin meikalaisen nakoisia venalaisia nay. Suuurin osa hukkuisi Helsingin vilinaan vaatteineen sellaisenaan. Joitakin uzbekkeja, joitakin harvoja vahan alempaa kuten Kazanistakin, Sita ihmettelen ja yritan muistaa Venajan muodostumisen historiaa, miten ovatkin tyontyneet tanne asti niin puhtaasti.
Venajan historiankirjoitus sanoo nykyisin, etta venalaiset ovat slaavien ja suomalais-ugrilaisten sekoitus ajan saatossa, Niinpa niin, mielenkiintoista katsoa asiaa meidan suomalaisten kannalta.

Takaisin yleisnakymaan, eurooppalaiseen yleisnakymaan.
Nuoret pukeutuvat aivan samoin kuin missa tahansa. Jopa Taigan kaukausilla kaduilla. Muutamat ruusuhuivit vilahtavat. Rokkikonsertti illalla puistossa, jossa ohimennessani katselin oli nuorten huimaa globaalisuutta, Samoja "uniformuja" tai huimia yksilollisia artsy-tyyyppeja.
Kuvia oin tulossa!

Suurien kaupunkien yleisilme on modernin eurooppalainen. Onhn kultuuurin osalta katsottu taalla aina Eurooppaan, vuosisatoja, Neuvostoliiton aikana yksilollinen ajattelu ehka sai vauhtia juuri sen takia, ettei se olllut sallittua ja putkahti esiin heti kun mahdollista, eurooppalaisin nakokulmin, Olenkohan oikeassa?

Venalaiset tunnetusti rakastavat kulttuuria ja se nakyy. Nytv vaalitaan kaikkea historiaa uudella innolla.

Politiikasta sen enempaa, on aika mahdoton ajatella, etta Putin pitaa maan kasassa. Miten ihmeessa?

Oma lukunsa ja ajatuksensa on retkemme pohjoiselle Uralille. Naimme paljon hylatyn nakoisia tehtaita. Paljon luhistumaisillaan olevia hirsitaloja. Rapistuneita betonitaloja neuvostoajoilta.
Raha luonnonvaroista ei ole valunut kaikkialle, vain Moskovaan ja Pietariin etupaassa, ne ovat aivan eri maailmasta kuin muu Venaja, Tosin muutkin suuret kaupungit nayttavat vaurailta paallisin puolin, Olemme yrittaneet kysya keskipalkkoja, ja saaneet 11000 ruplasta 30 000 ruplaan.
Selvasti nakyy, etta kaikilla ei ole varaa meidan mielestamme halpoihin tavaroihin, tai talonsa korjaamiseen. Kaikki liikeneva kaytetaan paikkaamiseen. Olemme kysyneet mita mielta ihmiset ovat erosta neuvostoaikoihin ja nyt ymmarran niitakin, jotka sanovat, etta silloin oli paremmin. Kasitan, etta silloin elakelaisilla ja lapsiperheilla olivat perusasiat selkeammat ja turvatut. Nyt moni jaa jalkoihin.

Tama valtava maa on laittanut kasitykseni maapallosta ihan uuteen uskoon, maantieteellisesti ja yhteiskunnallisesti.

Tietylla tavalla olemme olleet positiivisesti yllattyneita miten helppoa taalla on ollut matkustella pienehkon kielitaidon turvin. Kaikkea todella saa. Enemman kuin Suomessa, rahalla.

Elintasoerot ovat samantapaisia kuin Pakistanissa tai Intiassa, Muutamat rikkaat ja paljon vaatimatonta peruselamista. Perhe on tarkea sosiaalisen verkoston pitamiseksi kasassa. Lapset tuntuvat olevan kaikki kaikessa.

Kerjalaisia ei juuri nay, muutamat vanhukset istuvat hiljaa ja vaatimatta kirkon lahettyvilla.
Tanaan ajelin ratikalla ja paadyin kavelemaan soratieta katsellen noita aikoinaan ihania puutaloja, joissa ehka yhden ikkunan pielet oli maalattu vihrealla. Osa seinasta repsotti, katto tuntui kaatuvan milla hetkella hyvansa yhteen kasaan siihen pihalle. Pihalla saattoi olla muutama kukka autonrenkaassa, ruosteinenne kiikku ja lapset juoksivat tai pyorailivat latakkoisessa pihassa,.

Yhtakkia avautui nakyma, joka ylittaa hurjimmatkin Aurinkolahden talot. Korkealle maelle oli rakennettu 14-kerroksisia hulppeita taloja. Rikkaiden lahio. Lasten leikkipaikkoja oli joka pihassa ja ne olivat runsaita, erikoisia. Mersut viipottivat pihoille, Keskella supermarket, joka kelpaisi stokkallekin, Teita tehtiin ja suuria istutusalueita valmisteltiin, kaikki viimeisen paalle.

Menin supermarkettiin ja yritin sanakirjan avulla selvittaa miten saamamme makoisa puuroryyni kirjoitetaan, katselin rauhassa kaikkea, mutta ostin mehun ja sushkapussin (ihanat pikkurinkelit), Kassalla johtaja oli vastassa ja pyysi aukaisemaan kassin, Menni, en uskaltanut siella otttaa kuvia kaupasta, sen fiilis oli jo alusta sellainen. Mika lie outo mummeli hypistelemassa suklaita (en voinut ostaa koska ulkona +25 C), tuumasivat.

Samalla reissulla poikkesin markkinoille, samaa tavaraa kuin Hakaniemen markkinoillakin....vaatteet ja myyjat etupaassa Kiinasta, Hienot tavaratalot ovat melkein tyhjillaan, lieneeko laman vaikutusta, nain sanotaan. Kaikki markkinapaikat vaatimattomine puitteineen ovat taynna ja kadunkulmissa kay melonikauppa. Kirsikoita, kantttarelleja ja kaikenlaisia sienia myos.

Nyt nettiaika loppuu...

Babuskat virkkaa pientareella Mennille

Tein sattumaratikkamatkan ja kavellessani, katsellessani osui eteeni kaksi iloista baabuskaa pari kirkkaanvarista kappaletta levitettyna kaiteelle. Ahaa, selvisi lahestyessani. Babushka-nelioita.

Tama on siis erikoisviesti sinne Melbourneen....granny square Mennikilleni.

Ne olivat juuri sellaisia iloisenvarisia, mutta isoja, suuren sohvatyynyn kokoisia tai pyoreita.
Kerroin babushkoille huonon kielitaitoni ja mista olen ja sen sellaiset, kuvasin heita, josta ilahtuivat ja puheta tuli. Mina nyokyttelin.

Ostin sen sinulle. Saat sitten jouluna. Laita muos Mongolian australialaisten kasityokerhon linkki....kuvat tulevat myohemmin.

nettiyhteyksista

Sainkin juuri edellisen muistikortin kopioitua taalla Netcafessa, Tomskissa. Siina ei ole viela naita. Ilahduin todella, silla pojat palvelevat kilpaa ja tama on paras netti koko matkan aikana. Meille kerrottiinkin, ettei Irkutskissa kannata haaveilla netista, siella on minimaaliset mahdollisuudet ja kallista, turistirysa se Baikal tuntuu olevan. Saimme eilen ensikaden tietoa kahdelta reppumatkalaiselta (suomalainen ja kanadalainen) jotka juuri sielta tulivat.

Tama netcafe maksaa 70 r. kahdesta tunnista, hotellissamme hyva nettiyhteys oli 100 r. tunnista. Kuvien siirtamisesta muistikortillepojat ottivat 7.50r. eli ei mitaan juuri, silla yksi euro on noin 40-44 ruplaa!

Mutta nyt kuvien pariin, vaikka kerrottavaa olisikin vaikka kuinka.

Tamaan vietin vahinkomatkaillen ymp'ri Tomskin seutua kukkuloita hautuumaalle ja kun olin ohittanut kaksi kertaa saman muistomerkin 2 tunnin istumisen jalkeen, tajusin, etta parasta hankkiutua takaisin kaupungille....ja ohitin muistomerkin viela kolmannen kerran.
Matka maksaa muuten 18-12 ruplaa valineesta riippuen, eli 20 senttia. Vaihtoa ei ole.
Olemme onnistuneet tunnistamaan muutaman kadun ja aukion nimen reitista auton, raitsikan kyljesta, etta osaa ottaa ooikean bussin. Olemme toki aivan keskustassa.

Kyrilliset aakkoset takuulla tulevat tarkkaan painetuksi aivoihin taman jalkeen! Ne kannattaa muuten opiskella, matkaa harkitsevainen lukijani.

Suukkosia ja tulipunaruusuja

Kadun kulmassa nuori mies osti kukanmyyjamummolta ruusut. Antoi ne tytollensa. Sai pitkan suudelman ja monta suukkosta. Odottelin ratikkaa siina nahdessani tuon herkan hetken. Se tapahtui 1800-luvun patsaan edessa, siinakin nuori mies ja nainen kavelylla herkasti kuvattuna.

Patsaita on hauska bongata,
ja ihmisia niiden ymparilla

Ihania yllattavia patsaita harrastetaan taalla kaikissa kaupungeissa. Omskissa tullessamme tienalitustunnelista putkahti eteemme pronssinen mies viemariaukosta. Hauskoja patsaita on useissa paikoissa. Puistonpenkilla rento mies hattu kallellaan lukemassa sanomalehtea. Tai tytto istumassa, tai rehti talonpoika perinteisin vermeineen kadunkulmassa. Kaikkien patsaiden edessa valokuvataan.

Monta kertaa oikein jonotetaan kuvausvuoroa. Minakin otin kadesta tuhtia talonpoikaa, jonka pronssinen kasi oli kulunut kullanvariseksi kadessapitamisista.

Leninin patsas on joka paikassa, Yleensa vain se yksi per kaupunki, muut on korjattu jonnekin patsaiden hautuumaille.

Kukkia myydaan joka kulmassa ja paljon nakee miehia kukkapuskan kanssa, usein ne ovat juuri hurjan pitkavartisia tummanpunaisia ruusuja. Kukkapuskat ovat komeita.

Pihoilla on vaaatimattomissakin nurkissa kukkia kasvamassa, silkkikukkia, gladioluksia, daalioita, kultapalloja, niita meidankin perinteisia lajikkeita. Perunapellon kulmalla on usein kukkia ja perunapellon lisaksi yleensa suuret tillipehkot. Rosamundaa nakyi markkinoilla...

Olenkohan kertonut taman aikaisemmin...no ei se mitaan.

Hengastyttaa Tomskissa

Nettiaika meni lapsukaiseni kanssa chatissa, mika oli ihanaa, eka kerta matkan aikana. Sakulta tuli tekstari kun pyysin kuittaamaan viestin: kuitti. Aidin sydamelle on hyva tietaa valilla miten hanen lapsensa ympari maailmaa voivat. Kaikki hyvin siis.

Aika on rajallista (myos nettiaika) ja hengastyttaa. Pikapikaa taman paivan ajatuksia.

Tomsk Tom-joen varrella esittelee yha ihanuuksiaan. Paatimme olla taalla keskiviikkoon asti.

Siis 4 yota. Olimme jokiristeilylla keskipaivan kuumuudessa, aurinko paistoi niinkuin vain Siperian aurinko voi, kuumasti. Ihmiset keveissa kesavaatteissaan, nuoret vielakin keveimmissa.
Emme voineet kulkea ohi ihanien kebabikojujen rannan toyraalla. Ja ihania hiililta suoraan olivat kanakebabimme.

Otimme vaaran johdinauton ja teimme siis yllatysretken teollisuusalueella ja sitten vaatimattomammalle omakotialueelle, Tekee hyvaa nahda muutakin kuin tsaarinaikaisia upeita rakennuksia ja viimeiseen asti siloteltuja puistoja keskustassa...niita talla on restauroitu mielettoman upeiksi paljon.

Tomskissa on 5 yliopistoa ja ne ovat kuuluja akateemisista saavutuksistaan. Taalla nakyykin kultturelli ilmapiiri. Kirjastoja, vanhoja yliopiston rakennuksia, keskusaukion Tomskin valtiollisen filharmoniaorkesterin upea konsertti konserttitalon portailla, eri ohjelmalla kuin eilen. Huomennakin on, koetamme ehtia sinne.

Kavely kaupungin paavaylalla on yhta ihastelua, ulitsa Lenina, siis Lenin-katu on jokaisessa kaupungissa kuin myos Lenin-aukio. Nauroimme kun keksimme etta Ulitsa Marksa on Marx-katu. Taivutusmuotoinen venalainen nimi ei heti auennut! Ohitimme Under Ground Jazz clubin tanne kavellessa, jossa live musiikki alkaa vasta syyskuussa.

Hotel Sputnik. Muutimme hotellin luksus-sviitista tavalliseen.Tullessamme ei ollut muuta vapaana.. Tamakin huone ja hotelli on siisteista siistin, viidelle huoneelle erillinen vessa ja kylppari ja jaakaappi kaytavalla. 8, kerros, nakymat huimat. Huoneessa tv ja vedenkeitin.
Kaikkea luksuksesta siisteihin neuvostoajan hotelleihin, gastinitsoihin on tarjolla. Kenenkaan ei tarvitse huolehtia siita, jos matkaa tanne ajattelee. Olemmehan mekin saaneet yhta lukuunottamatta haluamamme hotellin, yleensa Lonely Planetin suosittaman.

Nyt voimme hieman huoahtaa taalla 4 yota kun olemme. Tahti on ollut aika kiivas, muutaman yon, 5 ehka, olemme viettaneet junassa. Laskut menee sekaisin, paikat, valimatkat. Pidan kasin kirjaa edes jonkinlaisesta jarjestyksesta ja saatuani kuvat paikat loksahtavat oikeisiin jarjestyksiinsa. Ei tata kaikkea muuten muista!

Saammeko liput

Juna on aina kolkutellut sinne minne me haluamme, sellaiseen aikaan joka sopii meille.

Nyt tuli jo tenkkapoota. Nyt ei ollutkaan viela haluamaamme junaa. Nyt on jo otettava selvaa milloin juna Pekingiin kulkee (kerran viikossa vissiin) niin ettemme jaa jumiin jonnekin seuraaviin paikkoihin. Matkat pitenevat ja junat harvenevat. Moskovasta niita risteilee joka suuntiin ja tuo Moskovan seutu onkin vilkasta.

Onhan meilla reissaavilla rouvilla viela aikaa!

Tomskista Omskiin, eikun Omskista Tomskiin

Kaupunkien Omsk ja Tomsk valilla on 14 h tunnin junamatka.

Kysymme valilla toisiltamme, mista nyt oikein tulimme. Tai mihin meidan piti mennakaan.
Toinen alkuun sekava juttu on junien lahtokaika. Huolimatta mika on paikallinen aika, junat lahtevat moskovan ajassa ja KAIKKI asemalla tapahtuu moskovan ajasa. Ymmarretttavaa koko systeemin kannalta. Minulla on kello aina paikallisessa ajassa, kaverilla Moskovan ajassa, Nain emme onnistu niinkuin meinasi tapahtua, laskemaan aikaa vaikka vaaraan suuntaa. Ollaan oltu napakasti hyvissa ajoin joka junassa.

=Ai mika paiva tanaan on
- Perjantai
=Mista sa sen tiedat
-no kun sa sanoit eilen etta on torstai
=okei, kai se sitten on perjantai

....tallaista on keskustelume. Pitaa olla tarkkana ja mita tehtiin missakin!
Kone ei anna kysymysmerkkia ja minulla on vahan aikaa koneella, joten anteeksi kirjoitusvierheet...ei nyt ihan aina. Usein keksustelemme syomisesta ja olemme bonganneetkin uzbekistanilaisen keittion, mamit ja sashlikit ovat lemppareitamme. Keiott ova jarjestaan venajalla upeita. Ja piroskit.

Taytyy kertoa huoli ruuan saamisesta. Eilen yojunaan tullessamme toisella meista (en sano kummalla :) oli huoli evaista. Vaunumyyja toi sellaisia @businessa luncheja@, joihin lisataan vetta. No siina pelastus. Mukana oli kuitenkin iso kasa pahkinoita, suklaata, leipaa, kaakaota...

Jossain iltamyohan pimeaassa asemalla kuitenkin tuli ihania paikallisia herkkuja kuten siian tuntuista suolasavukalaa, sita myytiin kasin telineessa ja pantiin pussiin valitttu kala. Valitsimme natin pullon, se on hyva valintaperuste, sisalt0 oli oivaa vehnaolutta palanpainikkeeksi juuri kalan kanssa. Ihan hyvin se olisi voinut olla limsaa, pimealla asemalla valitessa. Pullo siis ratkaisi.

No, aamusella jo oli nalka ja toinen meista (en mina) oli onnellinenn valmistaessaan tuon business lunchin aamiaiseksi. Nuudeleita joihin lisataan vetta, jotain kanan sipaleita. Mita hesassakin saa, sen tapaisia.

Alkaa kuvitelko, ettei meilla ole ruokaa, toinen toistaan ihanimpia aterioita, paikallisia etsimme.
Me vain olemme varsinaisia kulinaristeja. Vaikkei aina olisi nalkakaan.

Hengastyneena Tomsk tanaan, ehka upein paiva koko aikana. Tuntuu, etta koko ajan tulee eteen aina upeampaa!

Siis nyt Siperian ehka kauneimmassa kaupungissa Lonely Planetinkin mukaan. Jokivarrella vanhaa ja uutta sekaisessa iloisessa lempeassa kombinaatiossa. Lenin aukiolla Lenin ja vieri vieressa uudelleenrakeennettu pieni rukoushuone kultainen enkeli katolla.

Lenin osoittaa sormellaan betonibunkkerimaista Teatteritaloa, ja kerrotaankin, etta joku virkamies siirratti Leninin patsaan vahempiarvoiseen paikkaan ja nyt kasi ikaankuin sanoo> rakentakaa juuri tuollaisia neuvostoihmeita. Onneksi kukaan ei tunnu kuuluvan. Autot porraa ymparilla.

Laheisen joen varella naimme tusinoittain haapareja kuvauttamassa ja vieraiden liikehtiessa mukana. Aukio oli osi suuri ja siina poseerattiin vanhan rakennuksen kulmalla hellien suukkojen saattelemana. Niinkuin Pietarissa parit kayvat kuvauttamassa Nevan rannalla.

Aivan sattumalta huomasin lahella sijaitsevan Tomskin valtiollisen filharmoniaorkesterin talon rapuilla touhua. Luin , sujuvasti venajaa, kylla, etta kyseessa on iltakonsertti rappusilla vajaan tunnin paasta.

Se olikin sydan\meen suoraan kumpuava konsertti, Rossinia, Straussia, Verdia, Kalmania....3 oopperasolistin avulla. Leeppea Siperian ilta-aurinko paistoi takana ja tunnelma oli taivaisiin, eihan kattoa ollutkaan. Siperiassa! Katselkaahan karttaa! Olemme kaukana!

Pois kavellessa toisessa puistossa oli aito tiukka heavymetallikonsertti ja nuoriso ymparilla aivan kuin mista tahansa Euroopasta. Harmi etten saa kuvia laddattua viela.

Pussissa paikallista juustoa, jugurttia ja ja leipaa iltapalaksi.

Seuraava ohjelma:
huomenna, olihan se maa, eikun sunnuntai, on retki elektritskalla Taiga-kaupunkiin, Ukko=Pekan karkoituspaikan tienoille. Katso edellinen postaus asiasta.

Asemalla eivat millaan tajunneet miksi sinne menemme.
/siella ei ole mitaan! Miksi sinne. 2 tuntia sinne.

tiistaina ehka eteenpain Krasnojarskiin, siella vain paiva luultavasti vain katsastaaksemme senkin paikan. Sitten suoraan Irkutskiin ja Baikalille jossa olemme ehka muutaman paivan,

(En siis paasse nettiin huomenna, kullannnuppuni siella Australiassa)

tata ennen> olimme siis Omskissa, joka on 1,1 miljoonana rauhallinen ja sekin mielenkiintoinen kaupunki Irtysh-joen rannalla, Siella jokiristeilimme ja tapasimme Sielukas Sergei=kokelaan :)

Soimme, kuljailimme pitkin kaupunkia etsimassa pankkiautomaattia, joka toimisia. Viidennesta saimme ruplia, emme ollenkaan dollareita, pankistakaan. Luovutimme, ehka parjaamme Kiinaan nailla rahoilla.

Oikeastaan kaikki toimii aika hyvin.
Junalippujakin olemme oppineet lukemaan alun tihrustamisen jalkeen.

Poezd, juna 38
Vagon, vaunu 019 (viime junassa oli 19 vaunua, kylla)
Mesta, paikka 15
loppu onkin sitten venajaa ja koodeja,m kaikki yhdessa rimssussa ja sita lippua ei lue hamarassa
(me tarvitaan sita suurennuslasia monta kertaa paivassa :)

Junaan mennessa provodnitsa, vaunupalvelija tarkistaa lipun ja passin ja vertaa, silla siina lukee nimikin. Onneksi, onneksi meidan nimemme on helppo tavata. Tavaransailytyskin tavailee nimiamme passista, ja kirjaa tarkkaan kirjanpitoonsa meidan allekirjoituksin. Hyva etta on tarkka meininki.

Mutta nyt iltapalalle. Nettiaika loppuu.
Ihana paasta edes hetkeksi nettiin.

Jekaterinburgissa tsaarin murhapaikan paalla

Perm-Jekaterinburg juna
Euroopasta Aasiaan kesti vain 5,6 tuntia. Matkatovereina psykologi Elena ja poikansa Maxim Pietarista matkalla isoaidin luo Tumeniin. Elenan isoisa oli noin 80 v sitten Suomesta karkoitettu Siperiaan, kohtalo perheelle tuntematon. Olisi ollut kiva jutella, mutta astuimme junaan klo 01,00 jotain aikaa ja kaikki olivat vasyneita. Tama juna oli kylma yolla. Muuten vanhempi juna, pehmeat tummat ruskeat varit, kullanhohtoiset verhot ja punainen matto, tsaarintunnelmaa. Olemme jo oppineet junarutiinit ja oikeastaan kolmisen paivaa olemme parjanneet vain kasikassilla ja rinkka kulkee mukana melkein avamattomana. Taisi tulla liikaa tavaraa mukaan.

Kulho, suurennuslasi ja Lonely Planet
Leenan vinkki ottaa mukaan kannellinen kulho on oiva, se on toiminut pesualtaana, ruokakuppina, sailytysastiana, veden jaahdytysastiana (samovaarista kiehuvaa vetta ensin teekuppiin ja sitten kulhoon ja sitten pulloon etta pullo kestaa) Toinen ehdoton juttu on suurennuslasi. Kiinaan mennaan ja kiinalainen suurennuslasi tiimarista 2 e on kaytossa monta kertaa paivassa. Lonely Planetin opaskirjaa ei nae muuten lukea. Tuo opaskirja on muuten aivan ajan tasalla ja vihjeet matkan varrelle siella loistavia.

No muuten, ei se haittaa vaikka housunlahkeet ovat kurassa kolme paivaa tai samat vaatteet...no kiitettavasti olemme paasseet vaatteita ja itseamme puleeraamaan, saunassakin.

Kirkko Veren Paalla Jekaterinburgissa on Venajan Klondykessa
Ibadevin talon paikalle, jossa Ibadevin talo sijaitsi, on rakennettu melko uusi Kirkko Veren Paalla melkoisen suureen tyyliin. Suurin nakemani ortodoksikatedraali se on.
Kirkossa oli traareista tosi kattava nayttely. Kaikki selitykset ovat kaikkialla englanniksi, juuri mitaan kirjaa tms ei edes saa ostamalla englanniksi. Nuoret tuntuvat osaavan jos tieta tms kysyy. Mutta mehan soljuttelemme venajaa vaikka miten pain jo. No yksoikoisesti ainakin....

Tulimme aamulla tanne Jekaterinburgiin, yli Uralin matalimman kohdan nyt jo Aasian puolelle.
Satoi aika rankasti ja oli kylma, joten paatimme katsoa saammeko junan illaksi Omskiin, 14 tuntia 2000 ruplaa. Siis saimmekin napparasti. Asemalla soimme aamiaiseksi taas piroshkit ja cappucinot noin 100 r. ja huomasimme heti kaupunkiajelun 1,5 h 250 r. Ostimme kortteja, mutta ei niita tassa menossa ehdi kirjoittelemaankaan. Joku paiva pidamme oikein lepopaivan. Tai ainakin suunnitellemme niin.

Se kaupunkiajelu vei meidat juuri tuonne kirkkoon ja ympari laajaa ja avointa kaupunkia. Venajan klondyke, sanoi opas. Se nakyy. Kaikki on suurta, puhdasta, kohtalaisen uutta ja maisemat kuin jostakin suurkaupungista missa tahansa, jos ottaa kuvasta pois muuta kultaiset sipulikupolit. Muutama vanha puutalo oli restauroitu museoiksi ja nekin kauniita kuin mitka, eivat rappeutuneita niinkuin muualla olemme paljon nahneet. Lienee purettu kylmasti lasin ja betonin ja kiiltavan kromin tielta. Hirsitaloja on muuten maaaseudulla runsaasti koristeellisine ikkunanpielineen, maalaamattomia, tummia hirsia ja joskus talo ihan kallellaan, usein hyljattyna.

Ostoksia ja aterioita
Etsimme kivimuseon, jossa katselimme Uralilla kaivettuja monia jalo/ ja puolijalokivia. Loysimme jalkavoidetta, kameran muistikortin niin hienosta kaupasta ettei Hesassa olekaan.
Ostimme junaevasta, pahkinoita ja jugurttia ja mehua minulle. Pulliensyonti ja pullamaisten piroskien, joskin ihania ovat, pitaa valilla lopettaa.

Lounastimme paikallisessa, kavahdamme Coffee House, McDonald ja muita tuontipaikkoja...
keitot ovat taalla aina ihania. Olemme syoneet paikallisten mukana retkillamme ja se on mukavaa.

Chedynista ostin mustikoita, paikalliset kutsuvat venajaksi mustamarjoiksi, tsernika.

Ajellessamme sightseeing bussissa silmiin osui paaposti ja INTERNET isolla. Tanne tulimme melkein sattumalta, se on kiva saada purettua tata matkaa vahan.

Matkantekoa niin ja nain, rinkka aina vaarinpain.

Huokaisimme molemmat hartaasti, onpa ihanaa levata junassa 14 tuntia.

Nyt junalle, asemalla Kamera Khameini eli matkatavarasailytys on hieman ongelmallinen joskus, ei aina. Portaita, jonotusta. Ja kapuamisemme oikealle laiturille ja junan tarkistus vie aikaa. Mina lyllertelen perassa juuri nyt toisessa pikkuvarpaassa rakko, joka on laastaripanssaroitu.
Matkatoverini mielellaan on ensimmaisten joukossa paikassa kuin paikassa, minun tapoihini paremminkin kuuluu olla rauhassa viimeinen niin ei tarvitse odotella jonoissa niin paljon ja paasen junaan rinkka selassa omalla tavallani, se on muuten monille aika hassu naky, mina rinkka selassa ja kasikassi keikkumassa kupeella kapuamassa KORKEITA ja kapeita junanrappuja ahtautumassa samovaarinurkan ohi. Rinkkojen ahtaminen makuuvaunuosastoon...se on erikoisosaamista jo.. Ja se rinkka tuli aluksi pakattua ylhaalta painavaksi. Viisastuimme ja pakkaamme nyt paremmin. Sopiva tyonjako.

Ja nyt matkaan. Sataa kaatamalla. Ratikka numero 1 vieasemalle, joka on keltaisen, oranssin ja kullan varinen maailman mahtipontisin asemarakennus!