keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Dalian raportti 7. Kiinasta

Saku ei saa nyt blogianikaan auki Kiinassa. Sensuuri on koventunut. Skypetellä voimme ja gmail onnistuu. Nyt pitää lähettää Sakulle erikseen Zoesta kuvia ja juttuja. Meille blogi on niin ihana juttu; koko perhe saa samalla kuulumiset eri puolille maailmaa.

Lääketieteen opiskelurytmi on vauhdikasta. Nyt on juuri menossa koeaika, mutta aina ei kokeistakaan ilmoiteta. Niinkuin lukukauden ensimmäisenä päivänä joku kaveri huikkasi Sakulle, mitä sinä siellä kampuksella tuohon malliin paseeraat, eikös sun pitäisi olla kiinankielen kokeessa! Saku oli tullut juuri viimeisenä lomailtana Melbournesta, eikä tiennyt kokeesta, ei siitä ja muista seuraavien päivien kokeista. Monet opiskelijat eivät olleet vielä edes tulleet takaisin. Noin yleensähän, lukuvuoden ensimmäisenä päivänä ei paljoa tapahtu, saati pidetään koe edellisen lukukauden jutuista ilmoittamatta siitä ennen lomalle lähtöä. Niin, eivät useimmat kehitysmaiden opiskelijat kotimaahansa päässeet, matkat ovat liian kalliita heille.

Kolmannen vuoden toiseksi paras opiskelija ei ollut saanut pienestä afrikkalaisesta sairaalasta luvattua sponsorirahaa. Millä sitten maksaa lukukausimaksu? Yliopistolla on paljon kehitysmaiden opiskelijoita jollakin stipendillä ja raha saattaa loppua kesken kaiken. Lahjakas opiskelija ei saanut hallinnolta lupaa järjestelyihin ja edessä oli lähtö. Opiskelija keräsivät keskenään pikaisesti puolet lukukausimaksusta ja se riitti toistaiseksi.

Saku ehdotti, että perustaisimme yhdessä pienen säätiön tai muun sopivan tavan kerätä rahaa tällaisia tilanteita varten. Euroissa ei usein paljoa tarvita, että joku opiskelija saa jatkaa. On tavattoman surullista, että lahjakas kehitysmaan opiskelija on päässyt näin pitkälle, esimerkiksi jonkun Afrikan kylän ainoa sairaanhoitaja on päässyt opiskelemaan lääkäriksi. Olisi hurjaa tuhlausta keskeyttää opiskelu rahan puutteen takia. Suomen ajoittainen lääkäripula ei ole mitään siihen verrattuna, miten paljon voi yksi lääkäri tehdä kehitysmaassa.

Monet kehitysmaiden opiskelijat ovat ihmeissään siitä, miten esimerkiksi Suomessa terveydenhuolto on järjestetty, neuvoloineen, säännöllisine tarkastuksineen. Monen monta kertaa äiti hakeutuu hoitoa hakemaan vasta kun on elämä kyseessä. Eikä silloinkaan ole lääkäriä lähimaillakaan. Lisäksi opiskelijoiden käsityksiin on vielä vahvasti sekoittuneet vanhat uskomukset ja vahva uskonnollinen tausta.

Kaveriporukka on ryhtynyt kokkaamaan yhdessä, näin ruokahuusholli helpottuu. Samalla jokainen voi vuorollaan valmistaa oman maansa ruokia. Saku tietenkin kokkaa näitä meille tuttuja pakistanilaisia ruokia, kormaa, daalia, pinaatticurrya...siinä Sakun suosikit ovat. Sakulta onnistuu vaikka 50 henkikön ruokkiminen, vaikka enemmänkin. Äiti on opettanut.

Sakun herkkuja ovat katkaravut, Saku on mielissään kun saa reilusti syödä niitä, noin 3 euroa kilo. Dalian on Keltaisen meren rannalla ja meren eläviä saa monenlaisia. Alkuaikoina Saku soitti minulle Suomeen, miten katkarapuja keitetään...nyt taitaa olla taitavampi kuin minä siinä. Voita, kermaa, jugurttia ei juuri ole saatavissa. Kuvaavaa on, että kiinankielessä on vain yksi sana kaikille rasvaisille maitotuotteille. Siis kerma, voi, jugurtti..olisikohan öljyllä oma sana.

Tässä englanninkielinen erikoisen kiinnostava blogi kiinasta.
Tämä suomalaisen kiinankielen opiskelijan blogi on myös monipuolinen,  englanniksi.
Saran blogi opiskelijaelämästä Guangzhoussa myös suomeksi.

Miten ne kiinalaiset kirjaimet ovat muotoutuneetkaan, klikkaa isommaksi ja katso!

4 kommenttia:

  1. Kiinalaisten yliopistojen huono tiedotus nayttaa olevan ongelmana niin talla etelassa kuin pohjoisessakin. Monen tiedon kuulee sattumalta opiskelukaverilta.

    VastaaPoista
  2. Sara, hyvin voisi arvata tuon. Kun asut kampuksen ulkopuolella, on varmasti vaikeampaa vielä saada tietoa. Kampuksella tieto leviää paremmin.

    Mutta tuo sensuuri, miten siellä ja uskallatko siitä yleensä puhua blogissasi englanniksi tai suomeksi?

    Kun olin itse siellä muutaman viikon, käytimme jotain erikoisn-www.osoitetta, jolla pääsi "ulos". Sen saimme silloin ulkomaiselta opiskelijalta.

    VastaaPoista
  3. Joskus tulen sensuurin maininneeksi blogissa, mutta en muistaakseni mitenkaan suuresti. Kaytin ennen Freegate nimista ohjelmaa, mutta tassa syksyn aikana sensuurimuuria kiristettiin ja ohjelma ei enaa toimi. Siirryin sitten kayttamaan maksullista, mutta edullista, GoTrusted nimista ohjelmaa. Onnistuu paasy blogeihin, Facebookkiin ja mihin vain aivan normaalisti.

    VastaaPoista
  4. Kiitos Seija noista blogi-vinkeistä. Erityisesti "Seeing Red in China" avartaa perspektiiviä ja antaa hyvän kuvan miten tämä yhteiskunta on rakentunut ja mikä sitä liikuttaa.

    VastaaPoista