Dalian raportti 8: Käärmeenmaksauutetta appelsiinilla

Käärmeenmaksauutetta appelsiinilla sai Saku kiinalaisesa sairaalassa. Lisäksi antibioottia suoraan suoneen.

Mutta ennen sitä ehti äiti  huolestua. Poika soitti Kiinasta pari päivää sitten ja sai tuskin puhuttua. Kuume on roikkunut yli neljänkymmenen. Antibiootti oli jo alkanut vaikuttaa, ja huokasin, että siitä se poika selviää.

Kunnes tänään iltapäivällä Babar soitti Espoosta varovasti tiedustellen, että Saku haluaisi skypeen äidin. Onneksi haluaa skypeen, ajattelin, ei niin paha, arvelin että asia liittyy sairastamiseen. Paha kuitenkin, Saku oli joutunut sairaalaan ja kävimme hetken keskustelua Babarin välityksellä, sillä olin vapaaehtoistyössäni Sikitikossa.

Sairaalassa oli todettu, että keuhkokuume on erityisen ärhäkkä ja otettiin Saku sisään. Otettiin magneettikuvaus keuhkoista, röntgenit ja verikokeet. Laitettiin 6 hengen huoneeseen. Pidetään hoidossa 8-10 päivää.

Illemmalla juttelimme sitten skypessä. Saku lupasi myöhemmin kirjoittaa itse olostaan sairaalassa. Kysyin, miten siellä suhtaudutaan kiinalaisen perinteisen lääketieteen ja länsimaisen lääketieteen keinoihin, sekoitetaanko niitä kenties jollakin tapaa. Sairaala on nimittäin länsimainen. Siihen suhtaudutaan aika joustavasti. Sakulle tarjottiin käärmeenmaksauutetta appelsiinilla terästettynä: "siitä voi olla hyötyä, mutta ei ole pakko ottaa". Saku otti. Ja kertoi sen maistuneen yskänlääkkeeltä.

Sakun mukaan kiinalainen sairas menee enimmäkseen länsimaisen lääketieteen lääkärille tai sairaalaan, mutta ottaa sivussa perinteisiä troppeja ja niitä sairaalassakin "suositellaan jos niistä ei ole haittaa".  Ehkä maaseudulla on eri ajatusmaailma kuin näissä suurissa kaupungeissa. Voi olla, ettei länsimaiseen lääketieteelliseen hoitoon ole maaseudulla resursseja.

Hoitotoimenpiteisiin ja ammattitaitoiseen hoitoon Saku oli tyytyväinen. Taitaa olla erityinen kokemus olla itse potilaana lääkäriopiskelijalle, nähdä sairaalan toiminta omana kokemuksena - vaikkei nyt toivoisi, että keuhkotauti pitää saada, että tuollaisen kokemuksen saa. Sairaala on Helsingin Meilahden HUSin kokoinen, siis iso.

Isoudesta huolimatta Saku on jonkinsortin julkkis. Ainoa ulkkis. Kun opiskelukaverit tulivat etsimään Sakua, kysyivät vain, että täällä on sellainen ulkomaalainen: heti oli tiedetty missä se sairaalan ainoa ulkkis on.

Huonekaverien mammat pitävät Sakun ruuissa. Siellä on tapana, että omaiset huolehtivat potilaille ruuan. Jos jotain positiivista, Sakun  kiinankielenopiskelu saanee uutta virikettä ja puhtia.

Suihku tarkoittaa omaa vatia, ja sitten pesuhuoneeseen voi mennä "suihkuttelemaan". Onneksi Saku on partiolainen, sitä asennetta tarvitaan.

Sairaalaan piti antaa jonkinlainen etumaksu. Magneettikuvaus maksoi noin 50 euroa (onkin halpa kun Suomessa maksaa yli 1000 e), röntgen 25 e ja kerta-annos antibioottia tiputuksessa 25 e kerta. Kiinalaiset saavat korvauksia noin 40 % oman terveydenhuoltojärjestelmänsä kautta. Saku saa vakuutuksesta rahansa takaisin, kun ensin maksaa laskun.

Nyt sitten aamulla hoitamaan Sakun pankkiyhteyksiä. Visa on antanut rahaa automaatista ihan vaikeuksitta puolentoista vuoden ajan, mutta nyt jumittaa turvatarkasteluun.