tiistai 16. maaliskuuta 2010

Kashmirilainen tee...Kashmiri chai - ja iloinen mieli

Kiertelin blogeja sinne  tänne ja jossakin blogissa annettiin lista asioista, joita voisi tehdä tullakseen iloiselle mielelle. Yksi listan neuvoista oli raivata teehylly. Minäpä heti ryhdyin siihen toimeen. Tässä tulos. Mukana Pekingistä tuomiani teekukkia. Aisha toi  Istanbulista turkkilaista omenateetä. Mukana on ikivanha anoppini teepurkki Kiinasta. Kohokuvioinen kiinalainen on menettänyt päänsä. En muista miten se on Lappeenrantaan kulkeutunut. Ehkä dadima (isänpuolen mummo urduksi) toi sen mukanaan joskus. Tai sitten Aisha on tuonut erityisesti muistuttamaan kashmirilaisesta mummostaan. Karachissa odottaa vielä iki-ihana, vanha oranssinvärinen kiinalainen teesetti, jonka dadima testamenttasi tuolloin 5-vuotiaalle Aishalle. Dadima teki usein kashmirilaisittain maustettua maitoteetä. Teen sitä vieläkin usein. Lapseni ovat puoliksi kashmirilaisia. Intian Kashmirissa on vielä lasteni sukulaisia.

Kashmirilainen tee niinkuin meillä se tehdään
ja muutama variaatio...kashmiri chai tai kuten joskus kutsutaan, masala chai (masala = mausteseos )
noin neljälle
mustaa teetä (noin 2 tl)
2 kuppia vettä
2 kuppia maitoa
4-6 kokonaista kaardemummaa, kuori vähän rikottuna
pala kanelia (voit ripotella jauhettua kanelia, jos ei kokonaisia satu olemaan)
sokeria

Keitä vesi, lisää siihen teelehdet, muutama kokonainen kardemumma kuori rikottuna sekä kanelitangon pala  ja keitä niitä muutama minuutti eli ihan reilusti.  Lisää maito ja anna maidon kiehua jonkin aikaa ja hauduttele vielä. Tee on aika vahvaa, mutta jokainen voi keittää oman makunsa vahvuisena. Lisää sokeria lopussa maun mukaan. Tee tarjotaan yleensä roimasti sokeroituna. Itse keitän teen melkein sokeria ja jokainen saa laittaa haluamansa määrän. Pieni sokerimäärä ei tuo juurikaan makeutta, vaan tuo esille mausteiden aromit.

Pakistanissa ja Pohjois-Intiassa, jotka molemmat haluavat Kashmirin omakseen, keitetään maitoteetä maustettuna vähän emännän maun mukaan. Mausteet voi jättää kokonaan pois, tai mukaan voi lisätä sahramia, inkivääriä tai mustaa pippuriakin. Maitoteen voi tehdä ilman mausteitakin. Oman paikallisen aromin antaa vahvanmakuinen buffalonmaito. Maitomies ajelee  aamuisin maitotonkat pyörän hantaakissa. Päivän tarve ostetaan ja mitataan omaan astiaan talon edustalla. Maito yleensä keitetään saman tien. Muuten se voi olla entistä maitoa kuumuudessa keikuttuaan reittinsä läpi.

Suolaiseen teehen (täysin ilman sokeria) en ihastunut, mutta se on aika yleistä myös. Jotkut lisäävät hyppysellisen ruokasoodaa, jolloin teestä tulee vaaleanpunaista.

3 kommenttia:

  1. Vau, tuota ruokasoodakikkaa voisin kokeilla huomenna, tytöt voisivat innostua pinkistä teestä :-D

    VastaaPoista
  2. Muistaakseni siitä tulee hieman outo makukin...jostain syystä se ei innostanut aikoinaan ehkä sen vuoksi, pitääpä kokeilla itsekin ruokasoodan vaikutus onko muutakin kuin väri. Kerro mitä tykkäsitte!

    VastaaPoista
  3. Ruokasoodaa?? Nyt alkoi koekeittiö... Mutta siis sitä piti sanomani, että join Intiassa useamman kerran kashmirilaisten kanssa teetä, joka oli muuten samalla tavalla maustettu (kardemummaa, kanelia ja olikohan tähtianistakin), mutta oli tehty vihreästä teestä ja ilman maitoa. Se oli minusta hyvää kanssa. Muutenhan Intia on kovin täynnä maitoteetä (ja se jakinvoitee -hyi hitto!)

    Ps. vastavierailulla - ja täältä näyttääkin löytyvän kaikkea mielenkiintoista! Pitääpä lukea vanhempiakin juttuja. Minäkin matkustin Siperian-radalla muutama vuosi sitten.

    VastaaPoista