Etsin netistä suomeksi ja englanniksi jotain tietoa suomalais-ugrilaisesta ulkoilmamuseosta, joka sijaitsee Nizhni Novgorodissa (engl. Nizhny Novgorod) mordvalaisten asuinalueella. N.N on 1220 perustettu vauras kauppakaupunki, jonka upeita näkymiä Volgan ja Oka-joen liittymäkohtaan olen tallentanut edellisessä postauksessa. Mordvalaisia asuu edelleen tuolla Oka-joen rannoilla. Missä vain kuljimme, ihmiset tuntuivat olevan hyvin tietoisia heimohistoriastamme ja puhuivat siitä mielellään. Toinen pysähdyskaupunkimme Perm Uralin juurella isännöi ja emännöi joka vuosi suomalais-ugrilaisia festivaaleja. Ne ovat elokuun alussa (tai juuri heinä-elokuun vaihteessa muistaakseni), ja tietämättöminä tulimme sinne juuri liian myöhään.
Museo sijaitsee puolen tunnin bussimatkan päässä läpi esikaupunkialueiden. Bussimatka sinänsä oli jännittävä elämys Venäjän arkisesta asumisesta klassisen vanhan keskustan lisäksi. Ikkunoita, akkunoita ja kosmoskukkia, reheviä puutarhoja, sellaisia vanhanaikaisia pihoja, jotka itsekin muistan ajoilta ennen yletöntä ruohonleikkuumaniaa. Työntekijät museoalueella selittivät, että rahaa tarvittaisiin korjauksiin. Jotkut rakennukset olivat jo osittain luhistuneet. Ajan kanssa ja jonkun venäjäntaitajan kanssa käyn läpi kyltit, joita minun kielitaidollani ei kannattanut ruveta lukemaan. Esitteitä siellä ei ollut muuten. Valokuvaamislupa maksoi 50 tuplaa (päälle euron). Kassaa hoiti vanha hienostunut rouva klassisessa mekossaan ja frisyyrissään.
Mutta miten tuttuja tupia ja esineitä museossa olikaan.
Tässä ensiksi bussipysäkin kyltti aikatauluineen Tselokovski Khutoriin, päätepysäkille asti. Sitä etsiessä meillä meni aikaa! Kysyessämme neuvottiiin, tuon kulman taa, tuonne päin...mutta emme oikein etsintämatkan pituutta arvanneet. Se on tarkalleen oopperateatterin vastapäätä.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti