Viestit eri muodoissaan viuhuvat Tirilän, Uuden Seelannin, Kiinan ja Tukholman ja Pakistanin ja Espanjankin välillä, muutamia mainitakseni. Kun rakkaimpani ovat toinen Uudessa Seelannissa ja toinen Kiinassa, läheisiä ja sukulaisia kaikkialla, viestejä lentelee nykytekniikan avulla aika tiheään.
Kantelin yhtä viestiä aarteenani kainalon alla ja välillä lapasessa postitoimistosta kolmen kilometrin matkan Tirilään. Kuu seurasi matkaamme ja unohdin äidin huolenpidon: miten sie pimmeellä, siellä mikä vaan jengi voi napata laukun ja rahas ja kaikki. Kello oli varttia vaille viisi kun aloitin tuon vaarallisen matkani Lappeenrannan keskustasta kotiin. Yhdessä risteyksessä varoitukset tulivat mieleen, menenkö vanhaa polkua hautuumaan kiviaidan sivuitse vai valitsenko valaistun autotien reunan. Kuu ja lumitimantit saivat minut valitsemaan hautuumaan laidan. Puut olivat niin pullollaan lumipumpulia, ja täysikuu toimitti virkaansa, käveli edelläni kotiin asti. Vastaan tuli pari tyttöä ja yksi hiihtäjä. Ei jengejä näkynyt.
Ai sie tulit jo, sanoi äiti, eikä ollut ehtinyt vielä huolestuakaan. Aarre kainalossa oli kirjattu kirje Pakistanin suurlähetystöstä Tukholmasta. Sitä olin jo odotellut muutaman päivän. Sen matka alkoi Dalianista Kiinan ja Pohjois-Korean rajan tienoilla ja sen toi minulle kuriiriposti. Kiinasta postin kulku on arvaamatonta, siksi DHL. kuriiri.
Sitten tämä äititoimisto avautui jälleen ja Pakistanin viisumipaperit laitettiin kuntoon passin seuraksi ja ne lähtivät jatkamaan matkaansa Tukholmaan lähetystöön. Kiinasta oli tullut Sakun viisumihakemuspaperi ja siihen piti liittää todistus pankkiin maksetusta viisumimaksusta ja kansainvälisiä postimaksukuponkeja, vastauskuori osoitteineen...lyhyesti, jännitti, että kaikki oli asianmukaisesti mukana.
Seuraavaksi piti lähettää tarkistussähköposti Tukholmaan. Olisiko kaikki kunnossa viisumin saamista varten? "Viisumi on myönnetty ja passi tulossa", tuli vastaus. Välihelpotus.
Nyt sitten seuraava operaatio. Tutkimme postin miellyttävän virkailijan kanssa mahdollisuuksia lähettää asiakirjapostia Kiinaan. Kyllä, rekisteröity kirje ja saantitodistus, mikä tarkoittaa, että lähetystä voi seurata ja saan viestin kirjeen perillemenosta. 250g maksaisi noin 12 euroa. Melko halpaa DHL kuriiripalvelun noin 130 euron hintaan. Tämä varmistelu siksi, että ensimmäinen lähettämäni kirje Kiinaan ei ole 3 kuukauteenkaan saapunut vastaanottajalleen vieläkään. Siinä oli vain se pipo, mutta nyt olisi arvokkaampi aarre menossa; pojan passi, jossa Kiinan opiskelijaviisumi sekä Pakistanin viisumi.
Siis huomenna taas postiin ja rekisteröimään kirje eteenpäin. Juuri kun olin saapunut kotiin, soitti Saku skypellä. Juteltiin jatkotoimenpiteistä - Kiinassa Sakun ei kannata vielä hätiköidä eikä ostaa lippuja Karachiin Pakistaniin. Vasta kun passi on varmasti kädessä. Siitä jännä juttu, että Kiinassa ei ole kiva olla ilman omaa passia ja sitäkin tärkeämpäää opiskelijaviisumia, kun passi seikkailee maailmalla.
Eilen oli posti ihan proosallisesti tuonut pullean paketin postilaatikkoomme suoraan Melbournesta. Aisha oli neulonut ihanan ihanan huivin ja laittanut mukaan suloisia magneetteja Australian luonnosta. Australian postin toiminnasta ei saa draamaa aikaiseksi.
Uudessa Seelannissa. Seuraan Aishan lomaa facebookissa ja gmailitse. Ystävykset Aisha ja Anu-Riina eli Dandy Andy ovat nyt saaneet wooffaushommia Dunedinin alueelta. Wooffaus (woofing = WWOOF, World Wide Opportunities on Organic Farms) tarkoittaa sellaista puoliksi vapaaehtoistyötä luomufarmilla, josta palkaksi saa ruuaan ja yösijan - ja tilaisuuden oppia luomuviljelystä sekä ekologisesta elämäntavasta.
Melbournesta Meksu taas viestittää, miten siellä sataa ja tuulee ja myrskyää ja on kylmää, kun pitäisi olla kesän huippukohta ja +35 C. Paikallinen the Australian-lehti varoitti, että joulupukin ei kannata pakata shortseja tai varvastossuja matkaan. Turkki on ihan ok Melbournen kesässä nyt. Parin tunnin automatkan päässä Melbournesta on satanut lunta Mt. Hothamissa.
Tänä aamuna pienet ystäväni äiteineen, Ehtesham 4 melkein 5 ja Noman juuri 3 vuotta, matkasivat Pakistaniin Raiwindiin Lahoren lähelle isovanhempiensa luo. Pakistaniin Sakukin aikoo tammikuussa muutamaksi viikoksi, kunhan saa passinsa takaisin.
Ja minä, toivoisin pääseväni vuoden alkupuolella Australiaan. Rakkaat ystäväni Raija ja Jussi ovat Espanjassa ja mieluusti lentäisin sinne joksikin aikaa ennen sitä. Raija on sairaalassa ja soittelemme tilannetiedotuksia Espanjan ja Suomen välillä. Vietnamin matkakin aussimatkan kylkiäisenä on ollut suunnitteilla, en tiedä onnistuuko se mahtumaan näihin eläkeläisen moniin menoihin.
Mutta karjalanpiirakoitakin ehdimme paistaa äidin kanssa aamusella. Elli 6v Valkealasta kipaisi meille naapurin mummolasta meidän yhteisiin askarteluhommiin, lumityötkin tehtiin kimpassa. Joulusiivousta ja avantosauna huomenna. Nyt olisi ilta ja saattaisin katsoa televisiota tai lukea kirjaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti