sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Lappeenranta-Helsinki-Moskova-Peking-Dalian

Sakun reitti takaisin opiskelujen pariin: Moskovaan 21.2.2012, siellä yön yli, sitten Moskova-Peking ja vielä Peking-Dalian yli Keltaisen meren. Matka Aeroflotilla, jonka Saku sanoo ollleen ihan länsimaisiin lentoyhtiöihin verrattavissa.Moskovassa oli vain pitk vaihto, eikä lentokentällä hotellia.

En ollutkaan kirjoittanut koko viiden viikon aikana Sakun ollessa Tirilässä äidin ja mummin luona. No, lähinnä mumminsa takia Sakau tulikin. Me olemmekin Sakun kanssa nähneet jo kolmannen kerran 1,5 vuoden Kiinan opiskelun aikana. Viime vuonna Pakistanissa olimme sukuloimassa Karachissa, Lahoressa ja Raiwindissä osaksi samaan aikaan. Elokuussa taas tuore mummo ja eno matkasivat pikkuisen Zoen luo Melbourneen. Niistä reissuista aiemmissa blogikirjoituksissa.

Paukkupakkaset sattuivat juuri tähän väliin, emmekä päässet laskettelemaan saati hiihtämään, Saku kerran kävi Kouvolassa Aten kanssa. Vähän lumitöitä sai tehdä. Ja tietenkin, opiskelijalle uni maistui.

Äänestämässä kävimme ja keskustelimme mummin kanssa politiikasta ja katsoimme kaikenmaailman vaalikeskustelut kolmistaan. Minulle ensimmäinen kerta, kun olen vaalisalaisuuteni tehnyt julkiseksi, ihan laajemminkin. Haavisto-ilmiö sai minutkin mukaansa. Olin kyllä valinnut Haaviston heti kaikkien ehdokkaiden joukosta. Oikeastaan jo Aisha teini-iässä asetti minut vihreiden kannattajaksi aika napakasti. Äiti sun pitää äänestää Anni Sinnemäkeä, sanoi silloin poliittisesti ajatteleva 15-vuotias. Tottelin, vaikka en ollut Anni Sinnemäestä koskaan kuullutkaan silloin noin 1990. Saku äänestysjonossa Itiksessä.



Tällä kertaa vakuutimme myös mummin Haavistoa äänestämään. "Nyt tiedän mitä se homo tarkoittaa, mutta mit ne lesbot oikein on", mummi  kyseli  vaalipäivän tuloshuumaa katsellessamme.

Pihassa savustettua lohta, ohrarieskaa (rieska on Lappeenrannassa ihan eri kuin muualla), perunamuussia, jäätelöä, muikkuja, maitoa, karjalanpiirakoita. Siinä Sakun kotoiset toiveherkut, joita Kiinasta ei oikein saa.

Ehteshamin kanssa paistoimme karjalanpiirakoita. Tässä pääkokki:





Katselin taaksepäin vuoden 2009 blogikirjoituksiani Pekingin seudun ruoasta ja ihan yllätyin, miten olenkin kirjoittanut pitkän tarinan. Se tässä kuvineen. Selailen näitä kirjoituksiani vähän ikävissäni, kun Saku on siellä Kiinassa taas, ja olisi kiva sinne mennä. Tänä vuonna täytyy tyytyä lyhyempiin matkoihin. Huhtikuun ensimmäisellä viikolla menen viikoksi Muncheniin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti