sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Munchen osa 3. Furstenfeldbruck,

Marketta ystäväni asuu Furstenfeldbruckissa, joka on esikaupunki 40 minuutin junamatkan päässä, tämä Muncheniin liitetty keskiaikainen pieni kaupunki. Siis Kreivinpellonsilta suomeksi.
Kylälle ei juuri turisteja eksy, siellä kävellessä voi nähdä ihan tavallista Saksan kansaa ja elämänmenoa. Voi pysähtyä leipäkaupassa, kahvikaupassa, ihmetellä pääkadun vanhoja taloja, poiketa kilometri ja joutua keskelle komeita peltoja, kävellä ohitse maanomistajien pyhimysalttareita, osua rokokookirkkoon jumalanpalveluksen aikaan. Kirkko ei ole auki turisteille. Entisen munkkiluostarin alueella kirkko on toiminnassa. Itse munkkiluostari on osin poliisiopistona, osin muunnettu ravintoloiksi ja puistoalueeksi.




Mielenkiinoista kyllä, pieni kaupunki on tunnettu uusnationalistien asuinpaikkana. Ei se mitenkään näy kaupungin arjessa, koetan kurkistella mistä voisin sen nähdä, en onnistu mitenkään. Lähellä on Dachaun keskitysleiri ja Eichenau, jonne junat pysähtyivät juutalaisten kokoomaleirille. Ajamme Eichenaun aseman ohi pimeässä palatessamme Alpeilta.

Mutta näen vain saksalaisia päivittäisissä askareissaan kantamassa kaksikiloisia leipiään brodseitia (leipätaukoa) varten. Lapset juoksevat leikkipuistossa. Työhön menijät jättävät autonsa parkkipaikalle ja   kiirehtivät aamulla paikalliselle S-bahn asemalle, josta 40 minuutissa vie nopea juna  Munchenin keskustaan. Meilläkin on koko päivän tiivis ohjelma, mutta ensin opettelemme ostamaan lipun saksankielellä automaatista. Matkalla juna pysähtyy siistien esikaupunkien asemilla, ohi hyvin muokattujen peltojen, kunnes litteä ja avara Munchenin ympäristö sukeltaa kaupunkikeskustan aukioille...Marienplatz, Odeonplatz, Königsplatz.
Takaisintullessa aseman kupeella oluttupa houkuttelee "hiekkarannalla" ja mukavannäköiset tarjoilijapojat vilkuttavat kolmelle kypsälle naiselle (meille). Sen jälkeen valitsimme aina asemalle tullessa ja sieltä poistuessamme oluttuvan ohi menevän polun. Kiva kun meille vilkuttelevat. Joku ilta voitaisiin poistullessa istahtaa oluelle. On vain kevääksi kylmä, eikä ulkotiloissa näy ketään, saati "hiekalla". Emmekä oluelle pysähdy yhtenäkään päivänä. Oktoberfestin tapahtumakenttää keskustassa kävimme katsomassa...miten monta miljoonaa oluttuoppia silloin juodaan...kuusi miljoonaa jäi mieleen. Näissä oluttuvissa saa tuoda omat eväät, silloin istutaan liinattomiin pöytiin. Liinallisilla pöydillä tarjoillaan tuvan ruokaa. Rento systeemi!





Kuvat kertovat enemmän.










2 kommenttia:

  1. Pieni on maailma, kävin juuri huhtikuussa Fürstenfeldbruckissa mieheni kanssa perhokalastustapahtumassa! Hänen sisarensa asuu siellä lähistöllä. Luostarin alue on kaunis, esikot ja tädykkeet kukkivat nurmikoilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin, Ulla! Olimme Furstenfeldbruckissa pääsiäisviikolla. Kirjoitukset jäivät alle kun pihatyöt ovet vieneet kaiken ajan. Pitää vähän selventää kirjoitusta. Olimme suomalaisen ystäväni luona, joka on asunut alueella vuosia. Tuntevatkohan toisensa miehesi sisaren kanssa? Kylmä oli, talvitakit päällä siellä luostarin alueella kuljimme.

      Poista