Yksi yö

Aamuksi on matkalaukut pakattu. Pekingin Finnairin lento lähtee huomenna illalla klo 18 ja kestää vajaat 8 tuntia. Pekingissä on jatkolento Daliaaniin onneksi samalta terminaalilta. Peking-Dalian kestää vajaan tunnin.

Olen vielä vähän hämmentynyt nettilippujen kanssa, sellaiset epämääräisen näköiset itse printatut paperilipareet...ei niitäkään tarvitsisi, ehkä kuitenkin sen varausnumeron. Ja ne tsekkausmasiinat vielä jännittävät. Vielä, vaikka olen muutaman kerran käyttänyt.

Uutisissa on varoitettu Pekingin ja ympäröivän alueen normaalia rajummat saasteet, tilanne on katastrofaalinen. Monia alueen lentokenttiä on jouduttu sulkemaan. Toivottavasti ei Pekingin kenttää. Ehkä siellä on niin hyvä tekniikka, ettei tarvitse sulkea. Onneksi ei tarvitse poistua kentältä.

Dalian Koillis-Kiinassa on sentään merituulten raikastama, vaikka miljoonakaupunki onkin. Peking taas on sisämaassa kuin hornankattilassa vuorten keskellä. Blogissa Teehetkiä Pekingissä on tilanteesta tarkemmin. Katselin uutisissa Pekingin pukeutumista, toppatakkeja näkyi olevan mutta monella ei ollut hattua päässä. Monella oli hengityssuojain.

Dalianissa on muutama aste pakkasta, mutta en odota ihan yhtä lämpimiä asuinoloja kuin kotona. Saa nähdä.  Kaivoin kuitenkin matkaan kevyen huivin, jonka voin asettaa hengityssuojaimeksi jos niin tarvitaan. Ja saa nähdä, Kiinan sisällä matkustussuunnitelma on hieman muuttunut. Jännittävämpään suuntaan. Tai sitten ei. Saa nähdä. Saatan päästä kiinalaiseen avantoon!

Mantsurian kukkuloille

Tänne olen menossa muutaman päivän päästä. Lushuniin, entiseltä nimeltään Port Arthur koillisessa Kiinassa. Mistähän asti, ehkä koulun historiasta vuosikymmeniä sitten, on Port Arthur jäänyt mieleen  historiallisena taistelupaikkana. Paikan historia onkin sitten hengästyttävää luettavaa: milloin venäläisten, kiinalaisten tai japanilaisten hallussa. Venäjän ja Japanin sota 1905 ja Port Arthurin taistelu osaltaan johti Venäjän tsaarinvallan murtumiseen. Entä tuo nimi? Jos alueen historia kiinnostaa enemmän ja myös nimen historia , lue tästä linkistä. Alue on ollut kiinalaisten hallussa jälleen vasta 1950-luvulta, siksi alueella on vieläkin paljon venäläisvaikutteita.

Sakun yliopisto Dalian Medical University on siinä aivan Lushunin vanhan kaupungin tai kylän (niinkuin Saku sanoo) kyljessä Keltaisen meren rannalla jonkun Mantsurian kukkulan vierellä.  Sinne paikallisen kalakadun hotelliin Saku aikoo minut majoittaa, ja siellä kokkaisimme näitä Keltaisen meren saaliita. (Yliopiston asuntolassa ei saa olla yövieraita).

Mantsuria on hämyillyt tarunhohtoisena saavuttamattomana paikkana lapsuudesta asti. Ehkä se johtuu Laila Kinnusen laulamasta venäläisestä laulusta Mantsurian kummuilla. Löysin sen vain venäjäksi Lailan laulamana, sävel on ollut suosittu häävalssi. Nyt ei enää juurikaan phuta Mantshuriasta, ehkä nyky-Kiina haluaa häivyttää raakojen sotatapahtumien muistot ja noin Somen kokoinen alue on jaettu kolmeen maakuntaan.

Laukussa leipää ja...lämmintä

Katselen säätietoja Kiinan kohteista tammikuun puolvälissä, tässä Shanghai:
Shanghai määrittää sitten siitä suunniteltua reittiä keskelle Kiinaa Xianiin katsomaan keramiikkasotilaita.

Sakun Dalianissa on kylmempää, muutama aste pakkasta päivisin. Manchurian retki ylöspäin kohti Siperian rajaa kartalta katsottuna, on sitten kylmempi, 1000 km (ainakin) luotijunamatkan päässä Harbinissa on jopa -30C ja luvassa valtava jäälyhtyfestivaali. Vain talventykkääjä kuten inä suuunnittelee matkaa Harbiniin, mutta siellähän uidaan avannossa. Niin minäkin haluan!

On siis varattava lämmintä. Laukkun Sakulle ruisleipää ja juustoa.





Day

Time

Weather

Temp

Feels

Rain

Cloud

Wind

Gust

Humidity

Pressure

Tue
15 Jan

02:00

6 °c

4 °c

0.0 mm

17%

7 mph
E

11 mph

88%

1023 mb

08:00

8 °c

6 °c

0.0 mm

10%

7 mph
ESE

8 mph

81%

1024 mb

14:00

14 °c

14 °c

0.0 mm

5%

6 mph
SSE

6 mph

65%

1021 mb

20:00

10 °c

8 °c

0.0 mm

53%

9 mph
NNE

11 mph

83%

1024 mb

Read more at http://www.worldweatheronline.com/shanghai-weather/shanghai/cn.aspx?day=20#fCW2u407hLeZsibL.99 

Urdua ja muita kieliä

Melkein joka päivä harmittaa, että urdunopiskelu jäi eläkkeelle jäätyäni vähäiselle. Olen kerännyt kaiken vuosien aikana urdun/hindinryhmällemme tekemäni materiaalin laatikoihin. Sinne ne ovat nyt jääneet. Päätin jo aikoja sitten, että urdun opiskelu on dementiantorjuntakeinoni, jo ajat sitten.

Silloin tällöin teen jotakin, kyllä, mutta harmittavan vähän. Eilen tuli eteeni vinkki intialaisesta hindinkielisestä keskusteluohjelmasta, kuin juuri minulle tilattuna. Satyam Jayate on Intian yhteiskunnallisista kipukohdista  keskustelua englanninkielisin tekstityksin. Kuuntelin ensin yhden osan katsomatta tekstejä. Toisella katselukerralla tarkistelin sanoja ja kelasin taaksepäin. Aika hyvin pysyin mukana.

Tähän väliin pieni selitys Intian niemimaan kielistä, tuossa ylhäällä on mielenkiintoinen kartta (ainakin minulle). Niitä kieliä on satoja! Suurin ryhmä on kuitenkin keltainen indo-arjalainen ryhmä, johon pääkielinä kuuluvat urdu, hindi sekä punjabi. Kun puhun urdua, saattaa vastapuoli puhua hindiä. Kuinka se on mahdollista? Emmehän me oikein ymmärrä viroa, vaikka kielet ovat lähisukua. Ja suomenkielihän kuuluu myös tähän indo-arjalaiseen kieliryhmään!

Hindiä ja urdua puhutaan Intiassa. Urdua puhutaan Pakistanissa. jossa olen asunut ja siellä lasteni kanssa oppinut kieltä alun alkaen 80-luvulta. Hindin ja urdun erot ovat melko pienet. Eräässä alkeiskirjassa nimeltä Hindi Urdu Bol Chaal (Hindin ja urdun keskustelua) on vain neljä-viisi poikkeavaa sanaa. Tämä todistakoon, miten läheisiä toisilleen peruskieli on. Kielioppi on tarkalleen sama molemmille.

Ymmärrän siis yhtä hyvin kumpaakin sen minkä ymmärrän, sillä molemmilla puolilla on minulle outoja sanoja vielä paljon. Tavallisimmat erot ymmärränkin. Lyhyesti sanottuna urdu lainaa arabiankielestä lähinnä islaminuskon kautta, kun taas hindi pyrkii käyttämään enemmän sanskriitista periytyviä sanoja. Pakistanin ja Intian erottua 1947 kieliä on tarkoituksella eriytetty juuri uskonnon kautta. Joskus intialainen henkilö sanoo pokkana, ettei ymmärrä hindiä. Silloin voi aavistella taustalla poliittisia syitä sanoa niin. Ei haluta identifioitua väärään leiriin tai jollain alueella asuvat eivät todellakaan tiedä kielien suhteita, koska ovat kasvaneet esimerkiksi Intiassa hindialueilla.

Minulla on ollut työkaverina intialainen Usha, joka sanoo puhuvansa hindiä, minä taas urdua. Puhuimme samaa kieltä, sillä Usha tiesi  puhekielen poikkeavat sanat, eikä käyttänyt niitä jutellessamme. Niitä ovat esimerkiksi tervehdykset, isä, äiti, sukulainen, kiitos. Siinä ne neljä poikkeavaa sanaa äsken mainitussa alkeiskirjassa ovatkin.

Satyam Jayate-ohjelmasarjan nimi on hindiä ja on siis hindinkielinen. Juontajana on Intiassa supersuosittu näyttelijä-tuottaja Aamir Khan. Ohjelman on suomeksi Totuus voittaa.  Silti sanon opiskelevani urdua ohjelman avulla.

Vähän Aamir Khanista:
 "Khan's Quest" — "He is breaking the Bollywood mold by tackling India's social evils. Can an actor change a nation?" Otsikko The Times Asia Edition-lehden kannessa.

Satyam Jayate-ohjelmasarjan voit katsoa UTubessa tästä.

Kartassa yllä olevat muut luokitukset ovat tutuksi, mutta austro-asiatic kielet ovat outo sanapari. Siitä otin selvää. Linkissä tarkempaa tietoa suuresta kieliryhmästä, jossa vietnaminkieli (vietnamese) on suurin. Intiassa on siihen ryhmään kuuluvia useita munda-kieliä merkattu karttaan.

Viimeinen päivä ja matkasuunnitelmia Kiinaan

Vielä ehdin, liian nopeasti ohimenneen loppuvuoden viimeisillä tunneilla kirjoittamaan viimeisen päivän tekstin.

-Otan osaa, kommentoivat poikani opiskelukaverit, kun kyselivät häneltä loma-aikeita.
-Matkustelen kuukauden verran äitini kanssa, vastaa poikani. On ihanan hellyyttävää kuulla aikuisen pojan olevan vilpittömästi mielissään äidin kanssa matkustelemisesta. Mutta meillä on aina olllut lämpimät välit ja yhdessä matkustelu on ollut tavallista koko 28 vuoden ajan. Olemmehan asuneet 3 eri mantereellakin.

-Minne Kiinassa haluat äiti mennä? Ajattelin viedä sinut Tiibetiin mutta sinne emme pääsee uusien rajoitusten takia. Selvitetään matkaa sinne joskus toiste. Tiibet on ollut Sakun haluan matkustaa sinne-listalla teinipojasta lähtien!

- Oi, minulla ei ole mitään erityisiä toiveita. Menen minne oppaani ja tulkkini vie. Minne itse haluaisit mennä?

Tänään sitten suunnittelimme reittiä skypessä. Ensin lennän Pekingin kautta Sakun opiskelukaupunkiin Dalianiin koilliseen Kiinaan, Keltaisen meren rannalle. Siellä on talvi.

Käymme Mantsurian kierroksen ensin. Hämmästyin todella muutama päivä sitten, että olenkin menossa Mantsuriaan. Nykyisin aluetta ei Mantsuriaksi enää kutsuta. Se on Kiinan koillisessa sijaitseva alue . Sakun yliopisto on Lushunin alueella, joka itse asiassa on ennen tunnettu nimellä Port Arthur, viime vuosiin asti suljettu sotilastukikohta. Itse Dalianin kaupunki on kehittynyt tärkeäksi satamakaupungiksi vasta toisen maailmansodan jälkeen. Alue on ollut milloin japanilaisten, milloin venäläisten hallussa vuoteen 1945 asti.

Sakun kotiseutu, siis Mantsuria, ja sen Liaoning provinssi, on Pohjois-Koreaan ihan kiinni; sinne menemme katselemaan joen yli menevää siltaa; selvitellään myös jos pääsemme käymään Pohjois-Koreassa.

Mantsuriassa on talvi siis palttoot mukaan. Pohjoisempana on Harbin joka voi olla -30C tammi-helmikuussa (keskilämpötila -18C)...siellä on "jääkaupunki" jonka jäälyhtyfestivaali on mahtava spektaakkeli tammi-helmikuussan loma-aikaan, kertoo Saku. Ja siellä avantouinti on suosittua. Olisihan se mahtava kertoa avantokavereilleni avannosta Mantsuriassa! Sinne menemme!

Sitten lennämme Shanghaihin ja siitä junalla pariin näihin lähikaupunkeihin: Hangzhou, Suzhou. Sitten vanhaan pääkaupunkiin Nanjingiin, edelleen Xianiin, jossa ovat ne kuuluisat terrakotta-armeijat. Seuraavan on vuorossa Luoyang, sekin entinen pääkaupunki. Täällä jotain 1500 km etelään Harbinista ei pitäisi olla jäätä!

Uudenvuoden loman takia kiinalaiset matkustavat paljon, Saku tilaa junaliput etukäteen niin että jokaisessa paikassa on reilusti aikaa. Reitti voi tästä vielä muuttua mutta pääpiirteissään ajatus on tällainen.

Helsinki-Peking 15.1.2013. Pakkailen. Sakulle ruisleipää.

Mikä tämä tällainen maa on?

Nappasin otsikon HS:n nettikolumnista. Toimittaja oli asunut Shanghaissa vuoden ja on osunut tarkkaan arvioissaan, tai vertailussaan Suomen ja Kiinan välillä. Nyt ei puhuta politiikasta, ihmisoikeuksista tai muusta vakavasta sanomalehtiuutisoinnista, vaan siellä asuneen ihmisen tuntemuksista takaisin Suomeen tultuaan.

Miten voi vertailla reilun viiden miljoonan Suomea ja Shanghaita, johon mahtuu, laskenkin, noin 5 Suomen asukasmäärä!

Lue kolumni tästä. Siinä sanotaan "Kii­na elää toi­vos­ta. Suo­men tur­val­li­suus tur­rut­taa."

Alla kuviani Kiinan matkalta 2009. Silloin olin Pekingissä ja Keltaisen meren rannalla. Tammikuussa 2013 käyn luultavasti myös Shanghaissa. Vuonna 1983 kävin Etelä-Kiinassa, jossain kaupungissa (ja maaseudulla) lauttamatkan päässä Hong Kongista Macaoon ja siitä maaseutuaupunkiin, joka nyt on sekin miljoonakaupunki. Silloin tiet täyttyivät pyöräilijöistä mao-takeissaan. Yhtään pilvenpiirtäjää en nähnyt.

Mongolia muistuu mieleen

Seikkailin netisssä etsimässää tarkennusta Mongolian matkaltani, löytäisinkö käsityökeskuksen nimen, jossa sain opetusta huovutuksesta. Blogiini näkyy löytävän Mongolian matkaa suunnittelevia; niinpä tässä linkki upeisiin Mongolian expat-blogeihin. (expat = enemmän tai vähemmän vakituisesti jossakin ei-kotimaassaan asuva ja siellä työskentelevä henkilö, taitaa tulla sanasta expatriate eli poissa-isänmaasta).
Jossain voi olla esimerkiksi epävirallinen expat cafe, jossa expatit tapaavat toisiaan.

Mongolia on ollut yksi elämäni matkojeni kohokohtia. Miksi? Mongoliassa saa jo pääkaupungissa ajatuksen siitä, miten Mongoliassa on eletty ainaisista ajoista. Jurttakeskittymiä on melkein keskikaupungilla. Kohta pääkaupungista alkaa arojen lumo ja luonnon suuruus.

Etsinpä kaksi kuvaa: Jurtta-perheen vierailijoille oli kaivettu maahan kuoppa ja sen ympärille lautaa vähän suojaksi. Mutta isäntäväen nuori jakkiherra ei ollut samaa mieltä. Arolle vaan, niinkuin paikalliset!

Toinen kuva jostain, jostain. Tietöntä aromaisemaa. Jeepillä ajettiin alas tuonne järvelle uimaan rinteitä pitkin, ei teitä siis. Järvi on muistaakseni nimeltä Ogi Nuur. Yöksi jäimme rannan kupeeseen kolmen jurtan "hotelliin".

Matkakuvaukseni Mongoliasta vuonna 2009 alkavat täältä.