Missä olen? Saako täällä viisumin, puhaltaa ulos Zeus loikatessaan ovesta samantien yli huoneen.
Tarkastelin kauniita Mongolian viisumeitamme, kun sisään loikkasi atleettinen nuori mies: Tämäkö? Olenko oikeassa paikassa? Tämäkö konsulaatti? Täältäkö saan viisumin? Eihän tämä näytä monimutkaiselta ja viralliselta? Onko teillä kaavakkeita, no, hyvä. Voin tehdä samantien? Kiitos, sanoi mies tukka hulmuten vieläkin yllättynyt ilme kasvoillaan, ovesta melkein matalan tiskin yli kesken loikan pysähtyneenä. Tuli mieleen Zeus.
Jutellessamme kävi ilmi, että meillä oli sama matkareitti. Itse olimme alkaneet kiirehtiä viisumiasioita alulle jo melkein 3 kk ennen matkaa. Itävaltalainen Piedan taas oli tupsahtanut eilen illalla Suomeen viisumeitta eteenpäin, mutta reitti selvillä . Siinä yhdessä pähkäilimme minkälainen viisumi olisi paras hakea ja tarjottuani kyydin Helsinkiin Piedanille tuli vikkelästi selväksi, että kannattaa ottaa 15 e kalliimpi viisumi odottaessa. Sitten pääsisi heti hakemaan Venäjän viisumia.
Päätöstä avitti, että tarjosin kyydin suoraan Venäjän lähetystön portille. Piedanin ei tarvinnut enää matkustaa junalla takaisin Kirkkonummelle hakemaan viisumiaan.
Ja siinä molemmat innostuineina jutellessamme ja odotellessamme, ensimmäistä päivää työssä oleva kesäkanslisti naputti koneelleen viisumin ja samaa hokkuspokkusta niin viisumi oli valmis: ole hyvä ja mukavaa matkaa Mongoliaan! Hienoa! Äänestimme konsulaatin maailman leppoisammaksi ja kotoisammaksi viisuminhakupaikaksi koko maailmassa.
Kirkkonummelta Tehtaankadulle
- Miten aiotte hoitaa asumisen Venäjällä, kyseli fysiikan opiskelija Piedan.
- Lähdemme Siperiaan ja siitä eteenpäin vain ilman suurempia suunnitelmia, vastasin. Kyllä siellä jonkinlainen yösija löytyy.
- No, sen sitten minäkin teen, jos kerran sanot niin. Ystäväni sanoivat, että yösija on hyvä olla etukäteen varattu.
-Meille kelpaa vaatimatonkin paikka. Olemme tottuneet ulkovessoihin ja kannettavaan veteen lapsesta jo.
- Minulle kerrottiin, että Venäjällä voi olla kylmä, no ai niin, te suomalaiset. Kylmä teille on eri juttu. Mutta onko teillä makuupussit?
- On, mutta ajattelimme niitä lähinnä hygieniasyistä, kerroin ajaessamme Kaivopuiston rantaa Tehtaankadulle. Piedan naurahti nähdessään komean rauta-aidan ja portit.
Leningradin matkani 1961
Matkalla kerroin ensimmäisestä Leningradin matkastani, Lauritsalan yhteiskoulun 5 B -luokkaretkestä vuonna 1961. Siitä oli muutamia ihmetyksiä kerrottavana; nailonsukkakauppaa ja Intouristin tulkkimummon tarina, elintasoerot, muun muassa. Siitä reissusta pitääkin kaivaa ja skannata muutama ripsireunainen pieni mustavalkokuva. Se oli ensimmäinen ulkomaanmatkani Lappeenrannasta vastikään ryhmäturisteille avatun rajan yli. Kas huomaankin, oikeastaan on osuvaa lähteä Pietariin ja siitä eteenpäin nyt, eläkkeelle jäädessäni.
Siinä välillä olen käynyt useinkin Viipurissa ja Pietarissa, opetellut venäjänkieltä ja melkein unohtanutkin sen.
Piedan hyppää Pietarin junaan heti kun saa Venäjän viisuminsa, sanoi sen kestävän 5 päivää. Kutsuviisumi itävaltalaiselle, ehkä. Miksi meille kestää 5 viikkoa?
Neuvoin hänelle vielä uimapaikan Uunisaaressa ja miten hyvällä ilmalla voi nähdä Viron rannikon.
- Pääseehän Viroon ilman passia? Voin odottaessani käydä siellä. Ja millainen on suomenkieli?
- Onko se kuin tanskankieli, ai ei, tai mikään muu? Unkariko, miten se voi olla, miten se on tapahtunut?
Parhaani mukaan selitin tuntemani kielihistorian hieman oikoen siinä rautaporttia vastapäätä.
Das svidanija! Ehkä näemme jossain matkan varrella Helsinki- Baikal-Ulan Baatar-Peking
http://www.mongolia.fi/ kuvia, viisumiohjeita, historiaa; erinomaisesti suunnitellut Suomen Mongolian kunniakonsulin sivut
Matkalaisen vinkki 1: Ota mukaan sarong-tyyppinen vaatekappale. Siis lannevaatteen tapainen. Sellaisen voi laittaa lakanaksi, peitteeksi, ikkunaverhoksi, sermiksi (pukeutumisen helpottamiseksi jos vaunuosastossa on kolme iäkästä kasakkaa vaikkapa), huiviksi (siitä voi kääriä itämaiseen tapaan kassinyytin lisätavaroille tai jos reppu menee hajalle). Neuvon antoi meille paljon matkavinkkejä antanut Leena.
tiistai 30. kesäkuuta 2009
Piedan matkustaa myös
Tunnisteet:
Lauritsalan yhteiskoulu,
Leningrad,
matkalaisen vinkki 1,
Mongolia,
Mongolian viisumit
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti