Pohjois-Korea 1. Ydinkoe ei näkynyt kadulla

Otsikon oli Ilta-Sanomien toimittaja poimint tekstistäni otsikoksi.  Pari päivää sitten lähetin toimittaja Simo Hämäläiselle Ilta-Sanomiin pienen pätkän mitä sillä hetkellä tuli mieleen Pohjois-Korean reissustani, ja ajattelin toimittajan ottavan yhteyttä jos reissuni kiinnostaa enemmän. Lehdessä oli pyyntö lukijoiden tarinoista ja kuvista.

Tänä aamuna sitten huomasin lehdessä suoran sitaatin sähköpostiviestistäni, nimeni sen alla kyllä. Siinä on muutama muukin lukijan kirjoitus. Ajattelin, ettei Suomesta kovin montaa ole Pohjois-Koreaan matkustanut. Itse en tiennyt, että sinne pääseekään, ennenkuin sain vinkin tuttavaltani. Samaa ovat useimmat tutut kysyneet. Ja kysyneet, miksi sinne? No, Sakuhan innostui valtavasti ja haimmekin samantien viisumit (1 kk kesti) ennen Kiinan matkaani . Sakun opiskelukaupunki Dalian on suhteellisen lähellä Kiinan ja Pohjois-Korean rajaa. Pohjois-Korea on salaperäisen  salamyhkäinen ja nyt yhtäkkiä tuli tilaisuus päästä sinne!

Oma matkakertomukseni on vielä kesken. Tuntui siltä, että täytyy antaa ajan kulua, että saan oleellisen selvemmin kirjoitettua. Ja nyt sitten jokainen päivä tulee uutisia Pohjois-Koreasta ja jo ennestään jännittynyt tilanne Etelä-Korean kanssa on kiristynyt, ehkä jo repeämispisteeseen. En olisi yhtään hämmästynyt, jos huomenna olisi lehdessä "sota on alkanut".

Tässä Ilta-Sanomien (2.4.2013)  linkki lukijan tarinoihin ja kuviin sekä alla oma osuuteni.

Ydinkoe ei näkynyt kadulla

” Kävin pekingiläisen Koryo-matkatoimiston järjestämällä matkalla Pohjois-Koreassa helmikuun alussa kiinalaisen uudenvuoden aikaan.
Juuri poislähtöä edellisenä päivänä oppaat kertoivat atomipommin laukaisusta edellisenä päivänä. Kaupunkikuvassa se ei mitenkään näkynyt. Minkäänlaista jännitettä ei huomannut. Saimme kuvata ja jopa videokameralla melkoisen vapaasti ohjelmamme puitteissa, myös demilitarisoidulla alueella.

Yksi oppaistamme viritti keskustelun ydinaseistuksesta ennen tietoa laukaisusta teemana "miksi me emme saisi ydinaseita, jos amerikkalaiset ja muut saavat". 

Viime aikoina turistien "oikeuksia" on helpotettu, muun muassa kännykät saimme ottaa mukaan, mutta ne luetteloitiin ensin lentokentällä. Turistimyymälässä oli kokista, mutta korealaiset myyjättäret tarjosivat meille ohrateetä.

Matkamuistoksi ostin muun muassa kirjasen kimchin tekemisestä, toisen vanhoista kansantarinoista. Tavallisiin kauppoihin meitä ei viety, turisteille tarkotettuihin vain.

Ostimme kauniita kortteja ja upeita postimerkkejä. Kysyin oppaaltamme postittamisesta. "Nyt ei jostain teknisestä syystä kulje posti Eurooppaan" saimme vastaukseksi. Liittyiköhän tämä atomipommin laukaisemiseen?"
Seija Sultan


Tässä omia kuviani rajavyöhykkeeltä:

Tämän pöydän keskellä kulkee Etelä-Korean ja Pohjois-Korean raja! Etelä-Korea tuo turistit iltapävällä, Pohjois-Korea vastaavasti aamupäivällä. Olin aikamoisen hämmästynyt, miten sinne yleensä pääsikin. Istumassa ryhmämme jäseniä, ausseja, amerikkalaisia, norjalaisia mm. Ryhmässämme oli 20 turistia.

Meitä opastanut korkea-arvoinen upseeri.

Olimme äskeisessä kuvassa tuossa keskimmäsessä sinisessä rakennuksessa "rajan päällä". Kuva otettu Pohjois-Korean hallintorakennuksesta, vastapäinen on Eelä-Korealaisten. Mitään piikkilankaa tai muutakaan aitaa ei tässä kohden siis ollut.  Näinköhän turisteja viedään tänne tämän hetken jännittyneessä tilanteessa? Saimme koko ajan ottaa kuvia ja videoida täälläkin. 

Sakukin vakavailmeisen upseerin kaverina.

Rajavyöhykkeellä meille esitettiin luento, tulkkimme oikealla. Alla rajavyöhykkeen kartta ns. demilitarised zone. 

Vasemmalla hallintorakennukset (kuvat yllä). Muutamat maanviljelijät ovat saaneet luvan asua kylissään suljetulla rajavyöhykkeellä (yläoikealla kuvassa). Ihmeellisen avoimesti meille todellakin kerrottiin alueesta.