Istanbuliin matkaavat ja Venäjän federaatiosta käännytetty

Farewell sanoo tyttäreni ja matkaa Istanbulin kautta Suomeen!
Tervetuloa, olemme kentällä 20.12.2009.

Aisha ja Meksu osallistuvat Melbournen yliopistonsa historian kurssille, joka käsittelee ottomaanien historiaa. Odottelemme matkakertomusta blogiin.

Itse en päässyt edes rajan yli Venäjälle viime tiistaina. Siitä tuli hauska ellei jo hieman pelottava (mitä ne keksii, minutko vakoojaksi!) tutustumisretki Nuijamaan (Lappeenranta) tulliin. Teknisesti siis kiepahdin Venäjän federaatiossa, kuten tullipomo useaan kertaan selitti aikani odotettuani: You have to leave the Russian Federation immediately. We take you in a car to Finland. Oops, vakoojaolo!

Olimme menossa veljeni kansa autolla päiväksi Viipuriin, rajalle 20 km, Viipuriin 55 km kotipihasta. Täällä rajan pinnassa useilla on vuoden viisumi ja rajan takaa haetaan bensat, bensa-asemakin on rajan takana lähellä ettei tarvitse mennä Viipuriin asti. Viipurin torilta ja hallista haetaan valkosipulit, puolukat, luudat ja milloin mitäkin.

Lopulta siis sain luvan poistua Suomen suuntaan ja koska veljeni päätti palata kanssani, odottelimme vielä auton tullausta takaisinpäin muutaman tullimiehen ohjaillessa veljeäni jonojen ohi saatuaan ohjeet pomolta. Minä odottelin toisella puolen puomeja. En saanut olla enää mukana tullauskierroksella, epäilyttävä henkilö...ai niin, syy oli umpeen mennyt viisumi. Luulin, että se oli voimassa marraskuun loppuun. Ihan ystävällinen kohtelu oli, vaikka pari tuntia siinä meni.

Nyt siellä tietokoneella on varmasti käännytys merkitty suurella punaisella, mitenkähän seuraavan kerran rajaa yrittäessäni käy!

Tämä koko blogi alkoi Venäjän matkan suunnittelusta. 5 viikon matka läpi Venäjän, muutama tuhat kilometriä, meni hyvin. Matkaa varten hankin 2 matkan viisumin mahdollista vaihtoehtoista takaisintuloa varten, mutta lensimme Beijingistä Helsinkiin. Se viisumin toinen osa siis tyssäsi sitten tähän kotipihalta 20 km päähän.

Vien aina ulkomaan vieraani ihmettelemään rajan pintaan vahtitorneja. Ja kertomaan että tuolla, nuo puut ovat jo Venäjää. Kaikista ulkomaalaisista on ihme miten elämme niin lähellä Venäjän/silloisen Neuvostoliiton rajaa. Raja koetaan usein uhkana. Kerran juutuimme lumeen vahtitornin juurella ja pojat sieltä ylhäältä tulivat lapiomaan meidät pois. Vasta takaisin kotona Pakistanin vieraani tunnustivat vapissen pelänneensä mitä tapahtuu, otetaanko meidät kiinni, kun rajavartioston pojat laskeutuivat alas tornistaan.

Uutisissa: Moskova-Pietarin juna Nevski Express joutui terroripommin silpomaksi.
Kuolleita yli 30, haavoittuneita noin sata. Katselin juuri Venäjän karttaa ja mietin suuri federaatio oikein pysyy kasassa. Junaturman uhrit ovat varmasti kaikki syyttömiä. Olen pahoillani.