Kiinan huimasta talouskasvusta kirjoitetaan ja puhutaan lähes päivittäin. Harvemmin näkyy mediassa muistutuksia missä ympäristössä Kiinassa eletään. Millä hinnalla Kiinan talouskasvu saadaan aikaan? Avautuuko kiinalaisille minkäänlaisia mahdollisuuksia kansalaistoimintaan talouskasvun rinnalla?
Luin Anja Snelmannin Iltasanomien blogista kirjailija Zhu Yufusta:
"Zhu Yufu tuomittiin seitsemäksi vuodeksi vankilaan, sillä hänen kirjoittamansa runo ”On aika” täytti Kiinan johtajien mielestä rikoksen tunnusmerkit, eli yllytti valtionvastaiseen toimintaan.
”On aika, kiinalaiset, on aika! / Aukio kuuluu kaikille / Omilla jaloillasi / On aika suunnata aukiolle ja valita”, Zhu Yufu aloitti runonsa, jonka lopullisen version lähetti ystävälleen internetin Skype-palvelun kautta.
http://blogit.iltalehti.fi/anja-snellman/2012/02/29/bangalore-calling/
Kuvissani Pekingin puistosta hyväntuulinen kaveri kirjoitti hartaasti jotakin isoille paperiarkeille. Vieläkin mietityttää, mitä hän mahtoi kirjoittaa. Seurasin vierellä aika pitkään; uskoisin ettei kirjoituksissa ollut mitään kiellettyä. Näytti siltä, että mies kopioit käsissään olleesta kirjasta tekstin.
Usein puistoissa kohtasin toisenlaisia kirjoittajia. Isolla jättisivetimellä, kirjoiteltiin katukivetykseen vedellä. Vesiämpäri kulki mukana. Minulle kerrottiin, että näin aikoinaan, kuin nytkin, opeteltiin kirjoittamaan kirjainmerkkejä. Vaikka minusta tuntui, että nämä vanhat miehet kirjoittivat ehkä jonkin viisauden tai opetuksen kanssakulkijoille. Puistoissa myytin näitä isoja siveltimiä, moderneja sellaisia: nyt jouhien sijaan pensseli oli vaahtoomuovista kääräisty.
Tekstit
Moi Seija,
VastaaPoistanuo sananvapaus ja oikeus oman mielipiteensä julkituomiseen sekä avoin kritiikki valtiojohtoa kohtaan ovat asioita, jotka ovat Kiinassa ollessani saaneet aivan uuden merkityksen. En vieläkään pysty hyväksymään sitä, etten saa ääneen ja julkisesti edes ihmetellä tai kyseenalaistaa täällä olevia epäkohtia. Oma äitini koko ajan varoittelee kirjoittamasta blogiin mitään politiikasta. Kuin murrosikäinen uhmaan sitä ja erityisesti sitä isoa punaista. Mutta toki ymmärrän tekeväni sen vain siksi, että voin luottaa siihen, ettei heistä kukaan kykene jäljittämään minua suomalaisen blogin kautta. Pelko on siis tavallaan tarttunut jo, en lähde tätä julistamaan aukiolle.